Uimahalli Alaston || psykologinen novelli, S

[Arte]

Nimi: Uimahalli Alaston
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Tyyli: draama, psykologisuus, novelli
Yhteenveto: Alaston uimahalli. Sauna, johon vaaditaan pyyhe.

Osallistuu: Kirjoita & kommentoi, Oneshot10

A/N Tällä tekstillä on omanlaisensa paikka sydämessäni. Olen tainnut aloittaa tämän tyyliin 5-6 vuotta sitten ja palannut sen jälkeen muutaman kerran katsomaan, miten tätä voisi parannella. Ehkä tämä nyt sitten viimein olisi valmis julkaistavaksi! Toivottavasti tykkäätte.


Uimahalli Alaston

Menin vain, koska minulla sattui olemaan ylimääräistä aikaa enkä tiennyt, mitä sillä tehdä. Eräs tuttu oli joskus maininnut paikasta eikä se ollut niin kauhean kaukana työpaikaltani. Mikä tärkeintä, sinne ei tarvinnut omia tarvikkeita, joten saatoin olla pelottavan spontaani.

Lukuisat kenkäparihyllyt osuivat silmiini heti, kun astuin ovesta sisään. Kopautin lumisen piponi valkohelmet kuraiselle lattialle ja hymyilin vastaanottoneidille. Hän ojensi minulle valkean pyyhkeen vain muutamalla ylimääräisellä eurolla ja opasti minua jättämään kenkäni hyllykköön. Riisuin sinne myös sukkani. Paljas lattia tuntui yllättävän lämpimältä.

Olin yllättynyt, kun kloorin haju ei pistänyt nenääni heti, kun astuin ruskean verhon ohi ja seisahduin hallin reunalle. Vaaleansininen vesi velloi altaassa samanlaisena kuin muistoissa vuosien takaa. Se näytti myös ainaisen kylmältä. Silti vedessä oli lukuisia naisvartaloita.

Käänsin katseeni kiireesti kumimattoon ja kiiruhdin avaamaan avaimen osoittaman lukkokaapin. Selkäni osoitti altaita, kun ripustin takin henkariin. Laskostin vaatteet siististi kaapin pohjalle ja kokosin hiukseni mytyksi päälaelle. Kietouduin pyyhkeeseen. Avainrengas hiersi nilkassa.

Jokaiseen valkeaan kaakelipylvääseen oli kiinnitetty lappu: ”Kastele hiuksesi ennen altaaseen menoa, jos et käytä uimalakkia.” Suihkutilaan johtavassa seinässä oli muutama metallinen kyltti, joka muistutti ylipäänsä käymään suihkussa ennen altaaseen menoa.

Suihkuvesi oli polttavan kuumaa. Joku oli vääntänyt hanan tuliasteille. Työnsin pääni veden alle ja annoin hiusten liimautua niskaani. Vesi syöksyi kohti työpöydän kovettamia harteita.

Kun käännyin, silmieni eteen sattui ensimmäinen paljas pakarapari. Hätkähdin ja pudotin katseeni äkkiä varpaisiini samalla, kun hapuilin pyyhetelineen luo. Sujautin rullatun pehmeyden nopeasti metallikoloon ja kiirehdin sitten altaan puolelle.

Onneksi portaat olivat aivan edessäni. Tartuin niihin kiihkeästi ja laskin puolet vartalostani veteen ilman sen kummempia ajatuksia. Koko kehoa kihelmöi, kun kylmä vesi velloi ympärilläni ja nuoli vatsanseutuani. Jalkovälissä tuntui jäätävältä, ja vesi liehitteli häpyhuulia oman mielensä mukaan. Napa kastui. Porskutin rivakasti vielä muutaman askeleen ennen kuin laskin lopunkin painoni veden varaan ja aloin tehdä rintaliikkeitä. En halunnut jäädä pinnan yläpuolelle pällistelemään ja pällisteltäväksi.

Sain vedettyä kaksi altaanmittaa nostamatta katsettani kimmeltävästä vedestä. Sinä aikana olin törmätä kahteen muuhun uimariin, sain vettä nenääni viidesti ja kohtasin muutaman potkun sääreeni. Sitten minun oli pakko kohottaa päätäni ja katsoa ympärilleni.

