FMA: Jotain enemmän | Ed/Winry | draama - romantiikka | ficlet | Sallittu

[Odo]

Fandom: Fullmetal Alchemist
Vastuunvapaus: Hiromu Arakawa omistaa maailman hahmoineen, minä vain leikin.

Nimi: Jotain enemmän
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: -
Genre: draamaa, pientä romantiikkaa
Paritus: Ed/Winry
Tiivistelmä: Ed ei tiennyt oliko Winry hänelle kuin sisko. Vai jopa jotain enemmän?

A/N: Ed/Winryä. Ei ihan minun tyyliäni, mutta joskus rajoja on rikottava. En enää edes muista, mistä tämä nyt sattui tulemaan päähäni. Kun pahin blokinpurku alkoi pari viikkoa takaperin kirjoitin kaikkea, paljon, mitä vain. Ihan sillä, ettei blokki vain pääsisi uudestaan niskan päälle heti ensimmäisen julkaisun jälkeen. Jossain välissä syntyi tämä. Saattoi olla jonkin illan write or die, ehkä? Tässä tämä nyt olisi kuitenkin. Haasteisiin FF50 sanalla koti (aiheella Mustangin joukot) sekä Ficlet300:n sanalla Elämänkumppani (en keksinyt muutakaan).

Otsikosta ei sitten puhuta. Oon niin pahassa otsikko ruosteessa, että läiskin näitä miten sattuu. : D kyllä se tästä...


Jotain enemmän

Resembool oli pieni kylä, jota Ed osasi kutsua kodikseen. Hän oli polttanut oikean kotinsa, talon, jossa oli viettänyt lapsuutensa. Tai ainakin ne vuodet, joita hän oli kutsunut lapsuudekseen.

Kävellessään tuttua polkua, tervehtien edellisestä elämästä vanhoja kasvoja hänestä kuitenki tuntui kodilta. Ja niinhän tunsi myös epävirallisen perheensä luona, Rockbelleillä. Jo kaukaa Ed tunnisti hänelle vilkuttavan naisen kasvot, Winryn. Nopeiden tervehdysten jälkeen Ed päätyi lopulta kuuntelemaan jo useaan kertaan kuultua saarnaa automailin huollosta ja sen hienoudesta. Kuinka Ed ei tarvitsisi oikeita raajoja, sillä automail oli käytännöllisempi.

Tavallaan Ed oli tottunutkin jo metalliseen käteen ja jalkaan, joita oli kantanut jo vuoden mukanaan. Hän oli tottunut huoltoihin, korjauksiin ja moneen muuhunkin seikkaan, jotka keinotekoiset ruumiin osat aiheuttivat. Ainut, mihin hän ei ollut tottunut oli Winry. Hänen mekaanikkonsa.

Ed ei tiennyt oliko Winry hänelle kuin sisko. Vai jopa jotain enemmän?

Ajatukset tulevaisuudesta Ed oli hukuttanut vuosien ajan siihen, että hän auttaisi Alin kuntoon. Kun tavoite lähestyi, hän tavoitteli sitä aina vain kiihkeämmin. Näinä hetkinä Winryn kanssa se kuitenkin tuntui osittain pelottavalta. Mitä ne kaikki hymyt tarkoittivat? Huolehtiminen, puolin ja toisin. Ed ei tiennyt.

"Muistathan jatkossa olla varovaisempi?"

Winry ei kuulostanut vihaiselta, eikä käskevältä. Se oli huolehtemista, joka sai Edin miettimään. Päästyään takaisin kotiin, saatuaan veljensä kehon takaisin jatkuisiko kaikki niin kuin ennen? Perheenä?

"Joo."

Vastaus oli lyhyt ja Ed veti punaisen takkinsa niskaan. Hän lähti. Vilkutti hyvästiksi jättäen Winryn katsomaan loittonevaa selkää.

Lopuksi ehkä hän saattaisi kertoa Winrylle, mitä hän oikeasti tunsi. Ettei tyttö vain ollut hänen siskonsa vaan jotain, mitä hän ei vielä osannut selittää, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa.

[Funtion]

Se oli huolehtemista, joka sai Edin miettimään.
Huolehtemista? Onks tää joku murresana? Mä tunnen vaan muodon 'huolehtimista' joka tulee verbistä 'huolehtia'.

