Title: Ensiaskeleita
Author: LillaMyy
Rating: S
Pairing: Molly/Arthur
Beta: Saappaaton
Genre: fluffy!
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Pieniä hetkiä erään pariskunnan alkuvaiheista.
Challenges: Salainen ystävä
A/N: Minusta tuli tuossa haasteessa Miss-schoolweekin salainen ystävä. Tuijotin todella pitkään hänen jättämiään toiveita, sillä musta ei hyvällä tahdollakaan irtoa pornoa, joten nappasin hänen toiveistaan sitten parituksen ja kirjoitin sen pohjalta jotain omiin taitoihini sopivampaa (pohjaan tämän sille, että hän mainitsi ilahtuvansa oikeastaan mistä vain!). Nyt sitten vain toivon, että tämä uppoaa edes jotenkin, koska tästä ei tosiaan tullut mitään kovin korkean ikärajan settiä, koska en vaan osaa.
Inspiraatioavusta kiitokset SparklingAngelille, joka heitteli irkissä kauhean kasan sanoja tämän tueksi. (: Tätä oli aluksi vain kahden puolitoistaraapaleen verran, mutta sitten Saapas keksi tälle nimen ja totesi haluavansa vielä kolmannenkin, joten tämä venähti pidemmäksi kuin oli aluksi tarkoituskaan.
Ymmärrätte sitten päästyänne tekstin loppuun asti.
I
Molly Prewett odotti hermostuneena oleskeluhuoneessa. Hän oli lupautunut lähtemään ulos Arthur Weasleyn kanssa, mutta poika oli pahasti myöhässä. Kerrankin Molly oli jopa laittautunut oikein kunnolla, sillä hän oli laittannut makuusalitoveriltaan lainaamaansa vaaleanpunaista huulipunaa. Nyt hän alkoi kuitenkin melkein panikoida, josko hän olisi ylireagoinut, ja Arthur olisikin pyytänyt häntä ulos vain ystävänä.
Molly pyöritteli punaisia hiuksiaan etusormensa ympärille, mutta irrotti otteensa hiuskiehkurasta heti nähdessään vuotta nuoremman, hieman homssuisen näköisen pojan laskeutuvan makuusalistaan. Tyttö hyppäsi tuolistaan ylös, mutta istahti kuitenkin nopeasti takaisin, ettei hän vain näyttäisi liian innokkaalta.
Arthur käveli tytön luokse ja pahoitteli myöhästymistään. Molly hymyili ja pudisti päätään, kun Arthur kysyi oliko hän odottanut kauan. Yhdessä he kävelivät muotokuva-aukosta ulos ja portaikkoa pitkin kohti eteisaulaa.
Matkalla Tylyahoon Molly mietti uskaltaisiko ottaa Arthuria kädestä vai ei, mutta vasta Kolmessa luudanvarressa lämmin kermakalja edessään hän kehtasi kokeilla onneaan. Arthur oli aluksi toisen hennosta kosketuksesta hämillään, mutta lopulta hän hymyili koko kasvojensa leveydeltä.
II
”Olet niin kaunis, Mollukkaiseni!” Arthur totesi, eikä Molly pystynyt estämään poskiaan punehtumasta.
”Voi Arthur!” tyttö hihkaisi halatessaan poikaa tiukasti. Arthur vastasi halaukseen ja hetken aikaa kesäyössä kaksi sydäntä sykkivät samaan tahtiin.
Sitten tuuli kantoi mukanaan pöllön, jonka nokassa kantama kirje toi muassaan yllätyksen, sillä Arthur oli saanut töitä Taikaministeriöstä Jästiesineiden väärinkäytön osastolta. Enää eivät Mollyn ja Arthurin perhehaaveet olleet pelkästään hattaraisia unelmia, koska kohta heillä olisi varaa ostaa oma koti.
Nuoren parin häitä juhlittiin pari viikkoa Arthurin ensimmäisen työpäivän jälkeen, joten heidän häämatkansa jäi pitämättä. Mollya se ei kuitenkaan haitannut, sillä hänellä oli kohta kädet täynnä töitä, kun perheeseen syntyi esikoispoika, joka sai nimekseen William Arthur Weasley.
Mollyn vielä opetellessa olemaan äiti, hän kirjoitteli kirjeitä kaikille tutuilleen päästäkseen harjoittelemaan uutta nimikirjoitustaan. Hänen mielestään Weasley näytti paljon kauniimmalta pergamentin lopussa kuin Prewett. Pieni William jokelteli tyytyväisenä seuratessaan äitinsä sulkakynän liikkeitä ja aina silloin tällöin Molly pysähtyi kutittamaan pojan nenää sulan kärjellä.
III
Kerran, kun Arthurilla oli vapaapäivä, koko pieni perhe istuskeli Kotikolon alakerrassa. Molly ja Arthur loikoivat sohvalla ja katselivat Williamin leikkejä lattialla. Pieni poika litisti pientä ja pehmeää hevoskotkaansa rintaansa vasten.
Yhtäkkiä William kuitenkin alkoi ähisten nousta huterille jaloilleen ottaen tukea sohvapöydästä. Molly oli jo nousemaisillaan sohvalta pojan avuksi, mutta Arthur istutti hänet takaisin alas. William seisoi hetken aikaa ihmetellen ympäristöään suurilla, sinisillä silmillään.
Pian pelkkä seisominen ei kuitenkaan enää riittänyt pikkupojalle ja tämä otti haparoivan askelen pitäen sohvapöytää edelleen tukenaan. Molly ja Arthur katsoivat esikoispoikansa ottavan toisenkin askelen ennen kuin tämä pyllähti irrotettuaan otteensa pöydästä.
Molly oli jälleen nousemassa sohvalta auttaakseen poikaa, mutta jälleen Arthur esti vaimoaan nousemasta, kun William nousi uudestaan seisomaan tukea vasten. Poika aloitti pienen töpsyttelynsä uudestaan ja tällä kertaa hän pääsi viisi askelta ennen pyllähdystään. William oli kuitenkin selkeästi päättänyt kävelevänsä tänään ilman apua tai tukea, sillä poika koetti niin kauan, että onnistui kävelemään isänsä luokse.