Ficin nimi: Spontaania (valintojen vastuu)
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Slice of elämä
Summary: Kaoru loksautti suunsa kiinni näyttäen samaan aikaan nolostuneelta ja uhmakkaalta, mikä oli Kojiron silmiin ollut aina kovin vetovoimainen yhdistelmä.
A/N: Ehdinpä juuri ja juuri heittää tämän Finiin ennen vuorokauden vaihtumista. Ehkä tämän voisi olla ficci Cherryn synttäreitä ajatellen, ne kun olivat tänään ja tämä oli valmistumassa sopivasti. Larjuksen kanssa ollaan jauhettu Cherryn lävistyksistä ja niiden ympärille on muodostunut yksi sun toinenkin headcanon. xD Sain sitten viimein aikaan toteuttaa inspiraation aiheeseen liittyen, ja kumman jouhevasti tämä etenikin, vaikka pituuskin kasvoi lause lauseelta... Oikolukea olisi voinut lisääkin, mutta menköön, niin ei jää ainakaan jumittamaan. Osallistuu Fandomaakkosiin.
***
Kojiro laski laukkunsa eteiseen ja asetteli kenkänsä menosuuntaan voidakseen työntää ne sukkelasti jalkaansa ulos lähtiessään. Rannekellonsa perusteella hän oli etuajassa ja siksipä saattoi kipaista makuuhuoneen kautta.
"Huomentaaaa..." Kojiro huhuili ja kellahti makoilemaan omalle puolelleen sänkyä. Kaoru pötkötti kyljellään selkä häntä kohti ja kääntyi hitaasti kuullessaan hänen tulleen paikalle.
"...huomenta..." tämä vastasi raottamatta silmiään. Kojiro silitteli Kaorun unen jäljiltä sekaisia hiuksia ja kumartui suukottamaan tätä ohimolle. Puoliunisena Kaoru oli erityisen oivallinen kohde paijailuille, ja Kojiro käyttikin tilaisuuden mielellään hyväkseen.
"Lähden tästä töihin ja tulin herättämään, kun sellaista jostain kumman syystä pyysit", hän hymähti Kaorun korvanlehdelle.
"Mmh... Ei mene vapaapäivä hukkaan, kun ei jää sänkyyn kupeksimaan..."
Kojiro pyöräytti silmiään. Ottaen huomioon miten nukkuminen oli Kaorulle välistä melkoinen haaste, tämän ei olisi millään sopinut olla hereillä niin varhain. Sellainen oli kaiken hyvän maun vastaista.
"Sinulla on kahden viikon loma edessäsi, senkin hyväkäs." Kojiro tönäisi hellästi Kaorun nenänpäätä. "Tee itsellesi palvelus ja nuku enimmät univelat pois heti alkajaisiksi."
"Joutavia..."
"Ja käväise ihmeessä nuuskimassa vähän kaupungin menoa! Tee jotain hauskaa, jännittävää tai spontaania, kuten sellainen sinulle luonteesinkin puolesta sopii."
"Toki..."
Kojiroa epäilytti, että Kaoru oli rekisteröinyt hänen sanojaan edes puoliksi. Hänen sarkasminsa meni hukkaan, hiivatti. Sitä suuremmalla syyllä hänen oli aika siirtyä työkuvioihin ja jättää Kaoru höyhensaarille vielä muutamaksi tunniksi.
"No joo, nähdään sitten myöhemmin ja tilataan jotain sapuskaa... Vaikka chiliä?"
"Chiliä... se on hyvää..."
"Palataan asiaan. Hyviä unia", Kojiro hymähti ja suuteli Kaorua vielä pikaisesti ennen kuin nousi.
"Pidä ravintola pystyssä..." Kaoru toivotti käperryttyään kotoisammin peiton alle. Kojiro hymyili ja kiitti kauniisti, ennen kuin sulki makuuhuoneen oven perässään. Töihin lähteminen tuntui sujuvan ihan uudenlaisen energian siivittämänä. Lisäksi mitä nopeammin hän aloittaisi työt, sitä nopeammin hän saisi kaiken valmiiksi ennen iltavuoron miehitystä. Jos kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan, hän olisi kotona jo ennen viittä.
Iltapäivän mittaan Kojiron toive kello viidestä hitusen lipsui, mutta puoli kuudeksi kotiin ehtiminen ei ollut Lucea piinanneen ruuhkan huomioiden huono saavutus. Kojiro sulki helpottuneena ulko-oven perässään, kopsautti kenkänsä vieretysten eteiseen ja lampsi peremmälle.
