Kampanja (S • maagisrealistinen kannanotto • raapale)

[Waulish]

S

FinFanFun1000 sanalla 793. aktivismi
Originaalikiipeily sanalla 100. oikeus

Osallistuin viikonloppuna spekulatiivisen fiktion raapalepajaan, jossa sain aikaiseksi kaksi tekstiä. Tämä on niistä ensimmäinen. Paja oli minulle todella opettavainen paitsi spefiin tutustumisen ansiosta, myös raapaleiden kirjoittamisen kannalta. Teoriaosuudessa käytiin läpi raapaleen vaatimuksia, joihin kuuluvat tarinan tunnuspiirteet: alku, keskikohta ja loppu. Se oli minulle jotenkin tosi avartavaa, koska vaikka olen kirjoittanut raapaleita todella paljon, ne ovat usein jääneet vaille kunnollista, juonellista tarinan kaarta. Tunnelmointiraapaleillakin on toki paikkansa, ja aion varmasti kirjoittaa niitä jatkossakin ihan jo pelkästään harjoittelun ja verryttelyn takia, mutta paja sytytti minussa kuitenkin halun kokeilla siipiäni entistä enemmän myös tarinallisten raapaleiden parissa. Tässä tuotoksessa pyrinkin keskittymään vahvasti tarinaan, siihen että tekstissä päädytään johonkin eikä se vain polje paikallaan.

Lämmin kiitos, jos luet! ♡ Kaikenlaiset kommentitkin ovat mitä lämpimimmin tervetulleita.

◉

Kun eläköidyttyäni muutin meren rannalle, huomasin ilman tuoksuvan erilaiselta. Siinä väreili alkukantaista elinvoimaa, joka sirotteli suolaansa kaikkialle.

Jotain muutakin ilmassa kuitenkin oli, kitkerä sivumaku. Aistin sen unissanikin, ja ensimmäinen yöni oli rauhaton. Vuorovesi velloi sisuskaluissani, veti minua mukanaan.

Aamulla seurasin kutsua. Aallot iskivät kallioihin. Kun vesi syleili sääriäni ja pisarat pirskoivat poskilleni, tunsin sen: katkeran kärsimyksen. Se kiiri kihelmöintinä kehossani. Olin osa valtavaa vesimassaa, joka kiemursi tuskissaan.

Laskuvesi paljasti kivenkoloista muovipulloja, kalaverkkoja ja mehupillejä. Ihmiset keräilivät niiden seasta simpukoita nauraen ja kännykkäkameroilleen poseeraten.

Lähdin vastahakoisesti, mutta palasin päättäväisyydellä ja alkukantaisella elinvoimalla. Mukanani minulla oli jätesäkkirulla, viisi vapaaehtoista ja suunta eläkkeelleni.

[Angelina]

Kommiksesta hei! Musta oli mielenkiintoista kuulla, että raapalepajan myötä innostuit kokeilemaan tarinallisempia rapsuja - aloin meinaan oikein miettiä asiaa ja kyllä itsekin tulee yleensä aina kirjotettua niitä tunnelmointi/söpöilyrapsuja ilman mitään sen kummempaa ideaa Selkeesti sulta kuitenkin sujuu myös tarinallisemmat versiot!

Mä tykkäsin siitä, että tässä nimenomaan oli tuo innostunut, positiivinen alku, jonka jälkeen kuitenkin huomattiin miten ilmassa oli kuitenkin kitkerä sivumaku. Loppu yllätti ainakin allekirjoittaneen, mutta twisti oli ehdottomasti positiivinen En toki tiedä tarvitseeko eläkkeellä välttämättä olla suuntaa, mutta ehkä ennemmin niin kuin että aika kävisi vallan tylsäksi - ja ainakin tässä oli ehdottomasti positiivinen ja hyödyllinen suunta! Pidin myös kovasti ilmauksista vuorovesi velloi sisuskaluissani ja olin osa valtavaa vesimassaa - ne värittivät tekstiä kivasti :3

Mun ensimmäinen ajatus tätä lukiessa oli että hitto, mäkin haluan eläkkeellä (viimeistään) muuttaa meren lähelle Pitää varmaan oikein kirjata jollekin bucket listille ylös.

