Se olit aina sinä (Albus/Scorpius) S

[Fairy tale]

Nimi: Se olit aina sinä
Paritus: Albus/Scorpius
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylilaji: Romance, fluffy
Yhteenveto: Albus ja Scorpius ovat erottamattomat. Mutta miten pitkälle?
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa lainatessani hänen keksimiään hahmojaan.
Kirjoittajalta: Tämä fikki osallistuu Tropes-haasteeseen aiheella ”friends to lovers” ja fluffy10 #4 haasteeseen. Haastoin itseni kirjoittamaan 10 x 100 sanaa, kun en raapaleista niin yleensä välitä ja yritän kirjoittaa preesensissä, joka ei myöskään itseltäni ihan luonnostaan käy.

Se olit aina sinä

1.

Kesä on kuuma. Ja Ikean käytävät viileät.

Albus ja Scorpius täyttävät ostoskärryjään kaikella, mitä he tulevat tarvitsemaan pienessä opiskelijakopperossaan. Kattila, pannu, vuoka, kulho ja kauha saavat seurakseen patalaput ja keittiöpyyhkeet. On kiva hankkia uutta.

”Yläfemma”, Albus huudahtaa ja käsi tapaa toisen. Läiskis!
Kärry saa vauhtia alleen ja kaksikko suuntaa kohti kassoja onnellinen ilme kasvoillaan.
”Yksi kassi eri riitä”, Scorpius totesi. ”Mahtaako kaksikaan riittää.” Nauru kaikuu käytävillä. On ikimuistoinen hetki muuttaa omilleen, laittaa kämppää kuntoon.

Se on kampuksen koppero. Samanlainen ankea laatikko, kuin sadoilla muillakin. Se olisi heidän – ainakin kolme vuotta. Kun verhot, matot ja kalusteet ovat paikoillaan, se näyttää kodilta.

2.

Syksyllä arki täyttyy työstä.

Olohuoneessa lojuu siellä täällä kyniä ja muistiinpanoja. Kansio on auki pöydällä.
”Scorpius, tule siivoamaan roinasi. Nyt alkaa vapaa-aika”, Albus huudahtaa.
”Sori, tulen kohta”, Scorpius huutaa takaisin suihkusta.

Molempien huoneet ovat samalla tyylillä sisustettuja. Tyypillistä opiskelijaelämää. Sänky, vaatekaappi ja työpöytä. Lisäksi hyllykkö kirjoja ja kansioita varten. Silloin  tällöin tavaroita eksyy olohuoneeseen.

”Mihin sinä menet?” Albus kysyy, kun Scorpius pukeutuu pikavauhtia, sukii hiuksiaan peilin luona ja nappaa laukun kainaloonsa.
”Treffit”, Scorpius sanoo ja Albus huokaisee.
”Taas.”

Albus lysähtää yksin sohvalle ja huomaa että siinä ovat edelleen Scorpiuksen tavarat. Hän siirtää ne ystävänsä huoneeseen työpöydälle. Hänen vatsaansa kouraisee pettymys.

3.

Musiikki jytisee.

Innokkaimpia juhlijoita ovat ensimmäisen vuoden opiskelijat. Heillä on vielä intoa ja aikaa kokoontua yhteen. Kampusalueen keskellä on vapaa-ajan keskus, jossa opiskelijat kokoontuvat juhlimaan kerran kuussa.

Scorpius rakastaa tanssimista. Albus tanssii hänen vierellään, mutta vetäytyy sitten pelaamaan ja lyömään vetoa. Albus ei pidä tanssimisesta. Hän tanssii aina vain muutaman kappaleen ajan. Vedonlyönti pienin panoksin vie voiton.

Scorpius heilauttaa kättään ja häviää jonnekin tyttö kainalossaan. Silloin Albuksen vatsa tekee kuperkeikan. Albus voittaa vedossa yhteensä kolme kaljuunaa, mutta mieluummin hän olisi ollut illan Scorpiuksen kanssa.

Myöhemmin kotona Scorpius itkee häntä vasten. Tytön jättämänä ja pettämänä. Albus lohduttaa ystäväänsä. Hän ei jättäisi.

4.

Pienen ajan kaikki on taas hyvin.

