Ficin nimi: Voimaton sankari
Fandom: My Hero Academia
Kirjoittaja: Odo
Hahmot: Katsuki "Kacchan" Bakugo ja Izuku "Deku" Midoriya
Genre: draama
Ikäraja: Sallittu, ei pakollisia varoitettavia
Vastuunvapaus: Kohei Horikoshille kiitos alkuperäissarjasta ja animeksi sovittaneille myös. ♥
A/N: Heti ekana !!! Sori, jotenkin käytin luontevammin tuota Midoriyasta Dekuksi, mutta Kacchania en vaan osannut kirjoittaa Bakugoksi, vaikka ajattelin vaihtaa osan Kacchanein siihen, joten koko tarina on vaan "Kacchan". Tämä osallistuu Valloita fandomiin ja Haastejoulukalenterin 1. luukkuun, jossa sukellettiin uusiin maailmoihin. Myös Multifandomin vitoskiekalle!
Lisäksi on myönnettävä, että olen aika alussa animea ja mangaa lukenut sitäkin vähemmän. Joten ei vastauksiin spoilereita tmv., mutta olisi kiva kuulla ajatuksia tarttumisestani tähän fandomiin. <3 Varsinkin, kun meinasin heittää tämän roskiin julkaisuvaiheessa. x)
Ps. Osallistuu myös One True Something 20, jonka meinaan aina unohtaa (en ole oikein edennyt), jossa minulla on toisena aasialaiset fandomit eli siihenpä siihen.
Voimaton sankari
“For a true hero isn’t measured by the size of his strength, but by the strength of his heart.” — Zeus
(Disneyn Herkules 1997)
Kacchan murjotti ja Midoriya tiesi, miksi. Kacchan ei pitänyt joulusta, joka lähestyi. Midoriya piti, sillä äiti teki herkullisia ruokia ja usein hän sai lahjaksi jotain, mikä muistutti häntä sankaristaan All Mightista. Äiti tunsi hänet hyvin. Kacchan sen sijaan ei välittänyt jouluruuasta eikä lahjoista, sillä ainoa, mitä hän halusi, oli olla paras kaikista. He olivat kuitenkin vasta kymmenen ja sankariksi oli yhä matkaa, joten Midoriyaa harmitti Kacchanin puolesta.
"Minä haluan aikuisena olla sankari, joka pelastaa sinunkin joulusi Kacchan." Midoriya ei ollut varma, miksi sanoi niin. Kacchan punastui niin vauhdilla, että kiivaus tuli siihen nähden jälkijunassa.
"Sinä olet kyvytön, Deku! Miten muka pelastaisit kenenkään joulun?" Kacchan kivahti kiukkuisena.
"No minä ajattelin, että…" Midoriya mutisi, mutta Kacchan puhui hänen päälleen.
"Kyvyttömistä ei ole mitään hyötyä!" Kacchan ärähti.
Midorian vatsassa muljahti ikävästi, mutta hän sulki harminsa syvälle sydämeensä. Kacchan oli vain huonolla tuulella. Midoriyan silmät kuitenkin kostuivat, eikä hän mahtanut mitään sille, että itku teki tuloaan. "Kacchan, minä oikeasti haluan pelastaa sinun joulusi", Midoriya lähes kuiskasi. "Älä pillitä", Kacchan tuhahti vastaukseksi. Midoriya nieleskeli itkuaan, kun he seisoivat vastatusten ja muut luokkalaiset katsoivat heitä vuoron perään.
"Lopeta jo. Ehkä sä voit tehdä jonkun iloiseksi, vaikka oot…" Kacchan aloitti kireästi...
Eikä Kacchan ehtinyt sanoa muuta, kun Midoriya nosti katseensa jälleen Kacchaniin. Silmät tuikkivat kuin tähdet, kun Midoriya pyyhki silmänurkkansa hihansuihin. Kacchan tuijotti Midoriyaa hätkähtäneenä, sillä Midoriyan kasvoille nousi tuikkivien silmien rinnalle leveä hymy. Kacchan ei saanut sanottua mitään.
"Minä lupaan, Kacchan!" Midoriya ilmoitti, kun kellot soivat koulun loppumisen merkiksi. Kacchan ei ollut tarkoittanut itseään.
*
Ensimmäisenä lomapäivänä Midoriya oli Kacchania vastassa. Tyhmä, Deku… Kacchan ajatteli, mutta toinen lumihaalareissaan näytti sille kuin joulu olisi tullut etuajassa. Tyhmä joulukin, Kacchan mutisi, mutta Midoriya juoksi häntä vastaan. "Kacchan! Mennään pulkkamäkeen?" Midoriya ehdotti niin reippaasti, että Kacchan hätkähti.
"Tääääh? Pidätkö siä mua ihan kakarana?" Kacchan ärähti, mutta katsoi hetken aikaa Midoriyaa, jolla todella oli mukanaan pulkka. Midoriya hätkähti vuorostaan, mutta nostatti kasvoilleen päättäväisen ilmeen.