"Kaoru?" hän kurkisti keittiöön ja löysikin etsimänsä henkilön ruokapöydän äärestä. Edessään Kaorulla oli teknologiaa käsittelevä aikakauslehti ja suussaan kovaa vauhtia sulava appelsiinimehujää.
"Herhehuhoa hohiin." Kaorun onnistui kuulostaa harvinaisen asialliselta jäätelönsä läpi.
"Nielaise nyt ennen kuin solkkaat mitään", Kojiro naurahti, painoi suukon Kaorun hiuksille ja kurkisti pakastimeen. "Pah, sen lisäksi, että ryystät jälkiruokaa ennen illallista, et ostanut minullekin jäätelöä. Mikä juttu?"
Kaoru kallisti päätään. "En hiennyh, ehhä ohisi pihähyt."
"Niin mitä?"
"En hiennyh –"
"Ota se jäätelö hiivattiin suuvärkistäsi ja kokeile kommunikoida kuin normaali ihminen –"
Samassa Kojiro äkkäsi Kaorun ilmeen, joka näytti äkisti oudolta.
Syylliseltä melkein.
"No niin, mitä sinä salailet?" Kojiro esitti kysymyksensä ja istahti vieno hymy huulillaan Kaorua vastapäätä. "En liiku tästä ennen kuin kerrot."
Kaoru pyöräytti silmiään, mutta lätkäisi lehtensä kiinni ja laski puoliksi syödyn mehujäänsä lautaselle.
"Suuta vähän kuumottaa vielä", Kaoru totesi, ja samassa Kojiro tajusi, mitä oli meneillään. Hän vei kätensä hellästi Kaorun leualle ja kehotti tätä avaamaan suunsa. Kaoru totteli mukisematta, vaikkakin tästä hehkuva syyllisyys kyti kahta suuremmin.
"Kielilävistys?" Kojiro totesi höntisti tapittaessaan metallista tappia ja palloa sen päässä. Kaoru loksautti suunsa kiinni näyttäen samaan aikaan nolostuneelta ja uhmakkaalta, mikä oli Kojiron silmiin ollut aina kovin vetovoimainen yhdistelmä.
"Sinun syytäsi tämä oikeastaan on", Kaoru mutisi puhe tavallista jäykempänä uuden lävistyksen ansiosta.
"Anteeksi mitä?"
"Käskit minun tehdä ensimmäisenä lomapäivänäni jotain spontaania..."
Kojiro naurahti korviaan juuri ja juuri uskoen. "Ensinnäkin, minä en käskenyt mitään, kunhan kehotin. Etkä sinä sitä paitsi ole sellainen tyyppi, joka on noin vain ohjailtavissa, joten voit saman tien keksiä jonkin paremman selityksen. Eikä sinun edes tarvitse selitellä, mutta sen kuin kokeilet perustella juttuja itsellesi vähän paremmin."
Kaoru vaikeni ärtyneenä, mutta näköjään tajusi itsekin kuulostavansa naurettavalta. Tokkopa tämä aivan tosissaankaan oli, kunhan halusi huudattaa sekä häntä että itseään.
"Hyvä on, ehkä minä olin tahtonut tätä jo hyvän tovin. Olenhan minä siitä joskus maininnut..."
"Taidat olla. Haaveilitko kauankin?"
"Enemmän kuin muutaman vuoden", Kaoru myönsi. "Ja, no... Tänään kun kävin kaupungissa, kuljin sattumalta Stormy Piercingin ohitse, ja he mainostivat sekä merkkipäivänsä tarjouksia että walk in -mahdollisuutta..."
"Sellainen tarjousharakkaopportunisti Sakurayashiki meillä siinä", Kojiro kiusoitteli hellästi. "Saitko sen hyväänkin hintaan?"
"Puoleen, kuvittele."
"Vau, no kyllä sitten kannattikin jo toteuttaa haaveensa", Kojiro hymähti. "Joten mitä varten näytät siltä kuin olisit tehnyt jotain typerää ja odottaisit nyt toruja?"
Kaoru kohautti olkiaan ja poimi mehujään lautaselta. "Ehkä tämä oli vähän typerää... ja harkitsematonta."
"Tuntuuko se tulehtuneelta?"
"Ei, kaikki lävistykseni ovat aina parantuneet ongelmitta. Mutta kuitenkin."