Albus nauttii elämästään ja opinnot etenevät hyvin. Elämä etenee essee esseeltä, tiskivuoro tiskivuorolta. Televisiosta tulee romanttinen komedia. Albus istuu sohvan vasemmalla laidalla ja Scorpius sen oikealla laidalla. Heidän välissään on kulhollinen perunalastuja. Scorpius pyyhkäisee silmäkulmaansa elokuvan tähden. Albus huomaa sen mutta ei sano mitään. Hymyilee vain vähän.

Albuksen tekisi mieli halata ystäväänsä. Niin iloinen hän on.
Scorpius pudottaa kuitenkin pommin heidän välilleen.
”Albus, minä ajattelin että menisin ensivuodeksi vaihtoon Brasiliaan.”

Albuksen ilme on kärsivä, kauhistunut.
”Hei, kyllä sinä pärjäät, se on vain kolmesataakuusikymmentäviisi päivää. Se menee nopeasti”, Scorpius toteaa.

Albus ei ole siitä niin varma.

5.

Albus hukuttaa itsensä työhön.

Hän tekee tehtävänsä, sulkeutuu huoneeseensa, valvoo pitkään.
On vain pitkä valoton tunneli, jonka päässä ei näy valoa.

Ainoastaan Scorpius saa hänet nauramaan.
Vasta kun kevät on pitkällä, Albus käsittää sen. Hän on rakastunut.

Sen käsittäminen oli samaan aikaan kamalaa ja ihanaa. Kamalaa siksi, että Scorpius ei rakastat häntä samalla tavalla. Ihanaa siksi, että hän tuntee olevansa niin elävä, kaikkivoipainen. Paitsi että Scorpius on lähdössä Brasiliaan, eikä hän tekisi mitään.

Albus päättää elää jokaisen hetken, jonka voi.
Hän tiskaa mielellään myös Scorpiuksen astiat. Hän pesee rakkaudella myös Scorpiuksen pyykit. Hän iloitsee jokaisesta hetkestä, jolloin he ovat yhdessä.

6.

Scorpius ei ole kovin suunnitelmallinen ihminen.

Hän saattaa innostua pienestä ja pettyä sitten, kun ei saanutkaan sitä mitä oli luvattu. Hän ei mieti asioita kovin pitkälle. Paitsi tietysti vaihtovuotta Brasiliassa. Kesä on sateinen. Hellepäiviä saadaan vain muutama.

Scorpius suunnittelee vaihtovuottaan. Se ei kuitenkaan tunnu enää niin hohdokkaalta, kuin talvella. Ajatus lähteä pois. Jättää kaikki tuttu ja turvallinen taakseen. Ehkä hän ei haluakaan lähteä.

Hän juoksee paljain jaloin hiekkarannalla hengittäen sisään ilmaa ja elämää. Albus juoksee hänen vierellään. Albuksen kanssa hänellä on aina hyvä olla. Albus on se, joka näyttää miten voi iloita pienistä asioista.

Hän ei tarvitse Brasiliaa elääkseen onnellisena!

7.

Scorpius ei halua lähteä.

”Albus, minä olen miettinyt”, hän sanoo valuttaeessaan hiekkaa sormiensa läpi.
Albus pysähtyy ja kuuntelee. Hänen sydämensä muljahtaa rinnassa.

”Minä en oikeasti halua Brasiliaan. Minä pysyn kotona.”

Albus purskahtaa itkuun, eikä Scorpius enää käsitä mistään mitään. Eihän Albus ollut halunnut että hän lähtee. Miksi hän itkee? Hän pitää itkevää ystäväänsä rintaansa vasten ja käsittää jotain. He kaksi ovat aina olleet ystäviä. Kaikki muut ovat tulleet ja menneet, mutta he kaksi ovat edelleen tässä. He olisivat molemmat jääneet yksin.

”Anna anteeksi Albus”, Scorpius kuiskaa hänen korvaansa ja päästää irti.

Albus tarttuu hänen käteensä ja kävelevat hiekalla käsi kädessä.

8.

Albus hymyilee. Hän tuntee olevansa kuin perhonen, kevyt ja vapaa lentämään.
Hiekka viilenee varpaiden alla.
Tuuli työntää aaltoja rannalle. Ilmassa tuoksuu sade.

Kun ensimmäiset vesipisarat putoavat taivaalta kastellen t-paidan ja shortsit, he juoksevat porttiavaimelle sandaalit käsissään.

Albus vetää Scorpiuksen lähelleen ja suutelee.
”Albus?”