"Ajattelin, että sinun kyvylläsi saadaan tosi kovat vauhdit!" Kacchan tajusi, että Midoriya kehui häntä. Ja hänen kykyään. Hah! Tietenkin he saisivat huippuvauhdit hänen kyvyllään!
"Okei, mennään sitten!" Kacchan sanoi silmät palaen, kun löysi uuden haasteen eteensä. Muut lapset olisivat kateudesta vihreitä, joten Kacchan retuutti Midoriyan ja pulkan mukaansa.
Pulkkamäellä oli ruuhkaa, useimmat olivat siellä, mutta Midoriya tuntui näkevän vain Kacchanin. Se miellytti poikaa, joka kiipesi mäen huipulle vetäen perässään Midoriyan pulkkaa. Midoriya seurasi Kacchania huipulle asti.
"Mennäänkö yhdessä?" Midoriya ehdotti ja Kacchan tajusi ajatelleensa, ettei hänellä ollut mielessäkään mennä yksin. Nyt, kun asiaa ajatteli, tietenkin hän menisi yksin. Deku voisi katsella, Kacchan ajatteli, mutta Midoriyan silmät yhä tuikkivat. "Jooko?" Midoriya kerjäsi verta nenästään, Kacchanin päässä kävi, mutta lopulta hän nyökkäsi. Muut lapset selvästi odottivat, että he laskisivat ensiksi. Kaikki katsoivat.
Vauhti kiihtyi, kun Kacchan kehittyvillä voimillaan räjäytti heille lähtövauhdin ja pulkka kiisi mäkeä alas. Kacchan istui takana ja päästettyään räjähdykset irti käsistään, hän sitoi ne Midoriyan ympärille ja painauitui tätä vasten. Midoriyan kaulahuivi lepatti Kacchanin korvan vieressä ja Kacchanin pipo karkasi.
Molemmat muksahtivat kinokseen, kun pulkka ajoi ulos radalta. Kacchanin vaaleat hiukset olivat lumessa ja myös Midoriyan pipo oli karannut. Sen sijaan, että Midoriya olisi alkanut vollottamaan, Kacchan katsoi tämän heittäytyvän nauravaisena selälleen hankeen.
"Huippu vauhdit!" Midoriya riemuitsi ja alkoi heiluttaa käsiään hangessa. Kacchan pudisteli lunta hiuksistaan ja lähti harppomaan etsimään kadonnutta pipoaan. Ensimmäisenä hän löysi Midoriyan pipon.
"Hei, Deku? Tää on sun", Kacchan sanoi ja heitti pipon Midoriyalle. Midoriya vastasi hymyllä.
*
Jouluaattoa enteilevät päivät olivat menneet nopeasti, kun Kacchan oli viettänyt ne Midoriyan kanssa. Deku ei tuntunut niin typerältä, kun he viettivät aikaa kahdestaan, kun muut lapset lähtivät vanhempiensa kanssa lomalle tai sukuloimaan. Kacchan oli ollut lumisotaa ja voittanut. He olivat käyneet luistelemassa ja kaakaolla, eikä se oikeastaan ollut kovin kamalaa. Kacchan ei ollut pitänyt kylmästä, mutta hän oli poksautellut pieniä kipinöitä tullakseen lämpimäksi ja muisti, miten innoissaan Midoriya oli häntä katsellut. Midoriya, joka todella oli yrittänyt piristää Kacchanin mieltä.
Aatonaattona Kacchan vajosi vuoteeseen pitkän päivän jälkeen, jonka hän oli viettänyt Midoriyan kanssa jälleen. Jokin kova painoi Kacchanin niskaa ja tyynyn alta paljastui paketti. Kääreiden alta paljastui pahvilaatikko, jossa oli pokaali ja suklaata. Kacchan katseli sitä ihmeissään ja lopulta löysi paketin pohjalta piirustuksen, josta hän tunnisti itsensä.
"Olet jo sankari", Midoriya oli siihen kirjoittanut. Kacchan katseli sitä ja hetken aikaa oli rutistaa sen mytyksi, kun tajusi, kuka sankari todellisuudessa oli ollut. Kacchan kuitenkin heltyi, kun kukaan ei ollut näkemässä ja katseli palkintopiirustustaan tarkemmin. Siellä hänen itsensä takana seisoi Midoriya hänen varjossaan, mutta hymyili. Vaikka Kacchan oli ollut ilkeä, Midoriya oli pitänyt lupauksensa ja tehnyt Kacchanin päivistä parempia.
Saanut hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi, mutta sitäkin tärkeämpää oli ollut ystävä. Deku.
Sinä jouluna Midoriya oli Kacchanin sankari. Ainakin sydämeltään, jos ei muuten. Kacchania kismitti myöntää se, mutta hän todella oli hyvillään siitä, että hänellä oli ystävä kuin Midoriya, josta tulisi vielä sankari. Tavalla tai toisella.
