Vihdoin sain aikaiseksi lukea tämän, on liian pitkään odottanut kirjanmerkeissä. Tällainen raapaletyylinen slice-of-life on nykyään ihan lempparini ja myös kiinnosti hirveästi lukea Rosmertasta. Ei hän ole erityisesti minua koskaan kiinnostanut, mutta tämän ficin puitteissa olit luonut hänen arjestaan kiehtovan ja välillä jännittävän. Oli tosi ihanaa, kun sai olla pohtimatta hetken omia arjen ongelmia ja lukea Rosmertan arjen ongelmista. Jotenkin kaikki pienet ja isot vastoiskäymiset olivat hirveän kiehtovia ja sai kunnolla uppoutumaan tarinaan. Minusta Rosmerta muutenkin oli erinomainen valinta päähenkilöksi, kun hänestä tiedetään aika vähän, mutta on silti tärkeä hahmo. Saa tehdä hänestä juuri sellaisen kuin itse haluaa ja tykkäsin tosi paljon tästä yrittäjähenkisestä Rosmertasta 70-luvun alussa (jos oikein laskin). Oli myös ajanhenkinen tuo ajatus, että nainen ryhtyy nuorena yksityisyrittäjäksi. Tuli sellainen tarmokas fiilis Rosmertastasi. ^^
Merlin-fani sisälläni oli ihan innoissaan, että olit nimennyt Rosmertan rakkauden kohteen Emrykseksi. ^^ Ja todella jännä kuvio, että Rosmerta rakastui jästiin! Kirjoissa kyllä puhutaan jästien kohtelusta ja velhojen ja jästien välisistä suhteista, mutta koskaan ei käsitellä mielestäni näin suoraan jonkun näkökulmasta millaista se oikeasti on, jos rakastuu jästiin. Oli tosi jännä lukea Rosmertan hitaasta ihastuksesta ja lopulta rakastumisesta, kun aiemmin en ole lukenut ficciä, missä joku taikamaailmasta rakastuisi jästiin ja mitä kaikkea se sitten tarkoittaa. Tykkäsin tosi paljon kohtauksesta, jossa Rosmerta kertoo Emrykselle totuuden, samoin kuin Emryksen paluun sen jälkeen, kun oli saanut käsiteltyä asiaa. Mietin, että olisin halunnut lukea vielä lisää tuosta käsittelystä, koska eihän se ole pelkästään niin, että rakkauden kohde on noita vaan myös, että on olemassa taikamaailma, joka piilottelee jästeiltä. Mutta olit maininnut jossain vaiheessa, että epäilit romanssin mukaan ottamista alunperinkin, koska halusit keskittyä päätarinaan, joten oikeastaan oli kiva, että Emrykselle noituudesta kertominen ja sen seuraukset eivät liikaa hallinneet tarinaa. Se oli iso hetki Rosmertan elämässä, mutta kuitenkin vain yksi iso hetki. Pidin tosi paljon Rosmertan paniikista, kun hän tajusi rakastuneensa Emrysiin. Tuli kuva, että hän on vielä aika nuori (ymmärsin että reilu parikymppinen?), vaikka muutoin hänen asenteestaan pubin suhteen voisi kuvitella hänen olevan jo kolmissakymmenissä. Tosi ihanan aito, älytön, rakastuneen nuoren reaktio. ^^ Oi miten upeaa oli eka kerta, kauan odotettu ja juuri sopiva hetki, kun ovat saaneet puhuttua kaiken auki ja Emrys oli lähdössä, mutta suunnitelmat muuttuivatkin. Tuo pieni hetki oli tosi herkullinen. <3
Rosmertalla oli muutoinkin läheinen suhde jästimaailmaan, mitä en muista olleen yleistä kirjoissa. Minusta oli kivaa, että hän oli valmis - tai oikeastaan piti todella paljon - työskentelemään jästimaailmassa ja piti joitain työkavereistaan hyvinä ystävinä. Sama juttu remonttifirman kanssa. Aikamoinen lisästressi tulisi varmaan, että pitää tarkkailla, etteivät työmiehet näe mitään taikomista missään kohtaa, mutta Rosmerta silti teki mieluummin niin kuin maksaisi hirveästi ylimääräistä taikamaailman firmalle. Hän tuntui olevan hirveän avoin jästejä kohtaan, eikä jäänyt pohtimaan, miksi ei voisi ystävystyä jästien kanssa tai palkata heitä. Kunhan tietty ei paljasta taikamaailmaa siinä samalla.
