Ei mikään yhden yön juttu (K-11, Harry/Draco, pikkujoulu-shotti)

[Vendela]

Nimi: Ei mikään yhden yön juttu
Fandom: Harry Potter (Jatkosijoitus Hunajaherttua)
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: K-11
Kirjottaja: Vendela
Tyylilaji: Pörröistä romantiikkaa
Pituus: one-shot ~ 1450 sanaa
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä lainaan.

Tiivistelmä: Taikaministeriön pikkujoulut eivät ole Draco Malfoyn lempijuhla. Etenkään jos porttiavainosaston sihteerinoidat puuttuvat juhlan kulkuun varsin suoralla, mutta ei niinkään yllättävällä tavalla. Vai voiko juhlista seurata sittenkin jotain hyvää?

Vapaa sana: Joulu lähestyy, jee! Joten taas pääsee fiilistelemään kaikkea siihen liittyvää kivaa. Tämän idea lähti oikeastaan tuosta loppuratkaisusta, joten joitakin mutkia on saatettu vetäistä hieman suoriksi mutta tarkoitus on kuitenkin nautiskella tämän kaksikon seurasta
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.

Osallistuu haasteisiin: Flyffy10 #4 ja FFF1000 sanalla 275. Munatoti.

Ei mikään yhdenyön juttu

Ministeriön jokavuotiset pikkujoulut olivat juuri sellaiset, kun Draco oli ajatellutkin. Riittävästi hehkusimaa, jouluisia herkkuja, tonttuviiniä sekä salaperäistä boolia josta Draco pysyi kaukana. Hän oli saanut opetuksen heti ensimmäisenä vuonnaan ministeriössä yli viisitoista vuotta sitten ettei booli ollut oikeasti juomakelpoista vaan värjätty muistuttamaan jotain epämääräistä litkua.

Onneksi juhlissa oli hyvin vapaa etiketti eikä minkäänlaisia pelejä tai leikkejä. Sillä Draco ei voinut sietää sitä, että oli muiden silmätikkuna. Hän viihtyi vallan hyvin omissa oloissaan niin töissään lakiosastolla kuin siviilissäkin teini-ikäisen pojan yksinhuoltajana. Nämäkin pikkujoulut Draco aikoi suorittaa samalla kaavalla kuten kaikki aikaisemmat: pikainen näyttäytyminen, muutama lasillinen ranskalaista tonttuviiniä ja kevyttä small talkia oman osaston väen kanssa sekä ehkä muutama sana kansainvälisen taikayhteistyön porukan kanssa. Kun meno alkaisi nousta kattoon Draco voisi livetä kaikessa hiljaisuudessa takavasemmalle.

Tämä oli hyvä suunnitelma. Mutta tietenkään ilta ei mennyt kuten Draco oli suunnitellut.

”Hei Malfoy”, Harry Potter sanoi ja hymyili ystävällisesti.
”Yliaurori”, Draco vastasi muodollisesti ja kohotti lasiaan tervehdykseen.
”Sanoisit Harry vain”, Potter sanoi ja haroi typeriä hiuksiaan, tapa joka sai Dracon joka kerta kiristelemään hampaitaan. Ei sillä, että Potterin hiuksissa olisi ollut jotain vikaa, ei missään nimessä. Tapa oli vain ärsyttävä.

”Hyvä on – Harry”, Draco pakotti hymyn huulilleen.
”Mitä kuuluu?” Potter (Draco ei vain osannut ajatella tätä Harryna) kysyi ja otti pienen hörpyn lasistaan, joka näytti epäilyttävästi boolilta.
”Onko tuo boolia?” Draco kysyi välittämättä Potterin kysymyksestä.
”Varjelkoon, ei sentään”, Potter nauroi ääneen ja sai muutaman noidan vilkaisemaan heitä kiinnostuneita. ”Tiedäthän sinä, että siitä myrkystä kannattaa pysyä kaukana, opin sen jo vuosia sitten.”
”Kuin myös”, Draco totesi kuivasti ja siemaisi omasta lasistaan vain saadakseen jotain tekemistä.
”Hermione opetti minulle näppärän muutosloitsun millä juoman kuin juoman saa näyttämään boolilta mutta maku säilyy edelleen. Tämä tässä on vettä”, Potter oli kumartunut Dracon puoleen ja kuiskasi sanat hänen korvaansa niin että lämmin hengitys kutitti Dracon kaulaa ja sai hänet värähtämään.
”Kuinka huomaavaista”, Draco hörppäsi kiireesti lisää juomaa lasistaan ja toivoi että juhlatilan hämärä valaistus peittäisi hänen poskilleen epäilemättä kohonneen punan.

”Hei te siellä!”

Huuto kantautui kauempaa ja Draco kääntyi helpottuneena äänen suuntaan, toivoen saavansa jotain muuta ajateltavaa kuin Potterin levät hartiat ja miellyttävän partaveden tuoksun joka sai Dracon sydämen läpättämään aivan liian nopeasti.

