Hitsi kun tietäisin mitä sanoa, mutta kun en oikein tiedä mitä ajatella
Jollain tasolla kyllä samaistun ajatukseen siitä, että jos joku hedelmä on pervo niin juuri kiivi. Onhan se vähän outoa, että se on karvainen. Ei hedelmät yleensä oo karvaisia, ainakaan sellaiset joita voi vielä syödä. Kiivi on myös aika salakavala, kun se on ulkoa niin tylsän ruskea ja sisältä sitten arvaamattoman vihreä ja kirpsakka. Onhan se huijaaminen vähän pervessiä. Ja kiivi näyttää vähän kivekseltä, onhan sekin ehkä vähän pervoa. Ja niiden nimetkin alkaa samoilla kirjaimilla.
Mä en oikein tiedä, pitäisikö mun pohtia kiivin pervoutta vai huolestua siitä, jos kiivi juttelee jollekin. En tiedä mistä se kertoo, jos kiivit juttelee. Ei varmaan mistään hyvästä, jos lopun ottaa huomioon. En oikein edes tiedä, mitä tässä tapahtui ja mistä tämä kertoi, mutta jollain tapaa tuntui silti merkittävältä. Mä tunnen itseni liian tyhmäksi tätä tekstiä varten, kun musta tuntuu että tässä on nyt jotain symboliikkaa tai salattua punaista lankaa, jota mä en ymmärrä. Vai onko tämän tekstin tarkoitus huijata mut luulemaan että on, vaikkei ookaan. En tiedä, tämä oli jotenkin yksinkertainen ja sekava samaan aikaan. Tässä on sellaista psykedeelistä energiaa, tämä vaikuttaa sellaiselta tekstiltä jonka voisi lukea sienissä ja se kävisi silloin täysin järkeen.
Mun päässäni hallitsevin ajatus on se, kuinka häiriintynyttä on, jos katsoo kiiviä ja se katsoo takaisin. Se oli jotenkin hienosti kirjoitettu kohta. Ja sai mut epäilemään, että mistäs minä tiedän, katsooko hedelmät mua takaisin. Tai ehkä vaan pelkkä kiivi katsoo. En mä tiedä?? En mä tiedä mitään. Tämä oli outoa luettavaa. Mutta silti jotenkin samalla ihan tosi kivaa. En ymmärtänyt, mutta pidin silti