”Minä en voi sille mitään. Minä rakastan sinua”, Albus sanoo katsoen heidän hiekkaisia varpaitaan.

Scorpius nostaa hänen leukansa ylös ja hymyilee silmät tuikkien.
”Se olit aina sinä”, Scorpius sanoo. ”Aina sinä kuuntelit, välitit, rakastit.”

”Niin”, Albus sanoo.
”Sydämeni sanoo että se haluaa rakastaa sinua lujasti takasin”, Scorpius kuiskaa.

He tarttuvat yhtä aikaa porttiavaimeen, joka tempaisee heidät kotipihalle.

9.

Sängyt päätyvät olohuoneeseen. Se on heidän yhteinen pesänsä - turvakolonsa.

Aamulla huone on hämärä, kuuluu vain peittojen kahinaa.
Kylmät varpaat kiusoittelevat pohjetta kiiveten ylemmäs.

Uninen hymy, pystyssä sojottava tukka. Kaikki sinussa on niin ihanaa.

Käsi hakeutuu poskelle ja jää silittämään hiuksia.
Hetki on täynnä pehmeää ihoa ja suudelmia. Olet lämmin.

Sateisen kesän rummutus kuuluu ikkunaa vasten. Aurinko ei jaksa kurkistaa sisään.
Sinä ole minun aurinkoni, minun lämpöni ja valoni.

”Pysy siinä. Minä haen meille aamupalan sänkyyn”, Scorpius sanoo ja nousee.
”Minä minä olen tehnyt että ansaitsen kaiken tämän?” Albus ihmettelee.

”Et mitään. Olet vain oma höpönassu itsesi.”
”Kiitos itsellesi”, Albus hymähtää.


 

10.

Jaan kanssasi kaiken.

Olen vierelläsi, kun heräät. Olen kiinni sinussa kun käyt nukkumaan.
Kuuntelen nauruasi joka täyttää mieleni ilolla.

Paina pääsi syliini, kun olet surullinen.
Annat minun rakastaa elämäsi jokaista päivää.

”Scorpius. Olisiko aika muuttaa omaan kotiin?” Albus ehdottaa polvistuneena rakastettunsa edessä. Scorpius nyökkää.

”Mihin tahansa sinun kanssasi. Sinä olet kotini.”
”Haluan meille parasta”, Albus sanoo.

Käsi kädessä he astuvat uuteen kotiinsa, joka on vielä rakennuspölyn peittämä.
Pölyn keskellä on pieni rasia.

”Scorpius, mitä ihmettä?” Albus sanoo kumartuessaan alas ja avatessaan rasian.

”Tuletko puolisokseni?” Scorpius kysyy.
”Tietysti tulen. Olen aina tiennyt että olet toinen puoli minua”, Albus vastaa halaten Scorpiusta.

[Vendela]

Olipa kivaa kun tuo tropes-haaste innosti kirjoittamaan näistä kahdesta Sillä tämä kaksikko sopii todella mainiosti tähän friends to lovers-tropeen! Ihanaa, että se oli Albus jolla oli ensin niitä tunteita ja Scorpius tuli sitten vähän jälkijunassa ja onneksi Scorpius ei tosiaan lähtenyt sinne vaihtoon! Loppu oli oikein superihana ja pörröinen! Kruunasi tämän söpöyden

Huomasin muuten, että tuonne teksin sekaan oli jäänyt numeroita. Onkohan olleet sanamääriä tai jotain? Ainakin rapsuissa 2, 6 ja 8. Jos haluat ne sieltä poistella

Vendela

[Thelina]

Hyvin toteutettu raapale- ja preesens-haaste! Tykkäsin siitä, miten tämä eteni rapsu rapsulta, Albus tajusi oikeat tunteensa ja Scorpiuskin huomasi, ettei sittenkään tahdo lähteä vaihtoon. Opiskelijaelämän kuvaus oli hauskaa ja nauratti, kun pojat shoppailivat Ikeassa myös opiskelijakämppä oli ihana!

Myöhemmin kotona Scorpius itkee häntä vasten. Tytön jättämänä ja pettämänä. Albus lohduttaa ystäväänsä. Hän ei jättäisi.