”Potter ja Malfoy, se tuli teidän luoksenne”, etäisesti tutunnäköinen noita taputti riemuissaan käsiään ja Draco rypisti kulmiaan.

”Mikä tuli meidän luoksemme?” Draco kysyi katsellen ympärilleen näkemättä kuitenkaan ketään.
”Öhm”, Potter yskäisi käteensä ja haroi taas typeränä tukkaansa.
”Mitä?” Draco kysyi pahojen aavistusten vallatessa hänen mielensä.
”Tuota”, Potter raapi niskaansa. ”Näyttäisi siltä, että porttiavainosaston sihteerinoidat ovat vähän innostuneet.”

Sitten Potter osoitti jotain heidän yläpuolellaan ja Draco vetäisi kiivaasti henkeä.

”Se on lumottu valitsemaan sopivia pareja”, äskeinen noita ilmoitti iloisena ja Dracosta tuntui, että koko huoneellinen ministeriön virkavelhoja kääntyi katsomaan heitä.
”Ja siitä pääsee vain yhdellä keinolla eroon”, toinen noita ilmoitti nähtävästi hyvin tyytyväisenä itseensä.

”Niinpä tietysti”, Draco mumisi ja tunsi, kuinka päänsärky teki epäilemättä tuloaan. Hänen olisi pitänyt jättää tämän vuoden pikkujoulut väliin.

”Se ei muuten hyväksy mitään poskisuukkoja”, aikaisemmin puhunut noita sanoi leveä hymy huulillaan.
”Joten kannattaa pistää parastaan”, toinen noita säesti ja Draco oli varma, että kummankin silmissä kimmelsi jotain omituista, aivan kun nämä eivät olisi koskaan halunneet nähdä mitään palavammin kuin yliaurori Potterin ja ylilakivelho Malfoyn suutelevan mistelin alla.

”Mmmh”, Potter näytti äkkiä epävarmalta ja lähes ujolta.
”Tuota”, Draco pohti olisiko mitään porsaanreikää kuinka kiertää tilanne.
”Ehkä meidän ei pitäisi”, Potter sanoi ja näytti niin epätoivoiselta että Dracon sydän jysähti, Potter ei halunnut suudella häntä, ei tietenkään.
”Ymmärrän kyllä ettei tämä ole mieleesi”, Draco nosti leukaansa koettaen peittää yllättävän pettymyksen.
”Kyllä minä haluaisin”, Potterin viimeinen sana oli kuiskaus minkä vain Draco kuuli. ”Mutta en vain ajatellut, että tämä tapahtuisi näin.”

Halusiko Potter sittenkin suudella Dracoa? Ajatus sai Dracon varpaat kipristymään yllättäen ja hän henkäisi yllättyneenä.

Toki Draco oli itsekin vuosien aikana silloin tällöin vilkuillut Potteria ja miettinyt mahtoivatko tämän huulet olla yhtä pehmeät miltä näyttivät. Sillä kukapa ei olisi kiinnostunut komeasta ja hieman salaperäisestä yliaurorista. Mutta suudella tämän kanssa firman pikkujouluissa kaikkien katsellessa. Draco ei ollut varma riittäisikö hänen pokkansa siihen.

”No, meillä ei taida olla paljon vaihtoehtoja, joten tulehan sitten tänne”, Potter sanoi yllättäen Dracon vetämällä hänet lähemmäs itseään, lähes kiinni.

He olivat melkein samanmittaiset, joten Dracon ei tarvinnut kuin kallistaa hieman päätään. Hetken Draco katseli Potterin silmiä kunnes työnsi sormensa tämän typerän sotkuisen tukan sekaan ja veti Potterin lähemmäs. Potterin huulet olivat todellakin pehmeät kun ne kohtasivat Dracon omat ja lämmin tunne levisi Dracon sisällä mitä pidempään heidän suunsa olivat painautuneina toisiaan vasten.

Sitten Potter liikautti yllättäen huuliaan ja Draco tunsi väreilyn leviävän sisällään. Potterin huulet maistelivat Dracon suuta hieman epävarmasti, mutta selvästi hyvin halukkaasti. Suudelma ei kestänyt pitkään, mutta se oli ilman muuta ihan oikea suudelma eikä mikään ystäväpusu.

Kun Potter vetäytyi kauemmas, Draco huomasi että tämän kädet lepäsivät hänen lantiollaan ja ele sai Draco punastumaan. Sitten muutamat hurraahuudot ja taputukset havahduttivat hänet takaisin todellisuuteen ja pikkujouluihin. Draco astui askeleen kauemmas Potterista ja silotteli kaapuaan.

”No niin”, Draco sanoi mahdollisimman asiallisella äänellä, vaikka epäilikin että hienoinen värinä kuulsi läpi. ”Minun taitaa olla parasta poistua ennen kuin seuraava misteli löytää minut.”

