Ficin nimi: Kartanon ruskeatukkainen kaunotar
Kirjoittaja: Gil Galad
Oikolukija/Beta: ei ole
Fandom: Hovimäki
Tyylilaji/Genre: Draama
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Magnus/Johanna Lindhof, Hedwig Asp/Henrik Wegelius, Johanna Lindhof/Henrik Wegelius havaittavissa
Varoitukset: Mainitaan henkilöiden kuolemia
A/N: Kirjotinpas tälläsen lyhyen ficin siitä mitä Henrik Wegelius ajattelee tunteistaan Johanna Lindhofiin. Sijoittuu 1820 luvun puolen välin paikkeille, suunnilleen Turun palon aikaan.
Kartanon ruskeatukkainen kaunotar
Henrik Wegelius ajoi Hovimäeltä kohti Hirvikosken pappilaa ja muisteli niitä lukemattomia kertoja, kun oli ollut Hovimäessä soittamassa Johanna rouvan kanssa - Johanna cembaloa ja hän huilua - tai papin virkansa puolesta kartanossa. Henrik oli rakastunut Johannaan heidän ensitapaamisellaan Viaporin Nooakin arkin huoneessa numero 16. Kun hän oli tullut kertomaan Johannan jo edesmenneelle aviomielle Magnukselle, että tämä oli perinyt Hovimäen kartanon sedältään. Johanna kertoi soittaneensa klavikordia lämpimikseen ja pysyäkseen soitto vireessä. Johannan ja Magnuksen muutettua Hovimäelle Henrik oli käynyt soittamassa kartanolla vain saadakseen tekosyyn tavata Johanna.
Henrik oli usein pohtinut yksin yön pimeydessä, miltä Johannan keho tuntuisi hänen vierellään. Hän olisi halunnut lohduttaa Johannaa paremmin tämän surussa, kuin latteilla papin sanoilla. Ensimmäisen kerran tämä oli tapahtunut kun Johanna pelkäsi tyttärensä hengen puolesta tämän taistellessa elämästään isorokon kourissa, sitten tuli Johannan kahden pienen pojan kuolemat kulkutautiin Magnuksen ollessa Pommerin sodassa ja tämän jälkeen vielä Magnuksen kuoleman aikaan. Suomensotaa seuranneena syksynä sokeutunut Magnus oli hukkunut Hovimäen tiluksilla olleeseen lampeen.
Henrik oli kysynyt Johannalta tänään kysymyksen minkä hän olisi halunnut kysyä jo lähes parivuosikymmentä sitten Magnuksen kuoleman ja Johannan leskenvuoden jälkeen, muttei voinut koska oli naimisissa leski-ruustinna Hedwig Aspin kanssa. Wegelius oli mennyt Hedwigin kanssa naimisiin vain saadakseen Hirvikosken rovastinviran. Syy miksi nyt oli ollut hyvä hetki kysyä, oli että Henrikin oma leskenvuosi oli päättynyt. Henrik kysyi Johannalta haluaisiko tämä viettää viimeiset vuotensa hänen kanssaan, vastaus oli ollut kieltävä. Henrik tyytyi vastaukseen, tietäen Johannan olevan hyvin päättäväinen nainen ja ystävyys Johannan kanssa oli Henrikille tärkeä, mitä hän ei halunnut menettää.
