Chainsaw Man | Tosirakkaudesta ja välittämisestä, K-11 | Kishibe | oneshot

[havalon]

Kirjoittaja havalon
Fandom Chainsaw Man
Ikäraja K-11
Paritus yksipuolinen, menneisyyden Kishibe/Quanxi
Genre arkinen angst
Disclaimer Hahmot kuuluvat Tatsuki Fujimotolle, minä vain leikin niillä. En saa tästä rahaa.
Varoitukset alkoholinkäytön käsittelyä




Kaksikymppisenä oli ollut niin helppo hymyillä, kun elämä oli vielä jotakuinkin edessä, oli kaunis ja täynnä vapautta ja seikkailunhalua. Sittemmin se kaikki into vaihtui viinanhuuruiseen paskaelämään, jossa kuolemaa ennemmin toivoo kuin pelkää.

Yllättävää kyllä alkoholi ei ole vienyt Kishiben muistoja.

"Hei, olet varmaan uusi kumppanini... lähdetkö ulos kanssani?"
"En."

Ja jokin tässä tilanteessa viehätti Kishibeä entistä enemmän, vaikkei sen olisi kuulunut. Oli vaikeaa olla ihastumatta Quanxiin, tämän vetovoima oli vain jotain maagisempaa kuin kenessäkään ihmisessä jonka Kishibe oli tavannut aiemmin. Quanxin kauniit, tuulessa kasvoille sotkeutuvat hiukset olivat suloinen näky ja tämän fyysinen vahvuus suorastaan kalasteli Kishibeä lähemmäs ja ajatuksissaan vielä pidemmälle.

Mutta siitä on jo aikaa. Paljon, paljon aikaa, ja Kishibe tietää että jos hänellä koskaan mitään mahdollisuuksia oli, niin ne karisivat pois jo ensitapaamisella. Hänen tunteensakin ovat muuttuneet vuosikymmenien varrella, enää hän ei ole rakastunut. Hänellä ei ole aavistustakaan, mitä hän tuntee nykyään, mutta romanttisuus on siitä kaikonnut kauan sitten.

Sitäpaitsi Kishibe on jo löytänyt tosirakkautensa, hyvän viinapullon nimittäin. Viinapullon, joka on tyhjä pian sen jälkeen, kun luottokortti on osunut lukijaan. Mutta se ei haittaa - hänellä kestää vielä viisikymppisenäkin hetki tulla humalaan. Ja niin kauan kuin hänen känninsä kestää, niin kauan hänen ei tarvitse murehtia mistä seuraavat juomat hankitaan.

Hän horjahtelee koko kotimatkan ajan, pysähtelee silloin tällöin kampaamojen ikkunoihin sukimaan hiuksiaan ja jatkaa sitten menoaan.

Kotiavaimet ovat tippua viemäriin, mutta sitä sattuu kaikille.

Vetäessään ulko-oven kiinni Kishibe menee suoraan keittiöön - tai no, sen uumenissa sijaitsevalle baarikaapille. Hän lupasi itselleen joskus lukita kaapin, jottei pääsisi enää käsiksi alkoholiin. Toisin kuitenkin kävi.

Hän kaataa itselleen huonointa viiniään, päättää juoda paskimmanmakuiset pois alta ja säästää paremmat sellaisten päivien varalle kun menee oikein synkästi.

Hän tuntee hieman huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole vieläkään kuunnellut vastaajaviestejään Denjiltä, Powerilta ja Akilta. Uusi lasillinen viiniä kuitenkin huuhtoo omantunnon nalkuttavan äänen pois väkevällä jälkimaulla.

Kishibeä ei alkuun olisi voinut vähempää kiinnostaa, miten noiden kolmen ärsyttävän pennun käy tässä elämässä. Maailma on karu paikka ja hyvä jos oppivat sen heti kättelyssä, niin osaavat ottaa vastaan pettymykset sitten kun ne väistämättä tulevat eteen, hän ajatteli. Vähitellen mukaan on salakavalasti hiipinyt mukaan tunteista toisiksi vittumaisin - välittäminen.

Aluksi Denji vain jaarittelee hotellista ja sen hienouksista, ja joka kerralla Power kiljuu taustalta terveisiä ja Aki käskee sulkemaan puhelimen ettei haaskaisi Kishiben aikaa. Mutta ei Kishibeä haittaa, hänestä on mukavaa että nuoret vaivautuvat soittamaan hänelle, ei hänellä ole enää ketään muutakaan.

"Nähdään sitten kun haemme kissan takaisin, isä- siis, Kishibe, sori!" Denji nauraa uusimman vastaajaviestin lopussa ja pikkuhiljaa Kishiben silmät kostuvat kyynelistä.

On tarpeeksi vaikeaa välittää muista ihmisistä, mutta että he välittäisivät hänestä takaisin? Se on uutta ja pelottavaa. Se on uutta vielä viidenkymmenen hujakoilla ja pelottavaa se on ollut aina.

Kishibe hautaa kasvot kämmeniinsä ja ensimmäistä kertaa aikoihin antaa itsensä purskahtaa vuolaaseen itkuun. Eivät muutamat kyyneleet ole häntä ennenkään tappaneet.

[Lizlego]

OMG kannatti todellakin etsiä jotain itselle täysin uutta ja tuntematonta, vaikka voi olla että fandomin tuntemisen puutteessa jotain menettääkin. Tämä oli lyhykäisyydessään todella koskettava ja antoi hahmosta, Kishibestä kiinnostavan mielikuvan. Alkoholismi on viheliäinen juttu niin kuin on sekin ajatus, että kukaan ei välitä tai se, ettei itse halua välittää kenestäkään. Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään aivan yksin. Kurja ajatus, että parikymppisenä elämä on edessä ja sitä ikään kuin odottaa ja viisikymppisenä on katkera elämälle, joka ei antanutkaan kuin kasan paskaa. En siis tiedä, mitä tässä on takana enkä tiedä selvitetäänkö sitä edes, mutta mielikuva on vahva.

Siihen on kuitenkin jotenkin helppo eläytyä, vaikka ei itse koekaan että niin olisi itselle käynyt. Ikävä ajatus, että monelle niin kuitenkin tuntuu käyvän varsinkin, kun kuningas alkoholi ottaa liikaa valtaa. En osaa päättää miten tulkitsisin tämän tekstin alun ja tuon ajatuksen, että Kishibe ei enää ole rakastunut tai ettei hänellä enää ole mahdollisuuksia, mutta tekstin alussakin viitataan menneeseen eli vissiinkään ei. Kun ei fandomia tunne nin jää tämän perusteella miettimään, että onko tilanne todella se vai olisiko yhä mahdollisuuksia. Ainakin uskon, että kaipausta siihen rakkauteen olisi kuten tuntuu olevan kaipausta siihen, että nuoremmat välittää ja rakastaa niin pelottavaa kuin se varmasti onkin sen jälkeen, kun on ehkä jo omalta osaltaan luovuttanut. Mutta se voi olla uuden alku ja minä haluan tässä tekstissä vähän niin kuin uskoa siihen. Näistä ihmisistä (vai mitä ne olikaan, ei voi olla varma), jotka soittivat iloisina kuulumisiaan ja jättivät viestin, voisi tulla ne, jotka vetää pois sieltä viinanhuuruista ja antaa elämälle uuden merkityksen.