Potterin naurahdus kuulosti hieman hengästyneeltä ja Draco vilkaisi tätä pikaisesti. Potter oli painanut katseensa mutta tämän huulilla väreili pieni hymy.

”Kiitos, tämä miellyttävä kokemus”, Draco sanoi ja kirosi saman tien itseään.

Miellyttävä kokemus, mitä hän oikein ajatteli?

”Kiitos sinulle”, Potter sanoi ja katsoi nyt Dracoa tiiviisti silmiin.
”Minä –”, jostain syystä Draco ei osannutkaan sanoa mitään järjellistä.

Sen sijaan hän tyytyi vain nyökkäämään, kallisti viimeiset viinitipat suuhunsa ja kääntyi kohden naulakoita. Onneksi pikkujoulut olivat vain kerran vuodessa ja vaikka Dracon huulia tuntui kihelmöivän edelleen äskeisen suudelman jälkeen, hän toivoi pääsevänsä mahdollisimman pian kotiin pohtimaan mitä äsken oli oikeastaan tapahtunut.

”Päällysviittanne herra”, narikasta vastaava auroriopiskelija kumarsi Dracolle ja antoi hänen paksun talviviitan.
”Saisinko minäkin omani Parker”, Draco kuuli tutun äänen takaansa.
”Tietenkin yliaurori Potter”, nuorukainen teki kunniaa ja sukelsi eriväristen kaapujen sekaan.

Napittaessaan viittaansa Draco vilkaisi syrjäsilmällä Potteria, joka oli työntänyt kätensä housujensa taskuihin odotellessaan viittaansa. Parempi sekin kuin se typerä hiustenharominen. Hetken päästä Parker ilmestyi kauniin päällysviitan kanssa ja ojensi sen Potterille, joka veti sen huolettomasti harteilleen.

”Kiinnostaisiko lasillinen Malfoy?” Potter heitti kysymyksen huolettomasti ja hymyili avointa hymyä Dracolle.
”Olin kyllä ajatellut suunnata suoraan kotiin”, Draco sanoi hieman jäykästi ja veti nahkasormikkaat käsiinsä.
”Ai”, Potterin hymy ei kuitenkaan hyytynyt vaan tämä lähti kävelemään Dracon rinnalla kohden ulko-ovia.

Kun Draco oli tarttumassa ovenripaan, Potter ehti kuitenkin ensin ja työnsi oven auki Dracon edestä ja nyökkäsi Dracolle merkiksi astua ulos ensin.

”Kiitos”, Draco mumisi hieman hämmentyneenä.
”Oletko varma ettei lasillinen erinomaista châteauta kiinnosta?” Potter kysyi kietoen pehmeännäköistä huivia kaulaansa.
”En tiennytkään, että Tom on nostanut Vuotavan noidankattilan tasoa”, Draco nosti kulmaansa ja sai Potterin nauramaan.
”Ei, ei, tarkoitin, että haluaisitko nauttia lasillisen vähän yksityisemmässä paikassa.”
”Eli?” Draco kysyi vaikka arvasikin jo vastauksen.
”Minulla olisi avattu pullo kotona”, Potter näytti vain hieman hämilliseltä vilkaistessaan Dracoa syrjäsilmällä.

Hetken Draco pohti vaihtoehtojaan. Kieltämättä ilta oli vasta nuori eikä kello ollut kuin nippa nappa yli yhdeksän ja Draco oli kyllä suunnitellut ottavansa kotona lasillisen viiniä ennen nukkumaan menoa. Joten sama hänen olisi nauttia tuo lasillinen Potterin luona, etenkin jos tällä todellakin oli jotain laatuviiniä eikä mitään jästikuraa.

”Hyvä on, mennään sitten”, Draco ojensi käsivartensa Poterille.
”Hienoa”, Potter hymyili leveästi, tarttui Dracon käteen ja ilmiinnytti heidät pois pikkujoulupaikan ulko-ovien edestä.

Kumpikaan heistä ei huomannut porttiavainosaston sihteerinoitia jotka katselivat heidän menoaan ikkunasta ja kilistivät innokkaasti munatotilasejaan vastakkain.

*

Ajatukset edelleen edellisessä illassa Draco hämmensi aamukahviaan ja katseli puisen pöydän naarmuja. Tilanne illalla oli edennyt varsin luontevasti: Potter oli tarjonnut kotonaan erittäin erinomaista viiniä kuten oli luvannut ja Draco oli rentoutunut entisen rohkelikon olohuoneessa. He olivat puhuneet aluksi hieman töihin liittyvistä asioista, sitten hieman heidän lapsistaan ja viimein Potter oli sanonut, että Dracon suuteleminen pikkujouluissa oli ollut ehkä hänen koko vuoden kokokohtansa.

Sen jälkeen Potter oli kumartunut lähemmäs ja suudellut Dracoa uudelleen.