Yksi oli ajellut alapäänsä aivan paljaaksi. Varmaan joku typerä opiskelijatyttö, joka luuli viehättävänsä poikaystäväänsä karvattomuudellaan. Se näytti lapsenomaiselta, karulta. Teennäisen pornoelokuvamaiselta. Rinnat olivat terhakkaasti pystyssä, kun tyttö porskutti selkäuinnilla suorassa viivassa. Putkilamppujen valo osui napakoruun, reisien pyöreys oli täyteläisen täydellinen.

Toisella oli kurttuja ja kumpuja, jotka laskeutuivat vesijuoksuvyön ympärille. Lyhyet vaaleat hiukset liimautuivat pieneen päähän kuin untuva, vaikka muutama tupsu kihartuikin ylöspäin. Kasvoilla oli päättäväinen ilme, suu pienellä kurtulla. Kädet haroivat eteenpäin, liike oli kömpelöä.

Kolmas kroolasi huimapäänä toisella radalla, otti henkeä kainalon alta uimalasit tiukasti silmillä ja uimalakki päätä kiristäen. Hänestä ei näkynyt kuin silloin tällöin kiinteä pakaranpuolikas tai jämäkkä pohje, niin raivokkaasti jalat polskivat vettä. Kuin hän olisi kiitänyt pois katseilta.

Ympärilläni ei ollut koskaan ennen ollut niin paljon alastomia naisia – ja minä olin yksi heistä. Vesi lillui edelleen epämiellyttävästi jalkojeni välissä ja imettäjänrinnat heiluivat liikkeideni tahdissa, mutta mieleni oli hiljalleen tasaantumassa epätavanomaiseen olotilaan. Porskuttelin eteenpäin ja koetin pysyä mahdollisimman huomaamattomana. Silti tuntui, että sain aikaan valtavia aaltoja, jotka törmäsivät vieraisiin vartaloihin ja aiheuttivat hukkumisvaaran. Pienensin liikeratojani ja painoin kasvoni kiinni veteen, nenä jäi juuri ja juuri pinnan yläpuolelle vastaanottamaan tarpeellisia happiannoksia. Huono asento kivisti niskaa, mutta jatkuva pään veden alle vieminen oli hankalaa enkä kyennyt hengittämään vapautuneesti.

Toinenkin nuori opiskelijaneito ohitti minut viereisellä radalla vauhdikkaalla selkäuinnilla. Tytön pienet täyteläiset rinnat heiluivat hieman käsien vispatessa vettä vartalon molemmin puolin. Aavistus kateutta pisti oikeaan kylkeen. Omat rintani eivät koskaan olleet nöpöttäneet kauniisti, vaan ne olivat aikanaan ennen lapsia pikemminkin törröttäneet suoraan eteenpäin, rumina ja mitäänsanomattomina. Pidin enemmän imettäjänrinnoistani: Ne sentään näyttivät elämää nähneiltä ja tottelivat luontaisia painovoimasääntöjä. Niitä ei tarvinnut sen kummemmin arkailla tai huolehtia siitä, että kukaan kiinnittäisi niihin epätavallisen paljon huomiota.

Puolen tunnin uintikeikan jälkeen oikeassa jalassa alkoi tuntua suonenvetoa, ja kiipesin altaasta pois. Paljaat jalat läpsyivät pinnoitetulla kaakelilla, kun kiirehdin lähimpään vapaaseen suihkuun, käänsin ahterini muulle kansalle ja väänsin suihkun täysille. Lämmin vesi hieroi kovia hartioita ja sai suupieleni kohoamaan. Selkäranka tuntui laajentuvan lämmössä.

Hieroin päänahkaani sormenpäilläni muutaman kerran ja väänsin sitten suihkun kiinni. Puristin enimmät vedet hiuksistani ja kiedoin sitten pyyhkeen päälleni. Minun ei tarvinnut avata saunanovea, kun vanha mummo paksuun villapyyhkeeseen kietoutuneena tuli minua vastaan. Leveä hymy paljasti tekohampaiden puuttumisen, siniset silmät alkoivat loistaa valon kohdatessa ne.

Saunassa oli lähes pilkkopimeää. Lamppua ei ollut missään, ja ovessa oli vain pieni utuinen ikkuna, jonka perusteella saattoi suunnistaa ovelle ja ehkä hyvällä tuurilla nähdä, missä lähin vesikiulu sijaitsi. Kolautin polveni porraspieleen hapuillessani tietäni lauteille. Onneksi ne olivat melko tyhjät, muuten olisin varmasti onnistunut istuutumaan jonkun syliin tai vähintäänkin kaatunut päälle.

