Title: Lussekatter
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Hetalia (Nekotalia)
Characters: Ruotsi-kissa, Suomi-kissa, Ruotsi, Suomi
Pairing: Ruotsi/Suomi
Genre: Slice of life, fluff
Rating: S
Disclaimer: Hidekaz Himaruya omistaa hahmot, minä tekstin. En saanut tämän kirjoittamisesta mitään muuta kuin hyvän mielen.
Summary: Lucian päivän tunnelmointia.
A/N: Hyvää joulua
mimamulle! Toivoit jotain Hetaliasta, ja näin tilaisuuteni koittaneen
Saat lahjasi jo tässä vaiheessa, koska pitäähän Lucian päivän fici julkaista kyseisenä päivänä!
Ficin nimenä oleva Lussekatter viittaa ruotsalaisiin Lucia-pulliin (mun lapsuudenkodissa niitä kyllä leivottiin joka joulu, joskin ne oli meille vain joulupullia), mutta katterhan meinaa myös kissoja ruotsiksi
Sen kautta päädyinkin sitten kirjoittamaan jotain, missä on Nekotalia-kissoja.
Joskus 4–5 vuotta sitten lihotettiin yhden ruotsalaisen nettikaverini kanssa Nekotalia-ulottuvuutta (mä aloin myös piirtää niistä sarjiksia, mutta käytännössä kaikki jäi luonnostasolle) ja mm. nimettiin melkeinpä kaikki kissat (kun vain parilla on jo olemassa nimi).
Päätin sitten tässä ficissä käyttää niitä nimiä, mitkä valittiin Ruotsi- ja Suomi-kissoille (Greve ja Pumpuli, pakko olla selvää kumpi on kumpi), koska vaikka Hetalian kohdalla puhunkin hahmoista aina valtionimillä, näiden kissojen kohdalla niiden käyttäminen tuntui ficiä kirjoittaessa jotenkin kömpelöltä kissa-liitteen kanssa (ja ilman mulle tuli väkisin mieleen ne ihmishahmot). Ja kyllähän canonissakin Japani kutsui Japani-kissaa Tamaksi! (Ja Himan mukaan Italia-kissa on Gino.)
Tulipa muuten myös mieleen, että nimettiin sen kaverini kanssa Islanti-kissa Luciferiksi, lempinimenä Lusse (tai Lussekatt, kuten Suomi sitä aina kutsui
Suomella oli niissä sarjiksissa muutenkin tapana keksiä jokaiselle kissalle ihan omia lempinimiä, mitä oikeastaan kukaan muu ei koskaan käyttänyt – mikä itse asiassa tarttui vähän tähänkin mukaan
).
Mukana
Multifandom IV:ssä.
LussekatterJoulukuu oli melkein puolessa välissä. Asuntoa oli koristeltu jo runsaasti tulevaa juhlaa varten: tontut ja enkelit olivat majoittuneet hyllyille ja pöydänpäällisille, tähdet tuikkivat ikkunoissa, verhot olivat vaihtuneet punaisiin, joka puolella oli kynttilöitä. Vain kuusi puuttui, se saapuisi taloon vasta lähempänä jouluaattoa.
Hämärässä keittiössä kaksi kissaa istuskeli raidallisella matolla uunista hehkuvan lämmön syleilyssä ja tuntui odottavan jotain. Vaikka ne oli ruokittu vasta hetki sitten, ne jo haaveilivat kinkusta, savustetusta lohesta, sillistä ja makkaroista, joita joulupöydät tuttuun tapaan pursuaisivat. Kissoista suurempi mutta rakenteeltaan sirompi, väriltään lähes kokonaan siniharmaa, nuolaisi tassuaan ja pyyhkäisi sillä poskeaan muutaman kerran. Sitten se venytellen asettui matolle makaamaan ja katsoi sinivihreillä silmillään herkeämättä toista, kermanvaaleaa kissaa. Tämä vastasi katseeseen yhtä eleettömästi.
