Nimi: Kahviautomaatti
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Ace Attorney
Hahmot: Wright & Edgeworth
Ikäraja: S
Tyylilaji: draamaa kahvista
Haasteet: FanFic100 (39. Maku), FinFanFun1000 (269. Kuravesi)
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.
A/N: Kirjoitettu alun perin raapalejuoksuun.
Kahviautomaatti
300 sanaa
Oikeustalon aulassa oli kahviautomaatti. Se oli käytännöllisesti ja tyylikkäästi aseteltu sohvan ja jukkapalmun väliin. Joka kerta, kun Phoenix saapui oikeustalolle, osti hän automaatista pahvimukillisen kahvia, joi siitä pari siemausta ja heitti loput roskikseen. Oli tietenkin rahantuhlausta haaskata hilujaan juomaan, joka maistui enemmän kuravedeltä kuin kahvipavuilta, mutta Phoenix ei voinut olla ostamatta kupillista ennen istuntoa. Ei hän taikauskoinen ollut – mutta sen ainoan kerran, kun kahviautomaatti oli ollut huollettavana, oli syyttäjä Edgeworth höykyttänyt häntä niin perinpohjaisesti, että tapauksen jälkeen Phoenix ei ollut enää suostunut astumaan jalallansakaan oikeussaliin ilman hörppyä tai kahta.
Kahviautomaatin käytännöllisestä ja tyylikkäästä sijoituspaikasta huolimatta Phoenix ei ollut koskaan nähnyt kenenkään toisen käyttävän sitä. Sen täytyi johtua joko kahvin kuravesimäisestä mausta tai sitten siitä, että joka kolmas kerta automaatti ahmaisi kolikot antamatta kahvia laisinkaan. Oli sattuman kauppaa, saiko Phoenix itse kupillisen ensimmäisellä dollarillaan vai ei. Oli miten oli, kukaan toinen ei automaatista kahvia ostanut.
Ei ennen sitä aamua.
“Öh, huomenta”, Phoenix tervehti seisahtuessaan rinta rinnan Edgeworthin kanssa kahviautomaatin eteen. Edgeworth ei tervehtinyt häntä takaisin, vaan mulkoili automaattia saman näköisenä kuin kaksi viikkoa aikaisemmin, kun Phoenix oli tuomarin edessä möläyttänyt, että herra syyttäjän kaulassa roikkuvat röyhelöt muistuttivat häntä isoäidin vanhoista nenäliinoista.
“En tiennyt, että olet pikakahvin ystävä”, Phoenix yritti herätellä keskustelua.
“Rakkine varasti minun rahani”, Edgeworth tuhahti.
Phoenix kaivoi taskustaan kolikon ja pisti sen automaattiin. Koje hurisi ja köhi ja sitten Edgeworthin pahvimuki täyttyi kahvin näköisellä ja kahvin hajuisella ei-missään-nimessä-kuravedellä. Edgeworth vilkaisi Phoenixiä epäillen.
“Se toimii kaksi kertaa kolmesta”, Phoenix selitti ja ojensi pahvimukin Edgeworthille. Edgeworth maistoi kahvia. Ilmekään värähtämättä hän käveli roskikselle ja heitti mukin pois.
“Säälin sinua, Wright”, Edgeworth sanoi leukaansa kohottaen. “Sinun täytyy todella vihata itseäsi juodessasi tätä litkua aina tänne tullessasi.”
Phoenixiä punastutti, kun Edgeworth käveli pois. Loukkaantuneena hän osti itselleenkin kahvimukillisen. Hän päätti, että joisi sen oikeussalissa pohjahiluja myöten ja pyytäisi Edgeworthiä lainaamaan röyhelöitään ylähuulensa pyyhkiäkseen.