Kirjoittaja Aihe: Joku, jota halata | S, tulkinnanvarainen femme-ficletti.  (Luettu 5839 kertaa)

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 235
Title: Joku, jota halata
Author: Violet
Rating: Sallittu
Genre: Pohdiskeleva angst, fluff
Summary: Joskus menneisyys saa kiinni, ja tekee sillä jopa ihan onnelliseksi.

A/N: Tämä on taas niitä öitä, jolloin ihminen ajattelee liikaa, lukee vanhaa tajunnanvirtatekstiä, tulee onnettomaksi, ei halua olla onneton, ja tämmöisiä outouksia syntyy. Tähdenlentoja.


Joku, jota halata


Selailen Facebookia paremman tekemisen puutteessa, ja huomaan katseeni hakeutuvan jatkuvasti sen yhden ja saman menneisyyden – nykyään nykyisen – tutun viesteihin.

Yks nuorempi tyttö, se haluais vaan jonku viereensä nukkumaan, kuuntelemaan unituhinaa.
”Mä soitan sulle sitte, ku et oo enää sakkolihaa.” Naurahdan, kun muistelen typerää heittoani silloin joskus kesällä. Ja jotenkin, naurettavasti, puhelin tuntuu polttavan taskussa.

”Älä kysy Nalle Kekkoselta”, naureskelen tietokoneen sinisessä valossa. ”Eniro nolla sata sata, en voi auttaa”, on seuraava luritus, joka mieleen juolahtaa, ja nauran vähän lisää. Sairasta, typerää.

Säälittävää, yksinäistä, lisää pieni ääni takaraivosta.
Klikkaan hetken mielijohteesta kommentointinamiskaa, mutta muutan mieleni. Pedofiili, paha täti, ja kaikki muut mukavat sanat tulee mieleen, ja on vähällä, etten sulje koko konetta.
Tää ei oikeasti ole sellaista.

”Sä oot aina ollu vähä sellanen etäinen.” Sanat muistuvat mieleeni ja jotenkin ne kirpaisevat. Myönnän, etten ollut paras mahdollinen koulukummi. Kerran sidoin luistimet, ja joskus uimahallin pukukopissa hymyiltiin toisillemme, niin kuin meillä olisi yhteinen salaisuus.
Oltiin molemmat liian ujoja, että oltais uskallettu oikeasti lähestyä toisiamme. Jälkikäteen mua harmittaa, etten koskaan kantanut sua reppuselässä, en koskaan tehnyt mitään.
Haluaisin pyytää anteeksi, mutta tiedän, ettei se muuta mitään. Ei se auta mitään, ihan vaan omasta syyllisyydestäni vähän pääsisin.
Et sä anteeksipyyntöä kaipaa, mikä on mennyttä, on mennyttä. Oon varma, että sanoisit niin.

Hiiren osoitin on varkain taas hiipinyt kommentointinappulan päälle, ja tällä kertaa annan periksi, annan mennä.
Kelpaako tämmönen muinainen otus? Kuulo vielä ainaki toimii =)

Sä kaipaat jotakuta viereen, ihan ketä vaan. Onko väärin, jos mä haluan tämän kerran olla sulle se joku, olla joku jollekulle? Ja koska mä en saa sitä, kenet oikeasti haluan, voisitko sä olla mulle joku vaan?
Merkityksellinen, ystävällinen sielu, joka antaa yrittää uudestaan.

Merkki uudesta sähköpostista kilahtaa, ja mun sydän hyppää tahdissa.
Mä tuun hakeen sut, kiitos<3

Ja musta tuntuu, että oon saanut anteeksi. Yksi yö, ja vihdoin joku jota halata.


*********************************************************************
Kommenteista olisin kiitollinen.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 19:45:56 kirjoittanut flawless »

I am enough.
.

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 896
  • rakastettu
Vs: Joku, jota halata | S, tulkinnanvarainen femme-ficletti.
« Vastaus #1 : 09.10.2021 20:43:32 »
Oih, tykkään tästä paljon, jopa vähän tietyllä tapaa samaistun, eli hyvä sinä, hienosti kirjoitettu. (: Tekstissä on mukana kivasti huumoria (se Nalle Kekkonen [niih, tuntuuko että sun juna meni jo? Ootko sä sen takia noin traumatisoitunut]) ja kivoja sanavalintoja (unituhinaa, sakkolihaa, namiskaa.)

Ihmisten väliset ystävyydet ja viehtymykset on jänniä. Tässäkin kivasti pohdittiin yksinäisyyttä, toiselle kelpaamista, ikäeron pohtimista (pedofiilili, paha täti, ei, ei se ole sellaista) ja että vieläkö suhde on samanlainen vai onko sitä ollenkaan.

Kiitos tästä. ♡

-Ansa

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Kaniini

  • ***
  • Viestejä: 241
Vs: Joku, jota halata | S, tulkinnanvarainen femme-ficletti.
« Vastaus #2 : 12.02.2023 20:31:03 »
Oi, tää oli kiva ficlet lukea, rakastan tämmöisiä pohdiskelupätkiä kovasti <3 Sanavalinnat ja kirjoitustyyli maalaa mun mieleen oikein selkeän kuvan. Tässä tuo koulukummisuhde hahmojen välillä yllätti, koska se ei konseptina yllättäen ole enää kovin suuri osa mun elämää, mutta hyvin se kyllä toimii. Ihanaa tajunnanvirtaa ikäerokipuilusta ja läheisyydenkaipuusta.

Tällaiset suhdekiekurat on ihan parasta luettavaa, vaikka itse hahmoille nää asiat onkin varsin vaikeita. Tykkään myös siitä, ettei kysymyksille oikein tunnu löytyvän minkäänlaisia vastauksia, vaan lukija saa itse tehdä päätöksen.

Vähän myöhäiset kiitokset tästä tekstistä vielä! :) Tähdenlento tämä tosiaan on, nopea mutta kummalla tavalla ilahduttava<3