Oli hyvin hiljaista. Ovi oli tiivistä tekoa eikä sen takaa kaikunut veden loiske tai suihkun kohina. Kukaan ei puhunut, ei edes liikehtinyt. Välillä lähinnä kiuasta istuva heitti löylyä. Kauhan kolahdus kiuluun särki korvia ja sai kiristelemään hampaita.

Tunnelma oli painostava. Korvissa alkoi humista, en nähnyt mitään, rintakehää painoi alastomuuden tunne, jota kovasti koetin niellä vatsaani sulamaan. Vaikka mikään ei liikkunut, ympäristö huusi, osoitteli minua: ivasi, pilkkasi, nauroi ilkeästi. Pyyhe tiivistyi ympärilläni aivan itsestään, kun kumarruin enemmän kokoon ja koetin piiloutua kaikilta katseilta. Tuntui kuin näkymättömät silmät olisivat porautuneet ihooni ja polttaneet siihen valtavia aukkoja, josta jokainen saattoi katsoa sisimpääni ja nähdä kaikki kauheudet, jotka ikinä olin tehnyt ja joita vielä tulisin tekemään. Saunan pimeys oli valmiina heijastamaan salaisuuteni tummille seinille ja kertomaan kaikille, millainen ihminen oikeasti olin, ja vain tiukka ote pyyhkeestäni säästi minut ikuiselta häpeältä, maanpaolta, merten taa pakenemiselta. Hengitin niin kiihkeästi, että aivot tuntuivat usvaisilta ja silmät kyynelehtivät. Vierustoverista tuntui säteilevän murhaavaa energiaa, ole jo hiljaa, mokoma emakko.

Kun viimein sain jalkani liikkeelle, haparoin ja kompuroin äänekkäästi lauteilta alas ja kuulin ivanaurun karskin kaiun jäljessäni. Hymyni leveni levenemistään, kun käteni viimein tarrautui ovenkahvaan ja saatoin astua ulos ja antaa pyyhkeen valahtaa yltäni. Se viisti huoletta lattiaa ja imaisi mennessään puolet lähimmän suihkun vesilammikosta. Uimahallin kostea ilma virkisti aistejani, rentoutti hartiani paremmin kuin kuuma suihku, ja katsoin helpottunein silmin nuorta tyttöparivaljakkoa, joka pyyhkeet tiukasti ympärillään pujahti omalle salaisuuskierrokselleen.

Pulahdin vielä altaaseen ennen poistumista. Vesi kellui rauhallisena ympärilläni ja vedin muutaman altaanmitallisen hallittuja, koordinoituja rintauinteja ilman, että kukaan loi minuun silmäystäkään.


Palatessani työpöytäni ääreen käteni tuoksahtivat edelleen aavistuksen verran uimalavedeltä, vaikka olin hinkannut saippualla koko vartaloni puhtaaksi.

[Arte]

kuuska, oi voi, olen unohtanut vastata! Mutta nyt oli erittäin ihanaa lukea kommenttisi uudelleen! ^^

Voi aw, kiitos kehuista! Ihan mahtavaa, että tuo eri tunnelmien vaihteleminen on oikeasti välittynyt tekstistä, koska niin halusinkin. Etenkin tuo saunakohtaus oli varsin merkityksellinen ja vähän jännäsin, että välittyykö siitä nyt oikeasti se painostava ja ahdistava tunnelmia mitä halusin sillä viestiä. Hyvä tietää, että toimi!

Ihanaa että tykkäsit noista vartalokuvauksista, koska nekin olivat minulle varsin tärkeitä! Vartaloita on niin monenlaisia ja ne ovat sellaisia kuin ovat, mutta kaikissa on se oma viehätyksensä ja arvonsa. Ja jes, kiva että oon tämän kanssa päässyt eroon korulauseista. Ne olivat joskus ongelmani, mutta viime vuosina oon tainnut päästä niistä ihan ok eroon. (:

Kiitos paljon kommentista, pus ♥

[Dokumentti]

Kommenttivaihdosta moi!

Tää oli tosi mielenkiintoinen. En yleensä tartu tällaisiin teksteihin, koska oon vähän draamahaukka ja mulla on jotenkin vaikea saada tälläisistä pienistä kerronnallisista hetkistä mitään kommenttia irti. Nyt kuitenkin yritin syventyä tähän kunnolla.

