Ikäraja: S
Genre: jouluinen fluffy
Paritus: Padma Patil/Viktor Krum
Tiivistelmä: 3 kertaa, kun Padma Patil heräsi jouluaamuna.
A/N: Koska Padmasta ja Viktorista on tullut nopeasti mulle jonkin sortin otp, halaji mieleni tänäkin jouluna kirjoittaa heistä jonkun sortin söpöstelyä. Tässä siis lopputulos. Ja tonttu vieköön, kun otsikoiden keksiminen on vaikeaa! (Niin joo, ja mun headcanonissa Padma siis vihaa joulua, koska se on materialistista himphamppua.)
Aattoaamun sarastuksessa
Varhain jouluaamuna Patilin perheen kerrostaloasunnossa oli niin hiljaista, että hiiren olisi voinut kuulla aivastavan. Pimeässä käytävässä vilahti valkoinen pyjama ja pitkä palmikko.
"Parvati", pehmeä ääni kutsui kaksoissisartaan unen läpi. Tytön silmät rävähtivät auki.
"Onko jo joulu?" hän kuiskasi malttamattomana.
"On", Padma vastasi. Parvati ponnahti istumaan kuin jousen vetämänä. Hänen silmänsä tuikkivat. Padma nosti sormen huulilleen ja tarttui sisarensa käteen.
He etenivät pimeydessä peräkanaa ja vaistonsa johdattamina, väistäen narisevat lattialankut ja matonkulmiin kompastelematta. Käytävään ripustettu isoäidin muotokuva mumisi itsekseen unissaan. Kaksoset pysähtyivät hetkeksi kuulostelemaan isänsä kuorsausta vanhempiensa makuuhuoneen oven taakse. Ilma oli edelleen sakeana edellisenä iltana valmistetun paahteisen curryn tuoksua, joka luikersi ulko-oven alta rappukäytävään asti.
Ikkunaan ripustettujen punaisten, keltaisten ja purppuranväristen paperitähtien satumainen kajo valaisi olohuoneen. Keskellä lattiaa kohosi valtava tuuhea joulukuusi, jonka heidän isänsä väitti kivenkovaan kaataneensa omin käsin. Kuusen juurella oli se, mistä he olivat kiinnostuneet: lahjat! Padma tuijotti juhlavaa näkyä vakavana. Parvati taputti äänettömästi käsiään ja tärisi jännityksestä.
"Mitä luulet, saanko minä yksisarvisen?" hän kuiskasi siskonsa korvaan. Padma, joka oli jo viisivuotiaana kiinni elämän realiteeteissa, kohautti olkiaan, sillä ei halunnut murskata Parvatin unelmia.
He hiipivät lähemmäs ja kumartuivat piikikkään, yhä metsältä tuoksuvan lehvästön alle. Padma tarttui varoen punaiseen ja kultaan käärittyyn suorakulmaiseen lahjapakettiin, johon oli äidin koukeroisella käsialalla kirjoitettu hänen nimensä. Hän oli juuri avaamassa silkkinauhoista solmittua rusettia, kun valot räpsähtivät päälle. Kaksoset räpyttelivät silmiään yhtäkkisessä kirkkaudessa ennen kuin erottivat äitinsä, joka seisoi ovella kädet puuskassa ja viekkaasti hymyillen.
"Kuulin outoa rapinaa", hän sanoi syvällä äänellään, jossa oli ripaus huvittuneisuutta. "Ajattelin, että täällä on tonttuja."
"Mekin kuulimme sen", Padma sanoi nopeasti ja tarttui taas siskonsa käteen tukea etsien. "Mutta tontut olivat ehtineet jo lähteä. Ne jättivät lahjoja."
Äiti naurahti ja näpäytti ilmaa taikasauvallaan. Kuusen kynttilät syttyivät.
"Tulkaahan, tonttuset, mennään tekemään aamiaista. Lahjoja ei kannata avata tyhjällä vatsalla."
Kaksoset huokaisivat yhteen ääneen ja vilkaisivat pettyneinä toisiaan.
"Ensi jouluna sitten", Padma kuiskasi. "Ensi jouluna olemme nokkelampia kuin äiti."
✧✧✧
Padma havahtui siihen, että joku tuijotti häntä.
"Eikö täällä saa edes nukkua rauhassa", hän parahti ja työnsi päänsä tyynyn alle. Viktor nauroi.
"Halusin vain olla ensimmäinen, joka toivottaa sinulle hyvää joulua", hän sanoi.
"No, toivota sitten, niin saan jatkaa unia", noita mumisi ääni pumpulin pehmentämänä. Viktor nojautui lähemmäs ja suuteli untuvaista niskaa.
"Hyvää joulua", hän kuiskasi ja painautui tyttöystävänsä lämmintä kehoa vasten. Hän tunsi, miten jännitys suli Padman harteilta.
"Minulla on kuuma", Padma äksyili ja käänsi hänelle selkänsä. Viktor kierähti virnuillen omalle puolelleen. Keveät pellavaverhot päästivät lävitseen juuri sen verran sarastuksen valkoista kajoa, että ääriviivat erottuivat siveltimenvetoina hämärässä.
Hän alkoi piirtää sormellaan kirjaimia Padman paljaaseen selkään. Kun hän lopetti, noita makasi hetken vain hiljaa paikoillaan. Sitten tämä käännähti ympäri ja tuijotti häntä äkäisesti silmiin.
"Mitä tuo nyt muka tarkoitti?" Padma kysyi tiukkaan sävyyn.