Kiitos tästä ❤

[Waulish]

Angie, huippua että nappasit nämä molemmat raapalerykäisyni Kommiksesta. Minullekin kävi juuri noin, että kun aloin tosissani ajatella, tajusin, että raapaleet ovat edustaneet minulle lähinnä tunnelmointia, söpöilyä ja hetken kuvauksia niin, että juoni on ollut liki tuntematon käsite. Sellaisiakin on kyllä ihanaa kirjoittaa ja lukea, enkä suostu pitämään niitä mitenkään vähempiarvoisina, vaikkeivät ne tarinan tunnusmerkkejä täyttäisikään, mutta nyt tuon pajan potkaisemana on kyllä ollut silti hauskaa kokeilla tällaista toisenlaista lähestymistä. Kivaa jos se toimi myös lukijan näkökulmasta! Erityisen hyvilläni olen siitä, että tarinan vaiheet erottuivat, sillä se oli melkoinen haaste, kun käytössä oli vain sata sanaa.

Olisipa kyllä ihanaa muuttaa meren rannalle sitten joskus eläkkeellä! Meressä ja sen läheisyydessä on jotain niin villiä ja vapaata ja inspiroivaa. ♥ Siitäkin olen samaa mieltä, ettei eläkkeelle nyt välttämättä tarvitse mitään suuntaa, ainakaan mitään näin, hmm, tavoitteellista tai mahtipontista, mutta ehkä tämän tarinan kertoja kuitenkin kaipaa sitä. Ja eipähän tosiaan ainakaan käy aika pitkäksi!

Kiitos sinulle ihanasta kommentista, joka valoi minuun uskoa sen suhteen, että ehkä tällaiset tarinaversiotkin jotenkin luonnistuvat!

[sugared]

Maagisrealistinen kannanotto, mikä mahtava kuvaus! Mielenkiintoiselta kuulostaa tuo raapaletyöpaja! Luen parhaillaan Lydia Davisin novellikokoelmaa, jossa suurin osa novelleista on tosi lyhyitä - lyhyempiä kuin raapale - joten tällainen lyhyt mitta on muutenkin tällä hetkellä aktiivisesti mielessä!

Tykkäsin tosi paljon tekstin rytmistä, tiiviistä ilmaisusta ja yksinkertaisesta virkerakenteesta! Mun oli itse asiassa pakko tarkistaa copypasteamalla wordiin, että oliko tää 1 x vai tuplaraapale - niin onnistuneesti mahdutit sekä kiinnostavan tarinan käänteineen että tunnelman muutokset sataan sanaan! Eli todellakin tällainen tarinallinen raapale luonnistuu sulta! Se, ettei ole sanoja hukattavaksi, oikeastaan vielä tukee sopivasti tarinan mystisyyttä, kun kaikkea ei voi vääntää monin sanoin rautalangasta. Tykkäsin myös siitä, miten kertojan eläkkeelle jääminen kytki yhteen tarinan lopun ja alun, ja sai tekstin muodon tuntumaan hiotulta. Ai niin ja, tykkään myös tekstin ytimekkäästä otsikosta, joka tuo myös tekstiin yhden kerroksen lisää ja korostaa kertojan toimintatarmoa!

Kiitos kovasti lukukokemuksesta!

[hiddenben]

Nappasin nämä sinun tarinalliset raapaleesi heti välilehteen odottamaan sopivaa lukuhetkeä, kun huomasin sinun julkaisseen nämä! Minusta on niin hienoa, että olet osallistunut monenlaisiin kirjoitustyöpajoihin ja kursseihin ja laajentanut kirjoitustottumuksiasi niiden kautta. On sekä inspiroivaa että mielenkiintoista saada lukea näitä tekstejä ja olenkin iloinen siitä, että olet julkaissut näitä Finissä meidän muiden iloksi

Tässä tekstissä on hauska ja jotenkin odottamaton tarina! Tai en tiedä, ehkä vain seurasin linkkiä ajattelematta asiaa enempää, mutta tässä tosiaan tuli lyhyessä mitassa esiin kokonainen tarina, jota täydentävät tuo banneri, haastesanat ja nimi - ja tarinan peruselementit todella ovat läsnä. Onpa hienoa! Minullekin raapaleet ovat useimmiten tunnelmointipätkiä, mutta tämän raapaleen myötä minunkin tekee mieli kokeilla tällaista kerrontaa, jossa on mahdutettu sataan sanaan alku, keskikohta ja loppu

Pidän kovasti siitä, että päähenkilö on vanhempi, eläkkeelle jäänyt hahmo ja erityisen paljon pidin siitä, miten hän tuntee meren ja veden tuntemukset sisällään. Tässä on hieno tulkinta siitä, miten luonto on osa ihmistä ja ihminen osa luontoa, ja kuinka tärkeää olisi, että ihminen pitää huolta ympäristöstään (ylipäätänsä ajatus siitä, että luonto pärjää ilman ihmistä, mutta ihminen ei pärjää ilman luontoa, on loputtoman mielenkiintoinen ajatus josta olisi hauska kirjoittaa enemmän - ehkä jonain päivänä!). Maaginen realismi vie tätä suhdetta asteen syvemmälle tasolle ja antaa päähenkilölle hyvin vahvan loppuelämän motivaation, mikä lämmittää minun sydäntäni kovasti