Tykkäsin alussa siitä, että siinä oli "selittelyn makua". Sillä tavalla siis, että mennään vain koska oli ylimääräistä aikaa ja oli lähellä, enhän minä muuten-fiilis tuli.
Heti alussa kiinnitin huomiota kivaan kuvailuun, kaikki oli kuvattu tarkasti, niin aistimukset kuin verhojen värikin, mutta mihinkään ei jääty liiaksi. Kloori ei tuoksunut heti, mutta ei jääty analysoimaan mikä tuoksu sitten oli vastassa.

Tulee hyvin esille myös häpeä, joka tuollaisissa tilanteissa tulee helposti esille. Yritetään välttää katsekontakti ja sitä ettei tuijottaisi ketään tai mitään liikaa. Itsekin tahtoisi välttyä niiltä arvostelevilta katseilta. Sitten, kun hän uskalsi nostaa katseensa, niin erilaisten naisten vartaloiden kuvauksessa olit onnistunut hyvin! Imettäjänrintoihin pystyin samaistumaan hyvin, maan vetovoima on tehnyt tehtävänsä.

Mummo tuli vähän yllättäen, mutta naurahdin! Symppis mummo omine salaisuuksineen ja hampaattomine suineen. Sauna kohtaus oli tosi hyvin kirjoitettu ja se imaisi mukaansa, ahdistuksen aisti oikein hyvin. Oikein odotin mitä kukakin tekee.

Loppu oli kiva, jokin muisto jäi tästä hetkestä, vaikka hän oli yrittänyt hangata ns. todisteet pois tästä hetkestä!

Tosi kiva lukukokemus, johon en olisi tullut tarttuneeksi ilman kommenttivaihtoa, mutta olen iloinen, että syvennys tähän. Ehkä jatkossa tulee luettua tälläisiäkin tekstejä enemmän, kun huomasin, että kun vain keskittyy näistä saa kyllä irti paljonkin.

Kiitos siis vielä lukukokemuksesta!<3

[Arte]

Dokumentti, hei, tiedän tunteen, sillä joo, tällaisiin randomeihin originaali-pätkiin voi olla tosi vaikea tarttua ja keskittyä! Itsellenikin se on välillä hankalaa. Siispä oikein ihanaa kuulla, että päädyit kuitenkin tykkäämään tästä! Kivaa että noiden erilaisten vartaloiden kuvaaminen tässä miellytti, koska se oli itsellekin varsin tärkeä kohta tässä novellissa sauna-kohtauksen lisäksi. Mulla on selvästi joku heikkous symppis-mummoihin, koska tuppaan laittelemaan niitä ilmeisesti aika usein originaaleihini, nyt kun tarkemmin ajattelen. Kiitos paljon kommentista! ♥

[Fiorella]

Törmäsin tähän sattumalta ja luin kiinnostuneena, koska originaaleissa on aina jotain erityistä omanlaistaan viehätystä.

En ole tainnut ikinä käydä uimahallissa, jossa oltaisiin kaiken aikaa ilman uima-asua, mutta kylpylöissä ja sellaisissa pääsee ehkä lähelle samaan fiilikseen, kun joutuu pukemaan ja riisumaan uikkaria jos käy välillä eri saunoissa. Aloin miettimään, miten itse reagoisin sellaisessa tilanteessa. Tässä ficissä päähenkilö kokee jossakin määrin ahdistusta ja häpeää, joka häiritsee hänen uinti- ja saunakokemustaan. Lienee ihan normaalia tiedostaa tuollaisessa tilanteessa ympärillään olevia ihmisiä ja kenties vertaillakin miltä kukin näyttää. Mummot ovat usein siitä ihania, että he eivät enää turhia murehdi ja hätäile, vaan ovat sinut itsensä ja kroppansa kanssa.

Saunakohtauksen ahdistavuus välittyi hyvin, mutten toisaalta oikein ymmärtänyt sen syytä.

Tuntui kuin näkymättömät silmät olisivat porautuneet ihooni ja polttaneet siihen valtavia aukkoja, josta jokainen saattoi katsoa sisimpääni ja nähdä kaikki kauheudet, jotka ikinä olin tehnyt ja joita vielä tulisin tekemään. Saunan pimeys oli valmiina heijastamaan salaisuuteni tummille seinille ja kertomaan kaikille, millainen ihminen oikeasti olin, ja vain tiukka ote pyyhkeestäni säästi minut ikuiselta häpeältä, maanpaolta, merten taa pakenemiselta. Hengitin niin kiihkeästi, että aivot tuntuivat usvaisilta ja silmät kyynelehtivät. Vierustoverista tuntui säteilevän murhaavaa energiaa, ole jo hiljaa, mokoma emakko.