Kojiro kallisti päätään myötätuntoisesti. Vaikutti siltä, että Kaorun kapinallinen ja sovinnainen puoli olivat jälleen alkaneet tukkanuottaisille keskenään, eikä tämä osannut käsitellä asiaa rakentavasti. Sellaista se toisinaan oli, ja siihen Kojiro oli tottunutkin vuosien varrella. Ollakseen ihminen, joka ei välittänyt muiden mielipiteistä, Kaoru välitti niistä joskus ahdistukseen asti.
"No, jos mielipiteelläni on merkitystä, minusta se sopii sinulle", hän sanoi ja silitti jalallaan Kaorun säärtä rauhoittavana eleenä. "Johan sinulla sitä paitsi on metallia kehossasi, ja nythän on vain kiva, että lävistyksiä on parillinen määrä. Vai oliko sinulla enemmänkin koruja, joista minä en ole perillä?"
Kaoru hymähti jäätelö suussaan. "On niihä vain nehjä."
"Hyvä hiehää", Kojiro virkkoi takaisin ja ansaitsi jalkaansa merkitsevän tuuppaisun. "Mutta ei kielilävistyskään mikään huomiota herättävin ole, etenkin kun muutenkin piileskelet viuhkasi takana harva se hetki. Eikä se – kuten mikään muukaan lävistys – hävitä ammattitaitoasi mihinkään. Ottaen huomioon miten erikoisen uran olet luonut, sinulla jos kenellä on munaa poiketa konservatiivisesta menosta."
"Hmmh."
"Eikä sillä, etteikö lävistyksiä olisi harrastettu jo luolamiesten ajoilta", Kojiro virkkoi ja onnistui saamaan Kaorun kasvoille pienen hymyn. "Ja kaikella rakkaudella, olen väsynyt käymään tämän keskustelun suunnilleen joka kerta, kun päätät toteuttaa itseäsi. Sen kuin annat palaa, pöljäke."
"Niin niin..."
"Lisäksi kielesi on nyt entistäkin seksikkäämpi", Kojiro livautti suupielestään ajatuksen, joka hänen mielessään oli pyörinyt siitä siunaamasta, kun Kaoru oli esitellyt hankintaansa. "Tekisi niin mieli pussata, mutta tuo näyttää vielä vähän... hasardilta."
"Sen pitää parantua jokunen päivä ja sitten siihen voi vaihtaa lyhyemmän tapin", Kaoru selitti. "Se on turvotuksen varalta näin pitkä."
"Katsokin, ettei kielesi turpoa yli äyräidensä", Kojiro tokaisi nenäänsä nyrpistäen. "Minä juoksen helvettiin siinä kohtaa, kun se muuttuu mustaksi ja putoaa suustasi –"
"Noh."
"No joo, ehkä se siitä asettuu", Kojiro virkkoi, otti Kaorun käden omaansa ja katseli, kuinka tämä painoi mehujäätä vasten kieltään. Metallipallo kiilteli kauniisti ja Kojiron mielen valtasi jälleen ajatus siitä, miten hyvin kyseinen lävistys sopi Kaorulle. Se oli samaan aikaan sovelias mutta hävytön, mitä saattoi sanoa tämän muistakin lävistyksistä. Ja Kojiro rakasti niitä jokaista.
Hän myös epäili hankkineensa itselleen uuden kiihokkeen, mutta siitä hän voisi kertoa Kaorulle myöhemminkin, osoittaakin asian oikein olan takaa...
"Yksi asia on kyllä vähän ikävä", Kojiro totesi sitten.
"Mikä?" Kaoru näytti herttaisen säikähtäneeltä.
"Chiliä ei varmaan auta popsia tänään."
"Taidat olla oikeassa", Kaoru sanoi kulmat kurtussa. "Mutta minä halusin tänään chiliä..."
"Kurjempi juttu!" Kojiro naurahti ja suukotti Kaorua päälaelle noustuaan pöydästä. "Vaan ällös huoli, eiköhän noista ruokapaikkojen mainoksista jotain miedompaakin pöperöä löydy. Chiliä on varmasti tarjolla muutaman päivän päästäkin!"
"Tunnen valintojeni vastuun hartioillani..." Kaoru painoi nuristen otsansa pöytää vasten.
"Voi toista. Sen siitä saa, kun tekee jotain spontaania."
"Aivan!" Kaoru kähähti ja mulkaisi häntä häijysti. "Sinun syysi, etten minä saa tänään chiliä, senkin... moukka."
"Valintojen vastuu, Kaoruseni!" Kojiro iski silmäänsä. "Sinun on syytäkin tuntea se niskassasi, kun menet toteuttamaan itseäsi!"
"Mrrrh."
"Minäkin sinua, kultaseni."