Tykkään tämän tyyppisestä, aika vähäeleisestä kerronnasta paljon! Miten voimakas ja tunteikas tuo viimeinen lause silti onkaan, ihana! Tykkäsin tuolla loppupuolella myös kiusoittelevista varpaista ja pystyssä sojottavasta tukasta lopussa olikin romanttinen yllätys, olipa suloinen! Kiitos tästä

[hiddenben]

Tulin trooppi-haasteen johdattelemana lukemaan tämän ficin ja tämä onkin kaikin puolin ihana ja söpö! Hatunnosto myös sille, että haastoit itsesi kokeilemaan raapale-mittaa ja preesensiä (itsehän kirjoitan juuri sillä tavalla varsin usein ) - onnistut tässä mielestäni hyvin! Albus/Scorpius on minulle vähän vieraampi, vaikka olenkin heistä jonkin verran lukenut, mutta tässä mukaan heittäytyminen opiskelijaelämään oli hauska ja helppo tapa tutustua kaksikkoon vähän lisää.

Kuten Thelina ja Vendela, minäkin tykkäsin siitä, miten Albus tajusi tunteensa ensin, kun taas Scorpius tajuaa kaiken vähän myöhemmin. Tämä kohta oli erityisen ihana:

”Sydämeni sanoo että se haluaa rakastaa sinua lujasti takasin”, Scorpius kuiskaa.

Tuossa jotenkin tiivistyy se, että vaikka mieli ei ehkä vielä ihan ymmärrä, mitä tapahtuu, sydän on jo askeleen edellä ja jos sitä uskaltaa kuunnella, voi päästä pitkälle Pidin kovasti myös tuosta Scorpiuksen juupas-eipäs -vaihtelusta vaihdon suhteen. Niinhän se on, että moni lähtee vaihtoon löytääkseen vaihtelua ja jotain uutta ja jännittävää ja parempaa, mutta onneksi Scorpius tajuaa ajoissa, että Albus on parempi kuin Brasilia

Loppupuolella on jännittävää se, että vaihdat osittain hän-kerronnasta sinä-kerrontaan. Se toimii yllättävän hyvin eikä lainkaan hämmennä. Ehkä siinä auttaa se, että ollaan raapalemitassa ja siinä tällainen vaihtelevaisuus usein toimii. Sinä-kerronnan avulla tekstiin tulee vielä vahvempi romanttinen sävy ja se kertoo kaksikon suhteen kehityksestä! Tämä oli kovin ihana teksti ja oivallinen tulkinta troopista. Kiitos tästä!

[Fairy tale]

Kiitos kommentista Vendela, huomasin että en ole näistä kahdesta koskaan ennen kirjoittanutkaan. Mukava lähtökohta tämä että kaksi Luihuisen tuvassa olevaa ystävää syventävät jossain vaiheessa suhdettaan seurusteluun ja muuhun sen jälkeenkin. Olen jotenkin mieltänyt että Scorpius on helposti ihastunut myös tyttöihin, joten hänellä kesti hieman kauemmin käsittää kuinka ihana ihminen hänen vierellään onkaan. (Ja kiitos, sain nuo hassut numerot poistettua tekstistäni). 

Mukavaa kun kommentoit Thelina. Tämä sanojen vähyys oikein pakotti vähäeleiseen ja ytimekkääseen kerrontaan. Tätä tyyliä oli oikeastaan kiva vaihtelun vuoksi kokeilla. Oli pakko tunkea tuo Ikea tuonne. Se on muutamissa lukemissani fikeissä ollut ja se vaikuttaa sellaiselta liikkeeltä, jossa opiskelijat varmasti tykkäävät käydä ostamassa itselleen huonekaluja ja tavaroita, kun haluavat uutta eikä aina kaikkea äidiltä ja isältä saatua vanhaa. 

Kiva kun jätit kommentin Hiddenben. Oli kiva toteuttaa tekstiä tavanomaisesta poiketen. Innostuin itsekin tuosta tropeshaasteesta ja oli kiva saada tämä aihe,- "Friends to lovers", koska yleensä kirjoitan H/D:ta jossa on toisenlainen asetelma. Albus tosiaan käsitti tunteensa ensin ja joutui raukkaparka sen kanssa tovin kärvistelemään ja elämään yksin. Hän-kerrosta sinä-kerrontaan, en varsinaisesti päättänyt niin, mutta annoin lauseiden olla kun ne sopivat kokonaisuuteen. Scorpius varmasti käsitti että olisi mennyt vaihtoon vain etsiäkseen jotain, mitä ei olisikaan saanut.