En oikein päässyt sisään siihen, miksi hänestä tuntui siltä, ettei häntä hyväksytty saunassa? Siellä oli sentään pyyhekin turvana ja suojana, hämärää ja rauhallista, toisin kuin kirkkaasti valaistussa altaassa, jossa kaikki tuli vasten silmiä suoraan ja väistämättä. Kummassakin tilassa oli yhtä lailla useita naisia ja vastaava tilanne, ainoa suurempi ero minulle tuntui olevan tuo valaistus. Ehkä tässä kuvataan jonkinlaista paniikkihäiriötä tai muuta vastaavaa, jollaisesta minulla ei ole kokemusta itsellä, mutta tämä kohta hämmensi. Kuvauksen ahdistavuus ja painostava tunnelma välittyi kyllä, mutta sen syyt eivät. Oliko minäkertojalla oikeasti jokin salaisuus, joka painoi häntä niin, että hän uskoi toistenkin sen näkevän, vai oliko kyse pelkästä tuntemuksesta?

Se oli sentään lohdullista, että saunasta päästyä ei alastomuus enää tuntunut ahdistavalta vaan uiminenkin oli rentouttavaa, häiritsevät pelon ja ahdistuksen tunteet siitä, että joku näkee hänet, olivat hälvenneet. Mutta silti töihin palattua oli tärkeää, että viimeisetkin paljastavat merkit siitä, missä oli oltu, olisivat poissa.

Alussa viitattiin siihen, että edellisestä uintireissusta (kenties samassa paikassa, vaiko ihan yleisesti uimahallissa?) oli aikaa, kun hän näki veden samanlaisena kuin muistoissa vuosien takaa. Jäin miettimään, oliko silloin tapahtunut jotakin traumaattista, jota kertoja nyt halusi kohdata ja pyyhkiä pois menneet? Kenties juuri saunassa? Uimaan meno oli spontaani ratkaisu, ei suunniteltu, joten ehkä jokin oli laukaissut tarpeen päästä eroon menneistä ja sopivan hetken tullen siihen oli tilaisuus, kun vain päätti mennä. Ehkä asian tultua puheeksi ohimennen oli myös noussut mielen pintaan ajatuksia jo unohtuneista vanhoista tapahtumista?

Tämä tarinaa verhonnut mystisyys teki siitä kiinnostavan. 

[Arte]

Kiitos, Fiorella, kommentista! (: Aikanaan kävin koulun liikuntatunnilla Helsingissä Yrjönkadun uimahallissa, jossa siis voi uida myös ilman uimapukua. Siitä sainkin silloin idean tämän kirjoittamiseen!

Olipas kiva, kun takerruit tuohon sauna-kohtaan, koska vähän epäilinkin, ettei sen perimmäinen tarkoitus varmaan lukijalle kauhean helposti avaudu. Minulla oli vähän tarkoitus tehdä tästä tällaista allegorista kuvausta siitä, kuinka ihminen pystyy hyväksymään ulkoisen puolensa ja näkyvät piirteensä ja esittelemään näitä muille (alastomana uiminen, nähdään muut sellaisina kuin ulkoisesti ovat), mutta sitten niitä sisimpiä ajatuksia ja tuntemuksia on paljon vaikeampi kohdata ja näyttää muille (saunassa on pimeä, toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita ei voi nähdä eikä tietää). Mutta joo, tämä on varmasti aika hankalasti hahmotettavissa enkä tiedä tosiaan osaako tätä kukaan muu lukea niin kuin itse sen alunperin kirjoitin.

Loppupohdintasi oli myös kovin kiinnostava. Itse taisin tätä kirjoittaessani ajatella, että spontaani "paluu" tänne uimahalliin on tietynlaista omaa epävarmuutta ja turvallisuudentunnetta vastaan taistelua, että haluaa yrittää kohdata ne omat pelottavat puolensa siellä saunassa, vaikka miten jännittää ja hermostuttaa. Juuri tavallaan tuollaista traumoista ylipääsyä, oman itsensä kohtaamista sellaisena kuin on, kaikin puolin.

