Fandom: Suomea lohikäärmeille
Ikäraja: S
Paritus: Leo/Tim
Tyylilaji: fluffy
Haaste: Fluffy10 #4
A/N: Alunperin kirjoitettu juoksuun, mutta olin liian hidas. No, julkaisen näin, koska tästä tuli niin höntti!
Monenlaisia kalleuksia
Köyhyys tarkoitti sitä, että joskus sitä ajautui pakostakin synkkiin mietteisiin, kun pohti, mistä riipisi kokoon rahat seuraavaa päivällistä varten. Kanelikin, jolla oli rutkasti enemmän itsekunnioitusta kuin minulla, oli joskus harkinnut vartaloaan vaihtokaupan valuuttana. Ukolle kiitos, meidän ei ollut ikinä tarvinnut turvautua siihen keinoon. Minua puistatti pelkkä ajatuskin.
Leo varmasti myisi toisen tai tyhmyyksissään molemmat munuaisensa, jos saisi sillä kahvia edes vuodeksi. Poikaystäväni onneksi sisäelimien kysyntä oli viime vuosina laskenut rajusti, jopa kaikista pimeimmillä markkinoilla. Minä en leikkaisi Leolta hiuskiehkuraakaan minkään hyvyyden vuoksi.
”Panet mulle aivan liikaa arvoa”, hän mutisi posket mielihyvästä punastellen, kun sanoin aatokseni ääneen.
”Näemmä sua pitää
panna vähän enemmän, jotta tajuut nyt ja ikuisesti, miten korvaamaton sä olet”, murisin Leon kaulalle. Hän nauroi ja tyrkki minua niin, että kellahdin sohvalta matolle. ”Miten sä kehtaat!”
”Ihan itse sä sinne tipahdit”, Leo naureskeli. Syöksähdin hänen kimppuunsa. En todellakaan tarkoittanut survaista Leoa munille, mutta siinä hän nyt uikutti silmät kyynelissä ja minulla oli tosi, tosi kamala olo hänen puolestaan.
”Oota, mä haen siihen jotain kylmää!”
Hain pakastimesta hernemaissipussin ja ojensin sen Leolle. Hän painoi sen jalkojensa väliin ja ähki.
”Tässä tuli todiste siitä, että puhut tätä ja sitten teet ihan toista!” Leo puhisi niin häväistyyn sävyyn, että tiesin saaneeni anteeksi.