[Vuorna]

Aamua! Musta on hirveän mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset selviytyvät trooppihaasteistaan, joten sen houkuttelemana päädyin tämän tekstin pariin. Oli myös kiva nähdä, miten otit raapaleista ja aikamuodosta itsellesi ikään kuin extrahaasteet! Raapalesarjat ovat mulle henkilökohtaisesti varmaan lempiformaatti lukea tekstejä, joten senkin takia olin hyvin innoissani tästä.

Friends to lovers on trooppina ihana klassikko, ja se toimii musta erinomaisesti juuri tällä parituksella, varsinkin tässä opiskelijaelämään keskittyvässä skenaariossa. Ikea-reissu oli hauska yksityiskohta ja muutenkin erityisesti noissa alkupään raapaleissa oli kivasti esillä sellainen tietynlainen itsenäistyminen. Onneksi pojilla oli kuitenkin toisensa! Ja oi että, Albuksen kauhistus Scorpiuksen vaihtohalujen tullessa ilmi oli kyllä pysäyttävää. Mä pidin kovasti siitä, miten Albus tajusi rakastavansa Scorpiusta vasta tämän vaihtovuoden häämöttäessä, ja siitä, miten hän päätti kuitenkin nauttia heidän yhteisistä hetkistään ennen kaiken muuttumista.

Hän iloitsee jokaisesta hetkestä, jolloin he ovat yhdessä.

Tämä oli hirveän suloinen kohta. Albuksen suhtautuminen Scorpiuksen lähtöön oli kaikesta huolimatta kovin aikuismaista, vaikka olikin hyvin selvää, että se oikeastaan satutti häntä kovasti. Senkin takia oli lopulta erittäin ihanaa, että Scorpiuskin tajusi oman onnellisuutensa löytyvän Albuksen luota.

Mä pidin myös siitä, miten veit heidän tarinansa tässä ihan tuohon kosintaan asti. Se kruunasi nämä raapaleet minusta hienosti! Suoriuduit kaikista haasteistasi erinomaisesti, raapalemitta sopi tähän ilahduttavan hyvin ja myös friends to lovers -trope oli tässä mainiosti edustettuna. Tämä oli suloinen teksti ja täydellinen mun hitaaseen aamuun. Kiitos paljon tästä tekstistä, pidin tästä kovasti!

[valokki]

Terveiset Kommenttikampanjasta! Löysin tämän tropes-haasteista Albus/Scorpius-parituksen ja friends to loversin houkuttelemana. Teki mieli päästä lukemaan hieman seuraavan sukupolven hempeilyä, ja sitähän tässä todella oli luvassa, vaikka Scorpiusta pitikin hieman herätellä ensin menoon mukaan.

Alkupuoli oli tosiaan melko raastavaa luettavaa, kun Albus kaipaili Scorpiuksen perään, eikä Scorpius taas tuntunut ollenkaan tajuavan. Erityisesti, kun tämä vielä kävi treffeilläkin muiden kanssa, itki Albukselle ihmissuhdesotkujaan ja suunnitteli jopa vuoden kestävää vaihtoa maapallon toisella puolella. Erityisesti hilpeyttä herätti kohta, jossa Scorpius puhui kepeästi tulevasta vaihtovuodestaan:

Hei, kyllä sinä pärjäät, se on vain kolmesataakuusikymmentäviisi päivää.

Tuo "vain kolmesataakuusikymmentäviisi päivää" on kyllä loistava, sillä se nyt ei missään nimessä ole "vain", ei varsinkaan ystäväänsä ihastuneelle Albukselle.

Onneksi Scorpius tuli kuitenkin hiljalleen toisiin ajatuksiin ja alkoi itsekin huomaamaan tunteensa Albusta kohtaan ja sen, kuinka paljon Albus oli ollut hänen vierellään ja tukenaan. Ajatukset vaihtovuodestakin jäivät lopulta taakse, kun Scorpius halusikin jäädä Albuksen luo. Kun Scorpius viimein tajusi tunteensa, oli tarina siitä eteenpäin oikein hempeää luettavaa, ja oli kiva, kuinka helposti asiat asettuivat uomiinsa näiden kahden välillä, kun omat tunteet toista kohtaan oli paljastettu. Mitään ylimääräistä draamaa ei ollut, vaan pojat etenivät suhteessaan ihan omaa tahtiaan. Vaikka Scorpiuksella olikin hieman kiinni kirittävää, tuntui hän saavan nopeasti Albuksen kiinni, ja hän olikin lopulta se, joka päätyi kosimaan.