Kiitos paljon kommentistasi, se ilahdutti ihan valtavasti! (:

[Fiorella]

Niin mielenkiintoinen aihe, että palaan tähän vielä vähän. Vaikka otsikossakin luki psykologinen novelli, jäin selvästikin kiinni henkilöhahmotasolle, en ajatellut aihetta noin laajalti metaforana. Tosi mielenkiintoista kuulla, mitä kirjoittajan mielessä on ollut kirjoitushetkellä! Ja ainakin vähän sinnepäin liippasi omien ajatuksien suuntaan kuitenkin.

[Arte]

Kiva että vastaukseni jotenkin selvensi asiaa! (: Ja joo, kyllä liikuit ainakin samanlaisella suunnalla omien ajatustesi kanssa, joten onneksi ei oma ulostuontini tätä kirjoittaessani ihan täysin hukkaan joutunut.

[flawless]

Hmm. Tämä oli tosi mielenkiintoinen ja mukanaan vievä, mutta tekstin loppu sai mun ajatukseni kiemuraan. Ensin henkilöllä oli vähän hankalaa uimassa alasti, ja olisi kuvitellut että saunan pimeys ja pyyhe ympärillä olisi tuonut turvaa kun se alastomuus tuntui ahdistavan, mutta se menikin toisin päin. Saunakohtaus yllätti minut. Toisaalta jäin hämilleni siitäkin, että saunasta poistuttua henkilö nauttikin olostaan uima-altaassa ja oli rauhallista ja kukaan ei tuijottanut, ikään kuin löytyi rauha ja balanssi, mutta sitten kuitenkin se kokemus pestiin saippualla huolellisesti pois. Oliko se kenties sitten niin henkilökohtainen ja salainen asia, että se piti pestä ja piilottaa ennen normaaliin elämään palaamista, vaikka lopputulos olikin reissulla ilmeisen hyvä vaikeuksista huolimatta. Tykkäsin kuitenkin siitä symboliikasta, että uimalaveden hajua ei saanut kokonaan pois vaikka kuinka oli saippualla hinkannut, ikään kuin se oli niin tärkeä kokemus että se kuitenkin jätti jälkensä vaikka sen yrittäisi sysätä pois. Hmm. Tän tulkitseminen oli yllättävän haastavaa, ja tuntui etten kuitenkaan saanut ihan otetta tästä ennen kuin luin nuo ylläolevat selitykset tuosta saunakohtauksesta. Se saunakohtaus oli mulle hämmästyksen aihe, kun luulin että se olisi mennyt ihan toisin päin ja siellä muiden silmien ulottumattomissa olisi ollut helppo olla, mutta hienosti tässä oli se kontrasti sitten siihen että alussa oli ulkoisten asioiden kohtaamisen epämukavuutta mutta lopussa kyse olikin sisäisten asioiden kohtaamisen vaikeudesta. Ja kun ne kohtasi, oli se ulkoinenkin sitten helpompaa. Tuon saunakohtauksen meneminen eri tavalla kuin olisin olettanut oli tosi virkistävää ja muistutus siitä, että kaikki ei ole aina sitä miltä se ensin saattaa näyttää ja siitä, että eri ihmisillä on hirmu erilaisia ajatuksia eri aiheista. Tosi ajatuksia herättävä siis tämän tekstin lopetus, ja ehdottomasti tarjosi hyvää pohdiskeltavaa.

