Ficin nimi: Matkamuistoja
Kirjoittaja: Odo
Genre: fluff/draama
Paritus: Mei/Al
Ikäraja: Sallittu
Fandom: Fullmetal Alchemist
Vastuunvapaus: Hiromu Arakawalle kuuluu kaikki hänelle tunnistettava. Loppu on omaa käsialaani, enkä saa tästä rahallista hyötyä.
A/N: Aamukahviraapaleita. Olisin ehkä halunnut kuvata enemmän Xingiä, mutta jääköön se toiseen ficciin tällä kertaa. Tällaisiä lyhyitä pätkiä tällä kertaa uudella (canon!!) parituksella. Osallistuu Vuosiraapalehtien V ja Rare10.
Matkamuistoja
I
Al oli päättänyt kiertää maailmaa, kun hän oli vihdoin saanut kehonsa takaisin kuntoon. Kuntoutus oli ollut pitkä ja raskas, mutta hän oli selvinnyt siitä. Edistä ja kaikista heidän ystävistään oli ollut paljon apua ja lopulta hän oli jälleen terve ja voimakas. Xing oli ensimmäinen maa, johon Al lähti ja hän sai matkaseurakseen Mein, josta piti erityisen paljon. Matkallaan yli aavikon ja sen kuumuuden Al odotti näkevänsä uuden maan.
”Millainen Xing on?” Al kysyi jo ties kuinka monennetta kertaa.
”Näet sitten”, Mei vastasi joka kerta samalla tavalla salaperäisesti.
Pitkän matkan jälkeen he vihdoin saapuivat perille ja Alin innostus tarttui hänen matkaseuralaiseenkin.
II
Xing oli lämmin maa, jossa hiekka peitti suurinta osaa ympäristöstä. Siellä täällä kasvoi ilmastoon sopivia kukkia, jotka olivat hyvin kauniita. Puut näyttivät kitukasvuisilta, mutta siitä huolimatta vahvoilta kestämään aavikon tuulet ja yöpakkaset.
”Tämä on kaunis maa”, Al sanoi rehellisesti katsellessaan ympärilleen. Kivitalojen varjosa oli hieman viileämpää kuin auringossa, mutta lämpöä hehkui silti joka paikasta. Heidän saavuttua torille Al katseli innoissaan, mitä kaikkea oli tarjolla. Savivaaseja, mattoja, herkullista paikallista ruokaa, jota hän maistoi uteliaana. Oli maalari, joka maalasi muotokuvia ja eräs koju, jolla myytiin pieniä esineitä, kuten koristeita ja koruja.
Al osti muistoksi torista ja pääkaupungista pienen muotokuvan Xingin kauniista luonnosta.
III
Heidän matkansa jatkui pian, sillä he olivat vain tulleet poikkeamaan pääkaupungissa. Nähtyään keisarin palatsin Alin mieleen oli noussut Ling, mutta he eivät tavanneet vanhaa ystäväänsä. Heidän matkansa oli kohti Mein kotiseutuja ja heidän lähentyessä sitä maa muuttui vehreämmäksi. Purot solisivat polkujen vierellä ja he ylittivät sillalla kapean joen.
”Mitä pidät?” Mei kysyi uteliaana ja Alin oli kehuttava. Siellä oli kauniimpaa ja rauhallisempanaa kuin pääkaupungissa, joka tuntui olevan koko ajan liikkeessä.
”Haluaisin viedä kotiin tuollaisen kukan, mutta pelkään ettei se kestä matkaa.”
”Ota sellainen paluumatkalla. Aavikkoliljat ovat hyvin sitkeitä”, Mei vakuutti ja Alille tuli hyvä mieli, joka oli entuudestaankin jo innostunut.
IV
Päästyään Mein kotikaupunkiin Al huomasi, että siellä ei näkynyt samanlainen vauraus kuin pääkaupungissa, mutta ihmiset olivat todella ystävällisiä ja toivottivat heidät tervetulleiksi. Mein perheestä Al piti erityisesti ja he kestitsivät heitä vaatimattomalla, mutta herkullisella aterialla. Päivät tuntuivat menevän siellä kuin siivillä ja Mein esitellessä Alille lempipaikkojaan. Hyvin pienen vesiputouksen äärellä Mei kertoi mietiskelevänsä toisinaan ja he istuivatkin sen äärellä pitkät tovit vain jutellen. Alille muodostui kauniita muistoja niistä hetkistä ja hän alkoi pitää Meistä entistä enemmän. Mei hymyili kokoajan ja toivoi, että Al jäisi. Poika kuitenkin tiesi, että hänen olisi pian palattava.
”Tulen takaisin opettelemaan teidän alkemiaanne”, Al lupasi toiselle.
V
Yhteiset hetket Mein kanssa olivat parempi muisto kuin yksikään esine, jonka Al oli ostanut matkallaan. He nauroivat ja nauttivat jokaisesta päivästä yhdessä ja Mei sanoi monta kertaa odottavansa Alin paluuta, vaikka poika ei ollut ennättänyt vielä edes lähteä.
”Minun tulee ikävä sinua. Olet –”, Al aloitti, mutta punastui sitten. Mei hymyili ja nojautui toista vasten heidän istuessaan vesiputouksen äärellä.
”Minä pidän sinusta, Al. Olet niin kiltti ja kohtelias”, Mei kertoi tunteistaan.
”Minäkin pidät sinusta todella paljon”, Al sanoi hieman epävarmasti siitä, miten toinen suhtautuisi. Mei suukotti nopeasti ja kokeilevasti Alin poskea, joka sai toisen punastumaan entisestään. Se oli ihastuttava hetki.
VI
Lähdön tullessa Alia harmitti, että aika oli kulunut niin nopeasti. He olivat lähentyneet Mein kanssa paljon sinä aikana, jonka Al oli viettänyt Xingissä. Al oli kertonut seikkailuistaan ja Mei elämästään, joka ei ollut kovinkaan helppoa. Heistä kumpikin sai vihdoin kuitenkin sanoa kaiken olevan hyvin. Mei lisäsi, että kaikki olisi sitten entistäkin paremmin, kun Al tulisi takaisin.
”Minä hoidan asiani loppuun Amestrisissa ja tulen niin nopeasti kuin pääsen”, Al lupasi hymyillen.
Mei suuteli Alia ja siitä tuli matkamuisto, jota Al ei unohtaisi koskaan. Hän tiesi, että Mein kanssa hän haluaisi viettää koko loppuelämänsä Mein tunsiessa samoin. Heillä oli edessään onnellinen tulevaisuus.
VII
Vuosien kuluttua Al muisteli matkaansa Xingissä. Hän oli ajatellut, että matkustaisi maasta toiseen ja näkisi paljon kaikkea, mutta lopulta hän oli löytänyt paikkansa Mein rinnalta. Vietettyään muutaman vuoden Xingissä he olivat päättäneet palata yhdessä Amestrisiin. He elivät yhdessä Resemboolissa, jonne olivat rakentaneet kodin, jossa oli tilaa jälkikasvullekin. Molemmat halusivat perheen ja sen saaminen oli vain ajan kysymys.
Matkamuistot lepäsivät takan reunalla ja Al katseli niitä tuntien olonsa iloiseksi. Parhaita muistoja olivat kuitenkin hetket Mein kanssa ja niistä oli tullut arkea. Kuitenkin alku oli edelleen hänen muistissaan ja tulisi olemaan aina. Al piti heidän rauhallisesta elämästään ja saattoi sanoa olevansa onnellinen.