Muistikuvat, mitä sen jälkeen oli tapahtunut, saivat Dracon hymyilemään. Oli selvinnyt, että heillä oli varsin paljon yhteistä ja ettei heistä kumpikaan ollut kovin kokenut avioliittovuosiensa jälkeen. Yhdessä he olivat kuitenkin muistelleet luonnollisia asioita ja löytäneet yhteisen sävelen siirryttyään Potterin makuuhuoneeseen.

”No, tämä ei sitten tainnut olla mikään yhden illan juttu”, Potterin ääni keskeytti Dracon mietteet ja hän nosti katseen tummatukkaiseen mieheen joka luki keskittyneesti Päivän profeetan etusivua.

Ennen kuin Draco ehti kysyä tarkemmin mitä Potter mahtoi tarkoittaa, tämä ojensi sanomalehden Dracolle. Etusivulla oli varsin iso kuva heistä edelliseltä illalta, pikkujouluissa, mistelin alla. Kuvassa näkyi yhä uudelleen ja uudelleen kuinka heidän huulensa painuivat toisiaan vasten ja Draco huomasi yllättäen hymyilevänsä kuvalle.

”Niin no”, Draco karautti kurkkuaan ja nosti katseensa lehdestä Potterin vakaviin, selvästi odottaviin kasvoihin. ”Minä en yleensäkään harrasta yhden illan suhteita.”
”Sepä hyvä”, Potter hymyili, ”en minäkään.”
”Sittenhän asiat ovat mitä parhain päin”, Draco sanoi hieman käheällä äänellä, sillä Potter oli noussut pöydän toiselta puolelta ja kiertänyt hänen luokseen.

”Todellakin”, Potter sanoi ennen kuin painoi huulensa Dracon huulille ja ujutti kätensä Dracon Potterilta vasta hetki sitten lainaaman aamutakin sisään eikä Draco osannut muuta kuin antautua kosketukselle miettien, että joulu oli saattanut tulla hänelle tänä vuonna hieman etuajassa.

[kaaos]

Voi himpulan pimpula, kuinka suloinen shotti!

Tässä oli ihanan perinteisiä pikkujouluelementtejä ja miellyttävää tahtia etenevä ilta! Erityisesti seuraavan aamun lämpimät välit ja suorasukainen keskustelu siitä, että jatkoa olisi luvassa <3 Kivaa, että miehillä oli yhteisiä puheenaiheita ja selvät sävelet, mitä toisiltaan ja illaltaan tahtoivat!

Tämä oli ilo, kiitos <3

[Fairy tale]

Oih, nämä ministeriön ääritylsissä pikkujouluissa tapahtuneet vähemmän tylsät ja enemmän mielenkiintoa herättävät uuden suhteet ovat sitten mukavaa luettavaa. Jollain on ministeriössä sitten kiero huumori, kun mietin ensinnäkin tuota boolia jota monet haluavat jo kokemuksen jälkeen karttaa. Mutta myös tuo ilkikurinen misteli oli kyllä tunkeileva. Onneksi tällä parilla ei ollut sitten suuremmin mitään sitä vastaan, vaikka olin Harryn kanssa samoilla linjoilla siinä, että olisi ollut kiva jakaa tuo suudelma ensimmäisen kerran jossain muualla. Mutta tämä jahkaileva kaksikko tarvitsee potkua takamuksille ja hieman julkisempaa aloitusta, kuten tässä nyt.

Kiitos, tämän myötä pääsi mukavaan jouluiseen tunnelmaan. 

[Thelina]

Oih, tämä oli aivan ihana sihteerinoitien juonittelu ja tilanteen seuraaminen vielä ikkunastakin, se, että Harry oli koko ajan halunnut suudella Dracoa, itse suudelma... Oih, ja olipa hyvä, että Draco lähti vielä lasilliselle ja että kumpikin oli sitä mieltä, ettei tämä jäisi pelkästään yhden illan jutuksi. Ihana pehmoinen joulutarina ja juuri sopiva pieni palanen tähän iltaan, kiitos tästä!

[Elfmaiden]

Jes miten kiva pikku herkkupala! Kiitos! Onneksi heillä oli tuollaisia työkavereita järjestämään misteliyllätyksen! Kuinkahan moni muu tuli mistelin loitsun valitsemaksi hyväksi pariksi? Lööppeihin joutuminen ei varmaankaan ollut kivaa, muttei ehkä vierastakaan etenkin Harrylle, ja onneksi heillä oli muutenkin synkannyt niin hyvin

[Lyra]

Hei ja terveisiä kommenttikampanjasta! En ole itse päässyt vielä joulufiilikseen, mutta tätä tekstiä oli silti oikein mukava lukea. Pidin erityisesti Ministeriön pikkujouluista. Ylipäätään kaikki taikamaailmaan liittyvä, jota varmasti tapahtui, mutta mitä kirjoista ei löydy on suurta herkkua. Booli, jota ei oikeastaan voi juoda ja seuraavat mistelit löytyvät varmaan jollain muotoa kaikista tällaisista pikkujouluista.