No sitten se lopetusta ennen ollut osuus Juutuin nyt tekstin lopun mietiskelyyn, mutta mun lemppari oikeastaan oli tuo alku ja keskiosa, spesifimmin sun kuvailu niissä. Musta oli hirmu mielenkiintoista lukea, mitä kaikkea henkilö näki ja mitä hän tulkitsi niistä asioista, sekä itsessään että muissa. Tykkäsin tosi paljon esim. siitä että henkilö tuntui kovasti paheksuvan nuoren tytön olemusta, jolla oli sheivattu alapää ja joka ui ilmeisen esillä tai ehkä jopa esitellen. Oli tosi mielenkiintoista, että ihan vaan häpykarvoituksen puuttumisesta henkilö teki päätelmiä toisen älykkyydestä ja muutenkin keskittyi siihen yhteen seikkaan kumman paljon. Se muistutti siitä, että me ihmiset ihan oikeasti tehdään noin, tehdään päätelmiä toisista omien ennakkoasenteidemme ja kokemustemme perusteella. Kenties hän on joskus itse ollut samanlainen typerä tyttö, joka on tehnyt valintoja miellyttääkseen toista, ja siksi ajattelee että tämä toinen uimarikin on? Musta oli myös mielenkiintoista miten hän peilasi nopeasti uineeseen lihaksikkaaseen uimariin omaa fiilistään ja pohti kuinka tämä kiisi pois katseilta, vaikka selkeästi se katseilta pakeneminen oli hänessä itsessään eikä tässä toisessa. Kiinnitin myös huomiota siihen ettei hän pysähtynyt arvioimaan vanhempaa naista, ja se oli musta kanssa tavallaan aika kertovaa, kuinka hän keskittyi nuorempien ihmisten piirteisiin negatiivisemmalla tavalla ja vertaili itseään heihin, suoraan joko rintojaan vertailemalla tai epäsuoremmin ikään kuin peilaamalla asioita itsestään heihin. Selkeästi siinä oli huomattavissa sellaista pientä kateutta ja vertailua ja epävarmuutta. Musta oli ihan kauhean hienoa lukea, kuinka kertomalla muista ihmisistä tämä kertoja itse asiassa paljastikin paljon asioita itsestään.

Vesi syöksyi kohti työpöydän kovettamia harteita.

Tämä oli tosi nerokkaasti sanottu. Lyhyessä lauseessa kerrottiin paljon ja tosi omalaatuisella tavalla, ja tämä yksinkertainenkin juttu jotenkin kuvasi henkilöä tosi paljon.

Kaikenkaikkiaan mun lempparijuttu tässä tekstissä oli sun kuvailu, kuvailet ihanan tarkasti ja jotenkin tosi aidolla tavalla asioita ja musta on tosi virkistävää lähestyä sitä kuvailua tällä tavalla että kerrotaan pienistä yksityiskohdista ja niiden kautta piirretään vähän jopa huomaamatta kokonaiskuva, sen sijasta että kerrottaisiin niistä isoista asioista ja kokonaisuudesta suoraan, jos tajuat yhtään mitä haen takaa. En mä tiedä saako tästä kommentista yhtään mitään selvää, ja tosi suurelta osin tämä on vaan tämmöistä pohdiskelua ja tulkintojen oksennusta, mutta toivottavasti niiden kuuleminen on edes jollain tasolla kiinnostavaa koska niiden pohtiminen kyllä oli

Tl;dr: tämä onnistui loistavasti herättämään ajatuksia ja pohdiskelua ja oli viihdyttävää luettavaa ja erityisesti sun kuvailu oli tässä ihan nappiin ja todella onnistunutta. Siinä kai se tärkein pointti olikin. Kiitos!

[Arte]

flawless, kiitos paljon kommentista! Oli todella mielenkiintoista kuulla mietteitäsi tekstistä, koska toivoinkin tämän herättävän erilaisia tulkintoja ja ajatuksia! Kiva että tuo saunakohtaus oli yllätyksellinen, koska niin tosiaan, oletusarvoisesti nuo tuntemukset menisivät toisinpäin kuin mitä tässä on kirjoitettu. Ja se olikin tarkoitus, kuten ylempänä sanoin. Tykkäsin erityisesti päähenkilön reaktioita ja ajatuksia koskevasta pohdiskelusta! Niinpä, ihmiset helposti tekevät kaikenlaisia olettamuksia ja tulkintoja toisista ihmisistä ja ne kertovat ennen kaikkea henkilöstä itsestään. Vähän surullistakin, että päähenkilö kiinnittää tässä niin paljon huomiota nuorempiinsa vertailemalla muita aika karusti itseensä. Hyvä huomio kyllä tuo vanhemman naisen huomiotta jättäminen - toisaalta siinäkin kohtaa olisi voinut todeta jotain toisen ryppyihin tai muuhun sellaiseen liittyvää, mutta ehkä on helpompi kiinnittää huomiota siihen, mitä itse on joskus ollut, on nyt tai mitä haluaisi olla kuin siihen, mitä itse ehkä joskus vielä on.

Kiitos ihan hirveästi kommentistasi, sitä oli todella kiva lukea! (:

[Hazyel]

Olen tätä katsellut muistaakseni jo useampaan kertaan, otsikon takia, ja pohtinut mikä tämä teksti oikein on. Nyt vihdoin avasin tämän ja tulin katsomaan mitä tällainen psykologinen novelli sisältää!

