Title: Aina kotona
Author: Larjus
Chapters: Tuplaraapale
Fandom: Ashita no Nadja
Characters: Kennosuke, Nadja
Genre: Drama (joka on lähinnä pelkkää dialogia)
Rating: S
Disclaimer: Omistan vain tämän tuplaraapaleen, eli en siis siinä esiintyviä hahmoja. Kirjoitellut olen ihan ilman rahallista korvausta.
Summary: Nadja ja Kennosuke puhuvat kodista ja ikävästä.
A/N: Jotain melkein pari vuotta vanhaa raapustelua, jota vähän muokkailin (parantelusta en tiedä
). Mulla on ollut mielessä about yhtä kauan yksi toinenkin fici tästä sarjasta, mutta oon vähän aatellut säästeleväni siltä varalta, jos kielimuurihaaste saa joskus uuden kiekan
Paljon kyllä riittäisi hahmoja, joista kirjoittaa, jos vain tulisi enemmänkin ideoita.
Osallistuu Multifandomin
viidennelle kierrokselle.
Aina kotona”Jäätkö sinä koskaan kaipaamaan maita ja kaupunkeja?” Nadja kysyy Kennosukelta. Hän pitää katseensa tiiviisti heidän ja Dandelion Troupen vaunujen jälkeen jäävässä maisemassa.
”Hmmm… No jaa, en oikeastaan”, Kennosuke sanoo tuumailtuaan vastaustaan hetken. ”En ainakaan enää. Ja jos jäänkin, uuden paikan lumo vie hetkessä sen kaipuun mukanaan.”
”Sellaista tämä kiertävien esiintyjien elämä taitaa ollakin.”
”Sitäpä juuri. Ei tässä ehdi edes alkaa ikävöidä. Jokainen paikka on hieno omalla tavallaan, mutta yksikään niistä ei ole koti.”
”On varmaan raskasta olla näin kaukana kotoa”, Nadja toteaa hiljaa. Vaikka Dandelion Troupe esiintyykin monissa eri maissa, ei se ole koskaan matkannut Japaniin asti.
”En minä ole kaukana”, Kennosuke vastaa huolettomasti hymyillen. ”Vaikka aionkin palata vielä siskoni luo, en ikävöi Japaniin itsessään. Minun kotini on täällä.”
”Mutta… juurihan sinä sanoit, ettei mikään paikka ole kotisi!”
”Ei olekaan. Minun kotini on täällä”, Kennosuke sanoo vaunuihin viitaten. ”Dandelion Troupe on kotini. Kun olen osa sitä ja matkustan näissä vaunuissa, olen aina kotona.”
Kennosuken sanat saavat Nadjan hymyilemään. Poika puhuu hänen mielestään todella kypsästi ja viisaasti ja on myös ehdottoman oikeassa siinä, että Dandelion Troupe on koti enemmän kuin mikään muu paikka maailmassa. Nadja ajattelee itsekin samoin, vaikka on kuulunut seurueeseen vasta vähän aikaa.
”Totta. Näissä vaunuissa olemme
aina kotona.”