Eikä taikaväki koskaan ole, ainakaan ne fiksusti ajattelevat, erityisesti syrjinyt jästejä, mutta jokin minua ilahdutti Rosmertan jämptissä asenteessa. Jos hänen unelmansa eteen pitää palkata jästejä, olkoon niin. Se myös kertoi taas hänen yrittäjäluonteestaan. Kaikki järjestyy, jos niin haluaa.
Jacob ja hänen perheensä ja heidän suhde Rosmertaan olivat lempikohtiani. Tuli hinku itsellekin mennä anomaan, josko oma veli jo hankkisi lapsia ja voisi itsekin olla Rosmertan kaltainen välittävä, hauska täti. ^^ Ihan hirveän herttaista oli miten Rosmerta rauhoittui veljenlastensa seurassa ja halusi vapaapäivänsäkin käyttää heidän viihdyttämiseen. Rosmertan ja Jacobin välit olivat myös ihastuttavan aidot. Alun riitely majapaikasta maksamisesta oli hauskaa ja samoin, miten he välittivät toisistaan, mutta silti Rosmerta saattoi mollata Jacobia siitä hirvittävästä mukista.
Rosmerta ja Jacobin suhde oli ihailtavan välitön. Rosmerta oli valmis auttamaan lastenhoidossa, hänellä oli hyvät välit Anneliseen ja Jacob ehti myös olla avuksi siskonsa projektille ollakseen kolmen lapsen isä ja raskaana olevan naisen aviomies.
Sanoinkin tuosta ajankuvasta ja se mielestäni tuli esiin aina välillä. Olisi ollut kiva nähdä vähän enemmän 70-luvun alkuun juurruttavia juttuja, mutta mikä minua tässä aiheessa ilostutti oli Rosmertan ja Emryksen suhteen kehittyminen. Emryksen halu edetä hitaasti oli tosiaan ihanan herrasmiesmäistä ja hän tuntui tosiaan vähän vanhanaikaiselta, hän on varmaan kuitenkin 50-luvulla syntynyt ja tulevina vuosina arvonsa muodostanut. Piirrokset Rosmertasta ja Ermyksestä tuolla jossain välissä olivat myös aivan sairaan upeita, Rosmertan kuva prikulleen sopi kuvailemaasi hahmoon ja rakastin Emryksen lakkia, tuli ihanan vanhan ajan fiilis tuosta. ^^ Aikaa kuvasi ihanasti myös esim Queenista ja Beatlesista riitely ja myöhemmin sitten Tylypahkan professorit, erityisesti juuri rehtorin paikan saanut Dumbledore.
Kiva yksityiskohta loppua kohden oli myös nuo jästien murhaamiset (tai siis ei
kiva ), mitkä toivat myös lisätwistin Rosmertan ja Emryksen suhteeseen.
Ihan täydellinen loppu oli tälle. Minusta oli kivaa, ettei avaispäivään liittynyt mitään suurta draamaa, tai no, synnytys tietty, mutta tämän ficin tunnelmaan ei olisi sopinut joku viime hetken katastrofi keittiössä tai muuta. Avajaiset sujuivat hienosti ja uusi vauvakin on vain ilon aihe. Jäi tosi leppoisan lämmin fiilis lopetuksesta ja tunne, että Rosmertalla elämä tulee sujumaan hyvin. Tahdon ajatella, että Emrys asustelee vähän piilossa hänen luonaan vielä Harryn kouluaikoina, vaikka Tylyahon pitäisi olla ainoa vain velhojen asuttama kylä koko maassa. Toivottavasti et ajatellut, että hän todella kuolisi jossain kuolonsyöjien hyökkäyksessä ensimmäisen sodan aikana, sellaista todellisuutta en halua kuvitella.
Kiitos tästä tosi paljon, oli aivan sairaan ihana tarina tosi nerokkaasti valitusta hahmosta, josta en olisi ennen tätä kuvitellut kiinnostuvani lukemaan. ^^ Kiitos paljon!