Tämä oli kovin erilainen teksti! Tykkäsin ja tämä sai ajattelemaan sitä, mihin kaikkeen tuleekaan itse kiinnitettyä huomiota. Tai siis, ennemminkin mihin ei tule Tämä kuvasti jotenkin niin hyvin esimerkiksi sitä ajatusta mikä itsellä on yleisiin uimahalleihin mennessä, ja varsinkin niinä hetkinä kun täytyy olla alasti (saunassa ja suihkussa). Koska siis, kuka oikeasti kiinnittää huomiota asioihin, joita tässä ollut henkilö on miettinyt? En minäkään katso muita ihmisiä sillä tavalla saati mieti muista oikeastaan yhtään mitään, joten miksi kukaan muu miettisi minusta? Tavallaan koin tämän siis sellaisena herättävänä asiana - kukaan tuskin oikeasti ajattelee minusta (tai kenestäkään muustakaan) tällä tavalla kuin tämän tarinan henkilö, vaikka itse onkin ihan varma että sellaista tapahtuu ympärillä koko ajan.

Toinen mielenkiintoinen elementti oli tämä ahdistus pyyhkeen kanssa saunassa. Ja se, että uimaan ja suihkuun mennään alasti, mutta saunaan pyyhkeen kanssa. Useinhan tämäkin menee juuri toistepäin, itseäni ainakin saunassa ahdistaa juuri se kun pitää olla alasti, uimassa saa olla uimapuku päällä. Oli siis hassua lukea tällaisesta näkökulmasta!

Tämä teksti herätti kyllä ajatuksia ja pohdintaa siitä, miksi ihmeessä me (oletan että moni muukin tuntee niin) tunnemme häpeää alastomuudesta ja kehostamme vaikka ihan varmasti tiedämme, ettei kukaan muu oikeasti ajattele tai edes kiinnitä huomiota koko asiaan. Miksi niinkin luonnollinen asia kuin alastomuus on niin hirmu suuri tabu?

Huh, olipa mielenkiintoinen teksti, kiitos tästä! Olipa hyvä että vihdoin luin tämän

[Arte]

Uskalsin viimein lukea kommenttisi <3 Jep, ei yhtään kukaan kiinnitä huomiota niihin asioihin mitä tässä nostetaan esiin! Uimahalliin voi mennä ihan rauhassa sellaisena kuin on eikä ketään oikeasti kiinnosta yhtään! Kiitos kun luit ja kommentoit <3

[Larjus]

Tämän erikoinen nimi houkutteli minut kurkistamaan, mitä täällä onkaan. Ja mielenkiintoinen tarina löytyi! Miten saattoikin olla näin kiinnostavaa lukea henkilöhahmon selostusta siitä, että hän menee uimahalliin ja millaisia ihmisiä siellä uikaan, millaisia kehoja. Toki ei ole kyse ihan tavallisesta uimahallista, mutta... Vaikka tiedoissa lukikin, että tämä on psykologinen novelli, en mä osannut oikein vääntää aivojani minkään psykologisen ulottuvuuden pohtimiseen, lähinnä vain mietin että makee tällee tyylillisesti tuo normaalin ajattelun vastainen tilanne, että alastomana uimahallissa on huoleton ja vapaa eikä tunne, että muut tuijottavat, mutta saunassa pyyhe päällä ahdistaa ja tuntuu että on kaikkien kyttäyksen kohteena. Tai mistäs sen tietää, jos joku oikeasti ajattelee samalla tavalla, toki lähtökohtaisesti sitä tuppaa ajattelemaan, että oma alastomuus julkisella paikalla ahdistaisi ja hävettäisi enemmän. Tuosta on kyllä hyvä tuumailla kaikenmoisia vertauksia sun muita 🤔

Palatessani työpöytäni ääreen käteni tuoksahtivat edelleen aavistuksen verran uimalavedeltä, vaikka olin hinkannut saippualla koko vartaloni puhtaaksi.

Tää loppu oli musta myös kiva, kuvastaa osaltaan sitä, miten päähenkilön uimahallikokemus ei lähde "pois" vaikka yrittäisikin. Se toimii mielestäni myös hyvin vertauksena sille, että monet kokemukset jäävät pysyvästi mieleen eikä niiden vaikutuksesta pääse eroon, vaikka kuinka pyrkisi juuri "pesemään" itsensä niistä pois.

Täähän oli paitsi mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu, myös paljon ajatuksia herättävä tarina! Kiitos tästä!