Pidin myös siitä, että Draco oli oikein Dracomainen. Hän ajattelee omaa imagoaan - on pakko näyttäytyä ja sitten voi hoitaa vähän suhteita kuntoon, ennen kuin poistuu takavasemmalle. Harry oli myös kovin Harry - edelleen sukimassa hiuksiaan ja lopussa myös hieman hämillään. Tykkäsin siitä, kun Hermione oli se joka on opettanut tuon loitsun Harrylle. Koska tietenkin on.

Tykkäsin siitä, kun mainittiin sivulauseessa Dracon olevan yksinhuoltaja, eli jossain on Scorpius, mutta entäs Harry? Olisin halunnut tietää myös, miten se perhekuvio on ratkennut, vaikka kyllä lapset mainittiinkin. Olen jotenkin todella viehtynyt siihen, että perheet tulee toimeen erojen jälkeenkin ja haluaisin kovasti aina lukea jotain sellaista, missä Harry ja Draco löytää toisensa, kun heillä on jo lapsia, mutta Ginny on vaan ihana eikä mikään kauhuexä.

Kumpikaan heistä ei huomannut porttiavainosaston sihteerinoitia jotka katselivat heidän menoaan ikkunasta ja kilistivät innokkaasti munatotilasejaan vastakkain.

UUuuuuUU, juoruja. Sihteerinoidat saa kyllä kaiken kunnian tästä suhteesta. He ovat varmaan koko vuoden miettineet, miten saavat mistelin Harryn ja Dracon yläpuolelle.

Ksaiken kaikkiaan kuten sanoin tätä oli oikein mukava lukea ja olen tyytyväinen, että nappasin tämän kommenttikampanjasta! Kiitos tästä lukukokemuksesta.

[Waulish]

Iltaa Kommenttikampanjasta! Päätin haastaa itseni lukemaan Drarrya, koska pikkujouluteema kiinnosti, ja tämähän osoittautuikin oikein herttaiseksi iltapalaksi. Ilahduin, kun huomasin, että hahmot ovat tässä jo aikuisia, molemmilla jo jälkikasvuakin, ja että tarina sijoittuu työpaikan pikkujouluihin. On aina mielenkiintoista päästä kurkistamaan tuttujen hahmojen aikuiselämään, sillä siitä kaanon ei tarjoa niin paljon materiaalia. Plus aikuiset miehet, aikuisista miehistä on aina ihanaa lukea slash-henkisissä tunnelmissa!

Nautin kovasti siitä, miten hahmot ovat tässä omia, tunnistettavia itsejään, mutta kuitenkin selvästi aikuisia ja siten myös ajatusmaailmoiltaan erilaisia kuin kouluaikoina. Minusta tuntuu uskottavalta, että Draco on yhä jossain määrin kiinnostunut julkisivustaan ja imagonsa ylläpitämisestä ja siitä, mitä hänestä ajatellaan. Samaten tuntuu uskottavalta se, että hän vähän väistelee ja välttelee ja yrittää olla kiinnittämättä liikaa huomiota Harryyn ja elättelemättä turhia toiveita, sillä onhan heillä yhteistä historiaa ja he ovat molemmat selvästikin tunnettuja hahmoja ministeriössä. Tässä aikuisessa, elämää nähneessä Dracossa on onneksi kuitenkin myös tietynlaista rentoutta ja spontaaniutta, kun hän lopulta päättääkin heittäytyä ja lähteä Harryn matkaan eikä kauhistukaan aamuisesta lööpistä vaan tulee siitä jopa hyvälle mielelle. Ihanaa, että Draco on rentoutunut ja päässyt sinuiksi itsensä kanssa!

Harryn aloitteellisuus ja flirttailevuus tulivat minulle mieluisina yllätyksinä. Harryssa on mukavaa itsevarmuutta, joka ei kuitenkaan ole yhtään koppavaa, ja se pysyy hahmolle uskollisena. Täytyy todeta, että enpä yhtään ihmettele Dracon tuntemuksia Harrya kohtaan, koska Harryssa on tässä kyllä särmää! Toki sekin varmasti vaikuttaa, että teksti on Dracon näkökulmasta. Lainaan joka tapauksessa yhden suosikkikohdistani:

Huuto kantautui kauempaa ja Draco kääntyi helpottuneena äänen suuntaan, toivoen saavansa jotain muuta ajateltavaa kuin Potterin levät hartiat ja miellyttävän partaveden tuoksun joka sai Dracon sydämen läpättämään aivan liian nopeasti.

Hauskasti ja suloisesti tässä tulee vihjeitä siitä, millaisia tuntemuksia Harry Dracossa aiheuttaa ja mitkä seikat Harryssa kiinnittävät Dracon huomion ja aistit. Leveät hartiat ja partavesi, mmm!