Erityisesti pidin tässä tarinassa kerronnan tyylistä. Lyhyet virkkeet loivat voimakkuutta, ja kaikki, mitä tarinassa kerrottiin tuntui informatiiviselta ja oleelliselta tiedolta. Lisäksi pidin siitä, kuinka näkökulmat vaihtelivat, ja kuinka lopussa olikin käytetty sinä-kertojaa hän-kertojan rinnalla ja ajoittain jopa sijasta. Se teki mielestäni hempeistä hetkeistä jollain tavalla henkilökohtaisemman ja lämpimämmän tuntuisia. Koko fikin lempikohtanikin oli juurikin kohta, jossa sinä-kertojaa oli hyödynnetty:

Käsi hakeutuu poskelle ja jää silittämään hiuksia.
Hetki on täynnä pehmeää ihoa ja suudelmia. Olet lämmin.

Sateisen kesän rummutus kuuluu ikkunaa vasten. Aurinko ei jaksa kurkistaa sisään.
Sinä ole minun aurinkoni, minun lämpöni ja valoni.

Kiitos paljon tästä! Oli ihana saada ripaus fluffya sateiseen perjantaihin!

[Meldis]

Olipas virkistävää lukea Albus/Scorpiusta, joka ei sijoittunut Tylypahkaan. Hetken luulin, että tämä olisi jopa AU, kun mitään taikamaailmaan viittaavaa ei mainittu, mutta porttiavain varmisti, että taikamaailmassa ollaan. Aika hauskaa, että yliopistoelämä ei poikkea hirveästi meidän maailman opiskeluelämästä. On pitkää päivää, opiskelijabileitä ja vaihtarivuosia. Tuli jopa näistä arkisista kuvauksista slice-of-life fiilis, mistä tykkäsin tosi paljon. Ja sinne sekaan hiljalleen tapahtuva rakastuminen oli tosi söpöä. ^^ Friends-to-lovers oli oikein onnistunutta, ihana oli tuo ensimmäinen raapale, missä pojat hulluttelivat Ikeassa ja heidän ystävyytensä tuntui tosi aidolta. Samoin käskeminen siivoamaan ja tiskivuorojen jakaminen.

Niin kivaa on Albuksen hidas ihastuminen ja rakastuminen ja ettei hän pitkään aikaan tajunnut, mitä kaikki se harmistus johtui. Tämä oli todella kauniisti kuvattu.

Sen käsittäminen oli samaan aikaan kamalaa ja ihanaa. Kamalaa siksi, että Scorpius ei rakastat häntä samalla tavalla. Ihanaa siksi, että hän tuntee olevansa niin elävä, kaikkivoipainen.

Erinomaisesti kiteytetty rakastuminen, erityisesti tykkäsin tuosta, että Albus tunsi olosa kaikkivoipaksi rakastuneena. Scorpiuksen suunnitelmattomuus tuntui hauskalta yksityiskohdalta hänen persoonaansa. Tykkäsin myös, miten tuntui, että hän yhdisti ajattelussaan lämpimien kesäpäivien puutoksen ja haluttomuuden lähteä Brasiliaan, kuin hän pohtisi ensin kaikki muut mahdollisuudet, miksi vaihto ei huvittanutkaan kuin että syynä voisi olla eroon joutuminen Albuksesta.

Olipas ihana miten kasuaali ensimmäinen suudelma oli. Siitä välittyi heidän suhteensa välittömyys ja syvä ystävyys. ^^

”Minä en voi sille mitään. Minä rakastan sinua”, Albus sanoo katsoen heidän hiekkaisia varpaitaan.

Ahh, tosi kauniisti sanottu, "en voi sille mitään". Koska ei rakkaudelle voi mitään, täydellistä. <3 Lopetus oli suloinen, jotenkin tuommoinen isoja hetkien tapahtuminen arkisesti ja pienten asioiden lomassa on kauhean nättiä. Kiitos tosi paljon näistä! Olit onnistunut tosi hyvin luomaan tarinan raapaleiden kautta ja arvostan itsesi haastamista. ^^