Ficin nimi: Kalliorannalla
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: kesäistä romantiikkaa
Ikäraja: S
Paritus: Remus/Neville
Yhteenveto: Neville aistii, että paikka on Remukselle erityinen.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Tämä on juhannustaika Vehkalle ♥ Remus ja Neville tulivat mieleeni mökillä ja maisema toimi inspiraationa tähän pikku raapaleeseen.
Kalliorannalla
”Ota kädestäni kiinni”, Remus pyytää.
Neville ottaa ja punoo sormensa hellästi Remuksen sormien lomaan. Hän sulkee silmänsä, kun Remus vetää hänet mukaansa tuttuun, nykäisevään pyörähdykseen.
Muutaman sekunnin kuluttua liike pysähtyy ja Neville tuntee jälleen kovan maan jalkojensa alla. Hän näkee edessään tyynen järven, alas veteen loivana luistavan kallion ja rantamatalikosta esiin pistävät kivet. On melkein hiljaista. Jostain kauempaa kuuluu lokin huuto, takana avautuvasta metsästä pikkulintujen viserrys.
Remus istuu alas kalliolle, koskettaen tasaista kohtaa vieressään. Neville laskeutuu siihen, aivan lähelle. Olka olkaa vasten, polvet toisiaan hipoen.
”Täällä on kaunista”, Neville sanoo.
Remus hymyilee. Kallio on vielä lämmin, vaikka ilta-aurinko on jo vähitellen painumassa mailleen. Taivaaseen on alkanut hiipiä punertavia sävyjä, joita vedenpinta toistaa väreilevänä peilikuvana.
”Vanhempani asuivat tässä lähellä. Silloin ennen”, Remus sanoo ja nyökkää kohti metsää.
”Sinäkin.”
”Niin.”
Neville aistii, että paikka on Remukselle erityinen. Remus arvostaa hiljaista kauneutta ja luontoa tavalla, joka sykähdyttää Nevillen sydäntä. Siinä suhteessa he ovat samanlaisia, vaikka Remus ei ymmärräkään puutarhanhoidosta paljoakaan. Remus antaisi senkin kasvaa villinä kuin vihreän lehtimetsän tai kukkivan niityn, jonka laidasta he poimivat ahomansikoita kävelyretkillään.
Remus kietoo kätensä Nevillen hartioille. On hyvä istua siinä lähekkäin ja katsella veteen, vain olla. Neville puristaa lempeästi Remuksen kättä.
Järvenpinnasta kuvastuu kiintymys ja kesäyön lämpö.