Pikkujouluista on mukavaa lukea, etenkin velhojen omista (tässä tekstissä vilahteleekin kivoja taikayksityiskohtia, kuten loitsittu booli ja lumottu misteli), mutta täytyy todeta, että ehkä vielä mukavampaa on lukea niiden jälkeisistä tunnelmista. Kuvittelin aluksi jotenkin, että Draco on palannut kotiinsa ja tuijottelee siellä pöytää, ja koinkin kivan ahaa-elämyksen, kun sain tietää, ettei Draco mennytkään illan päätteeksi kotiin. Samaten lehtijuttu ja siihen ja miesten väliseen suhteeseen nivoutuva otsikko hymyilyttävät. Tuntuu hyvältä, että molemmat ovat samalla sivulla eikä mediakaan aiheuta ahdistusta ainakaan toistaiseksi. Toivottavasti tästä aukeaa uusi, entistä pidempi ja antoisampi sivu kummankin miehen elämässä.

Kiitoksia tästä hyvän mielen iltalukemisesta! -Walle

[Vendela]

Joulu meni jo ja pikkujouluistakin on jo aivan luvattoman pitkä aika! Pahoittelut, etten ole aikaisemmin vastannut näihin ihaniin kommentteihin, mutta olen päättänyt että tänä vuonna yritän olla nopeampi vastausten kanssa! Kiitos kuitenkin jokaiselle lukijalle ja kommentoijalle, olette piristäneet minua monesti

kaaos, hihii, ihanaa että tämä oli mieleesi. Vierastan vähän noita kankeita aamuja yhden yön juttujen jälkeen, joten siksi halusin tähän sellaisen rennon ja mutkattoman tunnelman niin että kumpikin tietää missä mennään Kiitos kommentista!

Fairy tale, juurikin näin! Tämä kaksikko tarvitsee tosiaan hieman potkua, sillä kumpikaan ei tunnetusti oikein osaa tehdä sitä aloitetta Ja tosiaan, jollakin on ministeriössä varsin kiero huumorintaju! Kiitos kommentista!

Thelina, kyllä vaan, ei tämä voinut jäädä pelkäksi yhden yön jutuksi. Se ei olisi oikein tätä kaksikkoa kohtaan. Ja ehkäpä nuo sihteerinoidat tiesivät ja näkivät enemmän kun Harry ja Draco arvasivatkaan Kiitos kommentista!

Elfmaiden, ehkäpä tuo misteli oli vain ja ainoastaan Harrya ja Dracoa varten suunniteltu Jospa he kaipasivat hieman rohkaisua ja potkua päästäkseen etenemään tunteidensa kanssa. Lööppeihin päätyminen ei tosiaan ollut ehkä kivaa, mutta ainakaan tällä tavalla kumpikaan ei pysty livistämään alkavasta suhteesta liian aikaisin. Kiitos kommentista!

Lyra, kivaa, että otit tämän kommiksesta Ja mukavaa, että kumpikin oli oma itsensä ja siten tunnistettavissa. Ajattelin, että Harryllakin on tässä kaikki lapset ja liitto Ginnyn kanssa on kuivunut kokoon jossain vaiheessa ja nykyisin he ovat hyviä ystäviä. Ehkä tämä on jotain omaa pääni sisäistä juttua, mutta miellän noiden suhteen niin että menivät yhteen koska se oli helppoa, tekivät lapsia koska niin kuului tehdä ja vasta sitten jossain vaiheessa, kun lapset olivat isompia ryhtyivät todella miettimään ketä ovat ja mitä haluavat. Sitten eroavat sulassa sovussa ja Harry huomaa, että on kiinnostunut myös miehistä. Kun taas Draco on aina selvä gay ja liitto Astorian kanssa on järjestetty ja Scorpius on hedelmöitetty tyyliin yhtenä yönä tai jotain Aina nämä kaikki kuviot eivät mahdu ficciin, ja siksi olisikin kiva kirjoittaa joskus pitkä, moniosainen tarina tästä kuviosta Mutta nyt eksyin ihan harhapoluille tämän vastauksen suhteen!
Ihanaa, että tykkäsit tästä ja kaikki taikajutut miellyttivät. Kiitos paljon kommentista!