Yksi hassu asia, mihin kiinnitin huomiota on se, että teksti on rakenteeltaan varsin tasapaksu: lähes jokainen kappale on yhtä pitkä Rytmi itsessään ei kärsi tästä, koska lauseissa on vaihtelevuutta, mutta ulkonäöllisesti oli hauska huomata, miten identtisiltä kappaleet näyttävät. Tämä ei siis ole mikään kritiikki vaan pelkkä sivuhuomio, sillä yleensä kappalerakenteet ovat keskenään kovinkin erilaisia, mutta tässä eivät Kiitos tästä raapaleesta, olet taitava kirjoittaja! ♥

[Waulish]

sugared, hienoa jos tekstin kuvaus houkutteli lukemaan! Tykkään aina lisätä otsikkoon jonkin pienen kuvauksen sisällöstä olennaisempien tietojen lisäksi, ja tällaisiin lyhyisiin pätkiin sellaisten keksiminen tuntuu välillä vähän haastavalta, joten hyvä jos se tässä tapauksessa herätti mielenkiinnon ja kannusti klikkaamaan tekstin auki. Olen tosi hyvilläni myös siitä, että koit nimen itsessään tuovan tarinaan yhden kerroksen lisää! Siinä raapaletyöpajassa nimittäin käsiteltiin myös raapaleiden nimeämistä ja sitä, miten nimi kannattaa usein valita siten, että se syventää tekstiä, ohjaa sen näkökulmaa tai tuo siihen muuten vain jotain lisää. Nimesin nämä raapalepajatuotokseni tapojeni vastaisesti tosi yksinkertaisesti, mutta nimenomaan sitä silmällä pitäen, ettei nimi olisi pelkästään nimi, vaan se tavalla tai toisella ohjaisi tai vahvistaisi myös tekstin tulkintaa. Siinä oli taas yksi minulle ihan uusi oppi, joten oli kyllä kerrassaan opettavainen paja!

Hienoa kuulla, että tiivis ilmaisu ja rytmitys toimivat ja että tarinan kaari välittyi. Olen samaa mieltä siitä, että vähäinen sanamäärä on omiaan tukemaan tarinan mystisyyttä, kun kaikkea ei vain voi selittää auki, vaan jotain on jätettävä avoimeksi ja tulkinnan varaan.

Kiitos kovasti sinulle kivasta kommentista!

hiddenben, iiks, ihana kuulla että nämä raapalepajatuotokset pääsivät välilehteen odottamaan lukemista! Olet ollut ihan mielettömän ahkera kommentoimaan näitä minun keväisiä kirjoituskurssitekeleitäni, ja kommenteistasi on ollut kovasti iloa ja kannustusta pitkin matkaa. En olisi ihan heti uskonut, että kirjoituskurssit voisivat olla minun juttuni, mutta kannatti näköjään kuitenkin kokeilla, koska niistä on ollut niin haastetta kuin hyötyäkin. Nimenomaan tuo kirjoitustottumusten laajentaminen on ollut tosi antoisaa ja inspiroivaa! Olen tosi mukavuudenhaluinen kirjoittaja, joka jämähtää helposti samaan vanhaan, ja tänä vuonna on ihan selvästi tehnyt hyvää poiketa omalta mukavuusalueelta.

Kiva kuulla, että sinustakin tarina välittyi ja myös täydentyi nimen, bannerin ja haastesanojen myötä. Iloitsen myös siitä, että koit maagisen realismin vievän ihmisen ja luonnon suhdetta syvemmälle tasolle. Tuo on kyllä todella mielenkiintoinen ja hätkähdyttäväkin ajatus, että luonto kyllä pärjää vallan hyvin ilman ihmistä, mutta ihminen ei ilman luontoa - siitä tosiaankin riittäisi ammennettavaa!

Hauska huomio tuo tekstin tasapaksuus. Se tuli jotenkin automaattisesti, kun rajallisen sanamäärän takia tuntui, että jokaisen virkkeen pitäisi viedä tarinaa eteenpäin ja rakentaa sitä, ja rakennuspalikat sitten vain luontevimmin pinoutuivat tuolla tavalla.

Lämpimät kiitokset sinulle jälleen kerran ihanasta kommentista!