Hei vaan, en tiedä fandomista mitään mut Pics heitti tän KK:seen, joten tässä sitä ollaan. Tekis mieli huomauttaa parista lauseenvastikkeesta, mutta koska alkusanat kertoivat tän olevan blockinpurkua, taidan jättää huomautukset sanomatta. Ei ne nyt niin vakavia virheitä ollut ja ainakin toi vika lauseenvastike oli ihan ookoo pilkkujen kera.

Tää oli ihan kiva teksti! Tajusin tästä yllättävän paljon fandomista huolimatta, kun vähän googlettelin automailia ja sain siihen liittyvän Wikipedia-artikkelin avulla lisätietoa tästä Edistä. Kirjoitustyyli oli selkeä ja yksinkertainen, ehkä vähän liiankin yksinkertainen mun makuuni, mut sujuva; tätä oli kiva lukea. Tekstissä itsessään ei oikein tapahtunut mitään, mut tällaselle ummikolle tää tarjos aika paljonki kaikkee! :D Tykästyin heti kättelyssä näiden kahden väliseen suhteeseen, haha. Pidin erityisesti tästä kohdasta:

[...] jatkuisiko kaikki niin kuin ennen? Perheenä?

"Joo."

Koska vastaushan oli vastaus tuohon ääneen lausuttuun kysymykseen, mut tästä vois saada sellasen kuvan et se oli myös vastaus tuohon Edin pään sisällä pohtimaan kysymykseen. Kivasti muotoiltu!

Eipä mulla muuta, sori tylsä tynkäkomma. Kiitos tästä! c:

[Larjus]

Oih, tää oli kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein nätti. Mä rakastan Edwiniä, joten jo paritus itsessään veti mua puoleensa (oon niin heikkona childhood friends to lovers -tropeen 🥰).

Ed on varmasti paljon pohtinut tuota, että mitä hän oikein tuntee Winryä kohtaan, mitä tämä oikeastaan hänelle merkitsee, mitä hän haluaa heidän olevan. Ja eihän sen sanoittaminen ja tunnustaminen varmasti helppoa ole. Siitä on aikaa, kun FMA:ta olen viimeksi katsonut, mutta muistan niin hyvin, että pientä väreilyä oli selvästi ilmassa, vaikka sitä ei ääneen sanotukaan (ennen kuin sitten ihan lopuksi ♥♥). Tää on siis helppo istuttaa mielessään suoraan sarjan tapahtumien keskelle.

Söpöä tuo Edin lyhytsanaisuus, ja mäkin tykkäsin tuosta kohdasta, että Edin vastaus Winryn kysymykseen oli samalla tavallaan vastaus siinä välissä oleviin pohdintoihin. Kivasti toteutettu.

Lopuksi ehkä hän saattaisi kertoa Winrylle, mitä hän oikeasti tunsi. Ettei tyttö vain ollut hänen siskonsa vaan jotain, mitä hän ei vielä osannut selittää, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa.

Äääh, voin vain kuvitella, miltä Edistä tuntuu jäädä yksin tämmöisten ajatusten kanssa. Mutta onneksi toiveikkutta on (ja onneksi kun itse tietää, mitä loppujen lopuksi tapahtuu niin voi hyvillä mielin jäädä mielessään kannustamaan Ediä :3).

[Odo]

Funtion, todennäköisesti ajatusvirhe, eikä murresana. Huomautuksia toki olisi saanut sanoa! Et nykyisin taida olla Finissä, mutta jos palaat, ehkä näet tämän vastauksen (hiiskatti, miten pitkä aika kulunut kommentasi!) Mukava kuulla, että ummikko viihtyi ficin parissa ja olen otettu, että ficci vei myös Wikipediaan saakka.

Larjus, minulla on varsinkin sinulle miljoona kiitosta jemmassa, joista yksi tulee tässä. Olet niin uskomattoman ahkera kommentoija ja minullekin omistanut niin hurjan monta, että tämä Synninsovitus-haaste on kyllä ehdottomasti tarpeen. Jotenkin, kun kommenttivastauksia alkaa vuosien mittaan kertyä puolensataa, se on vaikeaa aloittaa vastailla. Varsinkin, kun ficit ovat vanhoja kuin taivas, että ihan nolostuttaa. Ihanaa, että viihdyit tämän(kin) parissa ja kuvasit nätiksi sekä jotenkin todella hauska, että sattui juuri lempitrooppikin.

Tirkistelin kyllä sen verran, että "vanha kuin taivas", ei nyt ollut ihan totta ja onhan kommenttisi minun mittapuullani aika tuorekin. Ficci vuodelta 2014, joten eihän siitä ole kuin... 8 vuotta. XD "Hups", mutta ei sentään 12 vuotta!