Walle, kivaa, että sinäkin nappasit tämän kommiksesta Ja äärimmäisen ihanaa, että rohkaistuit lukemaan H/D:tä! Jee! Niissä Tylypahkan teini-ficeissä on oma viehätyksensä, mutta itsekin kyllä tykkään näistä aikuisista hahmoista joilla on jo vähän enemmän elämänkokemusta ja -näkemystä eikä enää tarvitse kinata kaikesta Joten mukavaa, että tämä sopi sinullekin! Tuo Harryn ulkonäkö on muuten sellainen, etten koskaan kyllästyisi kuvailemaan sitä! Ehkä olen lukenut liikaa tähän liittyviä ficcejä tai muuten vain kehitellyt mielessäni mielikuvan, mutta minulle Harry on ehdottomasti sellainen iso ja leväharteinen mies. Ei mikään ruipelo tappi Ja Draco on puolestaan solakka ja elegantti. Yhdessä nämä siis näyttävät oikein hyvältä! Tuosta lopusta on pakko sanoa, että kivaa jos pystyin vähän hämäämään, sillä se oli tarkoituskin Ajattelin, että tuosta voisi tosiaan saada sellaisen kuvan että Draco onkin yksin mutta sitten tuleekin yllätys, kun hän onkin jäänyt Harryn luo yöksi! Luulen, ettei lehdistöstä ole tuon enempää vaivaa tälle parille, he vain tarvitsivat hieman boostausta siihen että ymmärtävät ettei nyt ole enää pakotietä vaan on pakko jatkaa yhdessä. Uskon myös, että heillä on edessään hyvä ja antoisa suhde! Kiitos paljon kommentista!

[Angelina]

Pikkujoulukausihan on tässä hyvin alkamaisillaan, joten ehkä tähän viitsii tarttua Työpaikasta riippuen pikkujoulujen pelit ja leikit voi olla ihan hauskojakin, mutta Taikaministeriön ollessa kyseessä oon kyllä Dracon kanssa samoilla linjoilla siinä, että nopee näyttäytyminen, muutama lasillinen viiniä, pikaiset keskustelut ja BYE on oikea suunnitelma :'D Mutta tietysti, mikä nyt menisikään Dracon suunnitelmien mukaan...

”Kyllä minä haluaisin”, Potterin viimeinen sana oli kuiskaus minkä vain Draco kuuli. ”Mutta en vain ajatellut, että tämä tapahtuisi näin.”

Naaww, Harry senkin söppänä fool ♥ Tietenkin sinä haluaisit pussailla Dracoa, kaikkihan me se tiedetään :'3 Mutta siis ei hemmetti, olin jo unohtanut että tää oli matalamman ikärajan teksti ja olin ihan disappoint kun tulikin fast forward seuraavaan aamuun XDDD No ei, oikeesti tää toimi tosi hyvin tällaisena söpöilynä ja tuo aamun kohtaus oli kyllä niin adorable, ettei mitään rajaa ♥ Eihän se nyt tietenkään näiden kahden kohdalla mihinkään yhteen yöhön jää Sähän voisit kirjottaa tälle tänä vuonna jatkoa, jossa vietetään varsin onnellista joulua yhdessä Potter-Malfoyn perheessä, eikö niin?? :''D Ihan vaan tällänen ehdotus.........

Kiitos kuitenkin tästä ♥, taas, koska oonhan mä tänkin jo aiemmin lukenut mutta ilmeisesti en oo aiemmin osannut ihan yhtä aktiivisesti kommentoida. Shame on me!

[Vendela]

Angie, kyllä vaan, pikkujoulut ovat aivan nurkan takana Jouluun on toki vielä hetki. Ja kyllä, juuri näin että me kaikki tiedetään mitä Harry todella tahtoo, vaikka Dracon on sitä ehkä vähän vaikea uskoa. Oi ei, oon tosi pahoillani että ikäraja oli pettymys Jatko-osasta en uskalla luvata mitään, katsellaan kuinka pääsen tässä joulufiiliksiin. Kiitos ihanasta kommentista ♥

[Violetu]

Vaihdokkaista iltaa o/
Hehee, misteli jälleen asialla, tykkäsin tosi paljon siitä, että porttiavainosaston sihteerinoidat saivat sen kunnian, mikä heille kuului xD
Sekin oli hauska plot twist, että Harryn ja Dracon pieni mistelisuukko päätyi päivän profeettaan, mikä sitten onnekkaasti potkaisi suhteen käyntiin, tai ainakin tönäisi oikeaan suuntaan. Ei todellakaan mikään yhden illan juttu 

Tykkäsin, miten Draco mukamas ärsyyntyi Harryn tekemisistä, haiskahti kyllä vähän itselleen valehtelulta, kun Draco teki Harryn hiusten haromisesta niin ison numeron xD

Välillä kaipailin vähän puuttuvia omistusliitteitä

Kun Potter vetäytyi kauemmas, Draco huomasi että tämän kädet lepäsivät hänen lantiolla - -

Mutta niitä lukuunottamatta kieli oli sujuvaa ja toimi.

Oikein söpö pieni shotti tämä ^^

~Violet kiittää

[Vendela]

Violetu, misteli on kyllä aivan paras Ja toki myös porttiavainosaston sihteerinoidat Tämä kaksikko kaipaa aina silloin tällöin pientä potkimista että tajuaisivat mihin suuntaan hommaa pitäisi viedä. Joten onneksi on tosiaan ministeriön työntekijät sekä Päivän profeetta! Ja Draco on kyllä mestari huijaamaan itseään, se on aivan totta Voihan omistusliitteet sentään! Olikohan niitä enemmänkin tuolla? Tämän siitä saa kun ei käytä oikolukijaa! Kiitos kun vinkkasit Ja kiitos myös kommentista!