Ihmissilmille moinen näyttäytyisi pelkkänä yhdentekevänä tuijotuskilpailuna. Todellisuudessa kissat viestivät toisilleen koko ajan. Greve kutsui Pumpulia luokseen, ja lopulta tämä vastasikin kutsuun. Se tassutteli Greven viereen ja puski päätään hellästi tämän poskea vasten. Greve sulki silmänsä ja alkoi kehrätä, kun Pumpuli painoi kuononsa sen päälakea vasten ja aloitti turkin nuolemisen. Aina välillä Pumpuli lopetti hetkeksi puskeakseen taas niiden päälaet toisiaan vasten.
Himmeästi valaistusta olohuoneesta kajasti hieman valoa keittiön ovelle. Valon lisäksi keittiön puolelle kantautui myös Sankta Lucian harras ja rauhallinen sävelmä, kun Lucia-kulkueen etenemistä seurattiin television välityksellä. Sohvalle käpertynyt pariskunta painautui lähemmäs toisiaan virkatun viltin alla ja jatkoi herkeämättä televisioruudun tuijottamista. Matalalla pöydällä heidän edessään oli kaksi tyhjäksi juotua kahvimukia ja lautasella vielä yksi rusinoin koristeltu sahramipulla.
Lucia-kulkue sai lopulta matkansa päätökseen, mutta televisio pysyi päällä kanavankaan vaihtumatta. Olohuoneen puolella kukaan ei liikahtanutkaan, mutta kissat jättivät keittiön lämmön kuin yhteistuumin ja tassuttelivat peräkanaa olohuoneeseen. Ne seisahtuivat kumpikin television eteen ja kääntyivät katsomaan omistajiensa suuntaan.
”No mitä nyt, söpöliinit?” Suomi kysyi kissoilta pää kallellaan. ”Minne oikein matka?”
Kumpikin kissoista vain tuijotti takaisin. Sitten Pumpuli naukaisi kuin vastaukseksi.
”Mitä?” Suomi kysyi lepertelevällä äänensävyllä. ”Mitä pikku Pullanmuruni?”
Kissa naukaisi uudelleen.
”Tule tänne muru”, Suomi maanitteli ojentaen kättään kissaa kohti. Pumpuli asteli lähemmäs ja lopulta loikkasi isäntänsä viereen sohvalle.
”...ssekatt...rr…”
Suomi kääntyi vilkaisemaan Ruotsia.
”Mitä sinä sanoit?” hän kysyi
”Lussekatter”, Ruotsi toisti katse Pumpulissa. Päällään hän nyökkäsi pienesti Greven suuntaan.
”Totta, nehän ovat”, Suomi totesi iloisesti. ”Hauskaa, en tullut ajatelleeksikaan.”
Hän kääntyi Pumpulin puoleen ja alkoi silittää sitä ensin päälaelta ja sitten leuan alta. Se sulki silmänsä varsin tyytyväisen näköisenä ja alkoi kehrätä.
”Kuka on söpö pieni lussekatt, kuka?” Suomi leperteli kissalleen jatkaen samalla sen silittämistä.
Hänen kätensä kuitenkin pysähtyi äkisti eikä sitten lopulta enää koskenutkaan kissan turkkiin. Hän ei ehtinyt reagoida mitenkään, kun Ruotsi oli jo vetänyt hänet lähemmäs itseään lujaan mutta hellään syleilyyn.
”Du är”, Ruotsi mumisi vasten hänen villapaitaansa. Ruotsi puhui niin hiljaa, että siitä hädin tuskin sai selvää, mutta kuulemattakin se olisi nostanut Suomen pyöreille kasvoille punan, joka haastoi sävyllään ikkunoihin ripustetut jouluverhotkin.
A/N: Tähän loppun haluan vielä linkata pari aiheeseen sopivaa fanartiani, jotka löysin vanhalta Flickr-tililtäni:
Suomi-kissa ja Ruotsi-kissa torkuilla (S) sekä pieni ruotsinkielinen
Lucian päivän sarjakuva feat. Suomi ja Ruotsi (S)