Fandom: One Piece
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä saa leikkimisestä muuta kuin hyvää mieltä.
Otsikko: Vauvahaaveita
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Luffy/Zoro
Ikäraja: S
Genre: draama, fluff, huumori
Summary: "Meidän pitäisi hankkia lapsia!"A/N: Oli tarkoitus kirjoittaa raapale, mutta teksti venyikin tämän mittaiseksi. No, OTP-pölöily on aina iloinen asia. Tästä neronleimauksesta sopii syyttää episodia 318.
VauvahaaveitaKun horisontissa ei enää näkynyt mitään muuta kuin vettä, Zoro huokasi helpotuksesta. Oli lukemattomia syitä huokaista – heillä oli uusi laiva, Usopp oli tullut takaisin, ja Robin oli pitänyt salaisuutena hänen hävettävän seikkailunsa lapsenvahtina sen sekopäisen perheen seurassa.
Varsinkin viimeinen kohta antoi aihetta suureen kiitollisuuteen.
Hän nojaili kaiteeseen katsellen laivan mereen kyntämiä vanoja. Luffy istui kaiteella hänen vieressään, hymyili korviin saakka ja laski kätensä hänen kädelleen.
"Hei Zoro, olen ajatellut vähän", Luffy sanoi.
"Huh?" Zoro sanoi. Jos Luffy
ajatteli... sellainen epänormaalius ei koskaan tiennyt mitään hyvää.
"Meidän pitäisi hankkia lapsia!"
Zoro melkein putosi mereen silkasta tyrmistyksestä. Sitten hän peitti kasvonsa kädellään. "Luffy. Olet ehkä sattunut jo huomaamaan, mutta me olemme molemmat miehiä."
"Jep." Luffy nyökytteli pontevasti. "Ehdottomasti miehiä molemmat. Mitä siitä?"
"Emme voi noin vain saada lapsia." Varmasti jopa Luffyn täytyi tietää, mistä vauvat tulivat? Tai no... tarkemmin ajatellen Zoro ei ollut siitä niinkään varma. Ehkä Luffy uskoi vieläkin haikaroihin, joskaan se ei estänyt heitä harrastamasta mitä mielenkiintoisinta seksiä.
Luffy kallisti päätään koomisen paljon niin, että hänen kaulansa venyi luonnottomasti, ja hymisi mietteliäänä. "Ehkä on olemassa pirunmarja, joka tekee sellaisesta mahdollista? Jos törmäämme siihen, sinä syöt sen! Sitten voit synnyttää."
Zoro toivoi hartaasti ettei sellaista ollut olemassa, muttei pystynyt sanomaan sen olevan täydellisen mahdotonta. Liian monta 'täydellisen mahdotonta' asiaa oli jo tapahtunut sen jälkeen, kun hän oli liittynyt Luffyn miehistöön.
"Se ei vaikuta kovin todennäköiseltä", hän sanoi.
"Hmmmmm... ottolapsia sitten? Kokonainen lauma ottolapsia! Ajattele miten hauskaa se olisi."
Lauma pikku orpoja juoksentelemassa ympäri laivaa, kutsumassa heitä isiksi... Zoro ei olisi kuvannut sitä 'hauskaksi' ajatukseksi, mutta siinä oli silti tiettyä vetoavuutta. Olkoonkin, että Luffy olisi varmasti koko katraan lapsellisin kakara täysin iästä riippumatta.
Hän ravisteli itseään henkisesti huomattuaan mitä ajatteli. "Miksi ihmeessä mietit tällaisia asioita juuri nyt?"
"Näin sinut, kun olin ostamassa lihaa. Niiden vauvojen kanssa." Luffy virnisti.
Zoro oli ollut niin varma siitä, ettei Luffy ollut nähnyt häntä. Hän oli loppujen lopuksi juossut pakoon sillä sekunnilla, kun oli huomannut Luffyn selän. Mutta tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun Luffyn vaisto sai tämän katsomaan juuri oikealla hetkellä. Tai paremminkin
väärällä.
Eli, hänet oli nähty. Ajatus sai hänet punastumaan kaikennielevästä nolostuksesta.
"Se sopi sinulle", Luffy sanoi ja nauroi. "En ollut ikinä ajatellut, että tykkäisit lapsista. Mutta jos tykkäät, meidän pitäisi hankkia niitä."
Zoro murahti tietämättä, pitäisikö sellaisesta lausahduksesta olla enemmän loukkaantunut vaiko liikuttunut. Luffy oli aina valmis menemään niin mahdottomiin ulottuvuuksiin saakka toveriensa puolesta, että sille suli väkisinkin, mutta toisaalta taas...
Hemmetti, hän ei olisi halunnut tulla nähdyksi kolme kersaa kantoliinassa! Eikä hän edes halunnut keskustella koko aiheesta. Ikinä.
"Tämä olisi ihan liian vaarallinen paikka kasvattaa lapsia", hän sanoi.
"Ääää, hyvin se menisi. Voitaisiin heti opettaa niistä merirosvoja."
Zoro ei tiennyt mitä sanoisi siihen, joten hän iski otsansa kaiteeseen. Luffy vain nauroi, kunnes menetti tasapainonsa ja jäi roikkumaan kaiteesta toisen jalkansa varassa, keinahdellen laivan perässä kuin pyykkinarulla kuivuva paita.
Sekopäistä edes kuvitella, että he ikinä voisivat kasvattaa lapsia. Mutta nyt, kun Luffy oli saanut ajatuksen päähänsä, se todennäköisesti ennen pitkää tapahtuisi.
Kunpa he törmäisivät kasvattivanhempia kaipaavaan orpoon ennemmin kuin siihen raskaaksi tekevään pirunmarjaan. Se vaikutti olevan parasta, mitä Zoro saattoi toivoa.
~*~
Jatko-osa:
Helppoa ja hauskaa kuin lapsen tekeminen, K-15