[hiddenben]

Etsin Talvirieha-kommenttihaastetta varten misteliin sopivaa tekstiä ja tämä sopi siihen täydellisesti! Tällaiset mistelin pakottamat suudelmat ovat jotenkin ihana konsepti, vaikka itse saattaisin olla kauhusta kankea, jos joutuisin itse samaan tilanteeseen Mutta kun se tapahtuu Potter-maailmassa, sitä lukee hymyssä suin ja oikein nauttii tilanteen kiusallisuudesta - ja niin kävi myös tämän kanssa.

Tykkään näistä sinun teksteistäsi, jossa Harry ja Draco ovat jo ehtineet olla pitkään työelämässä, molemmilla on perhe eikä kummallakaan ole suurta tarvetta lähteä bilettämään vaan jatkot voivat olla lasillinen hyvää viiniä toisen luona. Tässä ficissä tykkäsinkin kovasti juuri siitä, että pikkujoulut eivät sisältäneet hulluja määriä draamaa vaan meno oli rauhallista ja sihteerinoitien tempaus vain avitti näiden kahden suhteen alkamista Tunnelma oli sopivan jouluinen, mutta ei liian siirappinen, eli juuri hyvä minun makuuni

Kuvassa näkyi yhä uudelleen ja uudelleen kuinka heidän huulensa painuivat toisiaan vasten ja Draco huomasi yllättäen hymyilevänsä kuvalle.

Tämä kohta oli jotenkin ihana ja herätti ajatuksen siitä, miten arvokkaita tuollaiset kuvat ovat myöhemmin! Tai tavalliseen valokuvaan saa myös napattua muiston, mutta tuollainen liikkuva, paperille ikuistettava kuva on jotenkin erityisen ihana. Tämä oli ihanan keveä ficci, kiitos tästä!

[Altais]

Minäkin nappaan tämän Talviriehaan, kiva kun hiddenben nosti tämän, koska etsinkin juuri jotain kivaa sanalla misteli. Minäkin tykkäsin kovasti Harrysta ja Dracosta aikuisina miehinä, joilla on jo perhettä ja elämänkokemusta takanaan, ja tällaiset aikuisten työpaikkaympyröihin sopivan muodolliset, hiukan jäykät välit, muttei enää niinkään sellaista kouluvuosien kuittailua. Onhan noissakin ympyröissä varmaan aika vaikea murtaa jäätä, jos oikeasti tykkäisi toisesta ja haluaisi jollain keinolla päästä lähentymään, mutta ei sitten vaan osaa eikä kehtaa, kun ollaan niin aikuisia.

Hauska yksityiskohta tuo Hermionen opettama loitsu, jolla saadaan vedestä boolin näköistä, niin ei sitten satu mitään kamalia kännimokia, eikä tarvitse selitellä kenellekään, jos ei juo. Mutta olipa söpöä, että lumottu misteli löysi nämä kaksi, ja huomasi heidän olevan sopiva pari. Onneksi Dracon pokka riitti sitten kuitenkin, ja Harry oli mukavan aloitteellinen ja alun perinkin tuttavallisempi näistä kahdesta. Ja tottahan toki tuo suudelma päätyi sitten otsikoihinkin, mutta onneksi se ei enää haitannut, kun sitä seuraavana aamuna yhdessä lueskelivat. Näille miehille tulisi kyllä mielenkiintoinen, mutta varmaan parhaimmillaan ihan toimiva uusperhekuvio samanikäisine lapsineen. Kiitos lukuelämyksestä!

[Vendela]

Kivaa, että löysitte tämän tuon Talvirieha-haasteen kautta hiddenben ja Altais Vastailen teille nyt näin yhteisesti, kun aika paljon samoja teemoja olitte molemmat nostaneet esiin. Itsekin tykkään näistä aikuisista hahmoista ja heistä on kiva kirjoittaa Jää sellainen turha säätäminen ja teini-draamailu pois, vaikka toki niilläkin on aikansa ja paikkansa. Mutta tämmöisessä lyhyemmässä shotissa on kivempaa mennä suoraan asiaan ilman ylimääräisiä koukeroita. Ajattelin, että tuo seuraavan aamun hetki lehden ja kuvan parissa antaisi tälle kaksikolle hyvän aasinsillan puhua kerralla tilanne auki. Kumpikaan ei halunnut mitään yhden yön säätöä vaan molemmat kaipaavat pidempiaikaista kumppania rinnalleen ja näin asia tuli ratkaistua näppärästi Ihanaa kuulla, että piditte tästä molemmat! Kiitos oikein paljon teille ihanista kommenteistanne ♥