"Ne olivat kyrillisiä kirjaimia", Viktor vastasi rauhallisesti ja tarttui tyttöystävänsä käteen.
"Tiedän", noita tokaisi harmistuneena. "Mutta olen päässyt vasta Л:een asti."
"Обичам те."
"Mitä se tarkoittaa?"
"Kyllä sinä tiedät", Viktor kuiskasi ja painoi Padman kämmenen sydäntään vasten.
✧✧✧
"Herää jo,
amma!" kärsimätön pieni ääni komensi hänen korvansa juuressa. Padma raotti unihiekan yhteen muuraamia silmiään. Nelivuotiaan Paulinen hiilenmustat silmät tuijottivat häntä tuikeasti peitonkulman yli.
"Anna äiti nukkuu vielä vähän", Padma mutisi ja käänsi kylkeään. Pauline kiipesi hänen päälleen ja näytti olevan valmis kiskomaan hänet ylös korvista.
"Tiedätkö, mikä päivä tänään on?" tyttö kysyi malttamattomana.
"No? Mikä päivä tänään on, Paulinka?" hänen äitinsä huokaisi.
"Tänään on joulu!" tyttö kiljaisi riemuissaan ja hyppi äitinsä päällä kuin sirkushevosen satulassa. "Ja sinä lupasit, että me leivotaan tänään piparkakkuja", tyttö jatkoi vaativaan sävyyn. Hänen ärränsä sorahtivat vain hieman, sillä hän oli harjoitellut niitä ahkerasti.
"Jos sinä murrat äidin selkärangan, ei kukaan leivo tänään piparkakkuja", Padma totesi ja kääntyi vatsalleen. Pauline putosi vällyihin hervottomasti kikattaen. Padma kaappasi tytön syliinsä ja painoi kasvonsa tämän pehmeään kiharaiseen päähän. Paulinen hiuksissa oli yhä pienille lapsille ominainen, viaton ja puhdas tuoksu.
"Paulinka, et kai sinä herättänyt äitiäsi?" Viktor huhuili olohuoneesta ja kurkisti ovenraosta hämärään makuuhuoneeseen.
"Herätin!" Pauline vastasi ylpeästi ja taputti itselleen. "
Amma nousee nyt ja tulee leipomaan pipareita."
"Kai
amma sitten nousee", Padma mumisi itsekseen ja haukotteli leveästi. Hän kietoi aamutakin ylleen, työnsi jalkansa pörröisiin tohveleihin ja raahusti ovelle.
"Hyvää joulua", Viktor toivotti vaimolleen, kun tämä ilmaantui keittiöön. Hän suukotti nopeasti tämän otsaa ja työnsi höyryävän kahvikupin tämän käteen. Pauline, joka oli jo kiipeämässä jakkaralle kurottaakseen kohti kuiva-ainekaappia, hyppäsi alas ja juoksi heidän luokseen. Hän yritti halata samaan aikaan kumpaakin vanhempaansa, mutta lyhyet käsivarret ylettyivät juuri ja juuri tarttumaan äitiä ja isää säärestä.
"Hyvää joulua,
amma ja
tatko", tyttö sanoi niin pehmeästi, että Padman sydän oli särkyä. Hän laski kuppinsa pöydälle ja nosti tytön syliinsä.
"Tulehan nyt, kurpitsainen, leivotaan oikein isoja piparkakkuja", hän lupasi.
Keittiön ikkunassa tuikkivat värikkäät paperilyhdyt, ja eteisen pöydälle oli rakennettu perinteinen jouluseimi. Olohuoneen nurkassa seisoi joulukuusi, jonka Pauline oli edellisenä iltana isänsä kanssa koristellut. Pauline, joka oli perinyt itsepäisyyden äidiltään ja joulumielen isältään, oli vaatimalla vaatinut saada kiinnittää latvatähden paikalleen. Niinpä Viktor oli nostanut tytön olkapäilleen.
"Minusta tähän tarvitaan kyllä lisää neilikkaa", Pauline tokaisi asiantuntevasti maistettuaan piparkakkutaikinaa, jonka hänen äitinsä oli päiviä sitten leiponut valmiiksi. "Ja ehkä kardemummaakin."
Padma nauroi ja pudisteli päätään.
"Sinä olet ihan kuin isoäitisi, muru. Hyvä on, laita ihmeessä lisää neilikkaa."
"Ja kardemummaa", Pauline toisti ja nyökytteli itsevarmana. Padma sekoitti mausteet taikinaan, ja lopulta he pääsivät leipomaan. Viktor kaulitsi taikinan ohueksi levyksi. Pauline painoi tähdenmuotoista piparkakkumuottia taikinaan samanlaisella hartaalla omistautuneisuudella kuin teki kaiken muunkin elämässään. Padma työnsi piparkakut uuniin, ja pian asunnon täytti neilikan huumaava tuoksu. Pauline kyykisteli uunin edessä ja vahti silmä kovana leipomusten kypsymistä.
Padma oli keittänyt itselleen toisen kupin kahvia ja katseli pientä tytärtään ovenkarmiin nojaten. Isän kotkannenä ja äidin tuima ilme erottuivat päivä päivältä selvemmin Paulinen kasvoilta. Viktor oli hiipinyt tohveleissaan hänen taakseen ja kietoi käsivartensa hänen vyötäisilleen.
"Vieläkö sinä vihaat joulua?" hän kuiskasi noidan korvaan ja suuteli tämän leukalinjaa.
"Vihaan", Padma vastasi ykskantaan. "Mutta meidän jouluamme minä rakastan."