Kommenttikampanjasta hei! Taidan olla nipin napin aikataulussa, joten pahoittelut siitä, että tämän kommentin jättäminen on venynyt.
Olen lukenut tämän tekstin jo useaan kertaan aiemmin tällä viikolla, mutta joka kerta mulle iski kommentoinnin vaikeus.
Yleisesti ottaen tykkään mystisistä teksteistä, joissa asioita ei ole selitetty juurta jaksain vaan omalle tulkinnalle jätetään tilaa. Tämäkin pieni pätkä luonnollisesti herätti monia kysymyksiä. Kuka on kertoja? Kuka on valinnut hänet tähän tehtävään ja miksi? Mikä on naisten eliittijoukko ja mitä se ajaa? Kysymyslista on oikeastaan aika loputon tän tekstin jäljiltä, ja tuntuukin, että tämä pätkä on kuin osa laajempaa kokonaisuutta. Vähän niin kuin olisin hypännyt joitakin sivuja eteenpäin ja valinnut juuri tämän kohdan tarinasta luettavaksi. Tästä syystä ihan ekalla kerralla tämän pätkän luettuani jäi vähän hassu fiilis, kun tuntui, etten tajunnut tästä paljoakaan. Mitä useampaan kertaan tekstin luki, sen paremmin siitä huomasi erilaisia piirteitä, ja alkoi ehkä osata täyttää aukkoja. Sitä alkoi ikään kuin hakea viitteitä siitä, mistä tässä tarinassa on oikeastaan kyse. Siinä mielessä tämä teksti on todella kiehtova, ja haastaa ainakin minut lukijana pähkäilemään tarinaa itsenäisesti ilman, että kukaan (kirjoittaja) ohjailee mun ajatuksia.
Tarinan kertojasta mulla on todella ristiriitaiset fiilikset. Jäin tässä pohtimaan tämän naisen asemaa tarinan yhteiskunnassa. Hän ei selkeästikään ole mikään siveyden perikuva, eikä ainakaan mikään aatelinen. Jollain tapaa mulle tulee kertojasta mieleen jokin hovissa työskentelevä/asuva tyyppi, ehkä neuvonantaja? Mä jäin pohtimaan, miten hän on asemaansa päässyt, koska kuitenkin ns. alarivillä on sellaisia sanoja kuin myrkyttäjä ja noita. Mun mielikuvissa tää tyyppi käyttää kyseenalaisia keinoja saavuttaakseen haluamansa, mutta sitten taas se, että käyttääkö se niitä keinoja tehdäkseen hyvää vai pahaa jää vielä oikeastaan epäselväksi. Jollain tapaa tässä tekstissä on mun mielestä myös vallankumouksellinen fiilis, koska kertoja poistaa pinkasta automaattisesti kuningattaret ja prinsessat, ja lisäksi tuossa lopussa avataan vähän tän kertojan tehtävää, mikä selkeästi on valistaa valittuja tyyppejä ja opettaa taistelemaan. Mä toisaalta pidän tästä kertojasta, mutta toisaalta taas en, ja sekin on musta aina tosi positiivista, koska suurimmaks osaks hahmot on niin kauheen mustavalkoisia, mutta tää on vähän kaikkia sävyjä mustan ja valkoisen väliltä ainakin vielä tässä vaiheessa tarinaa. Ehkä sekin fiilis muuttuisi, jos tätä tekstiä tosiaan olisi enemmän kuin tämän pätkän verran.
Jotenkin mulla on tunne, että tää kommentti jää tosi vajavaiseksi, mutta toivottavasti tästä saa edes jotain fiiliksiä irti siitä, miltä tää teksti mun näkökulmasta tuntui. Kiitos mielenkiintoisesta lukukokemuksesta!
