Ficin nimi: Kiva kuppi kuumaa kahvia
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: EraserMic
Genre: Arkifluff, slice of life
Summary:
Aamu ajautui ihmeellisemmäksi hetki hetkeltä. A/N: Netin syövereissä tuli vastaan lyhyt tumblr-postaus, joka antoi buustin tämän syntymiselle.
Osallistuu haasteisiin
Allitteraatioapajat ja
Neliottelu.
***
"Mic?" aamukäheä ääni huhuili keittiön oviaukolta. "Simahditko seisaallesi...?"
Hizashi havahtui puolittaisesta pilkkimisestään ja keskittyi taas tapittamaan kahvinkeittimen pannuun noruvaa salonkikelpoista sumppia. Kuuna päivänä prosessi ei ollut vaikuttanut niin hämmentävän hypnoottiselta kuin sinä syksyisenä sunnuntaiaamuna.
"Tjaah, todennäköisesti, mutta ei lasketa sitä!" hän hihkaisi, täytti teekuppinsa, siirsi puolitäyden limupullon kahvinkeittimen tieltä ja nappasi näppeihinsä toisen kupin kullanmurulleen. "Allright, Eraser, peffa penkkiin ja kofeiinia kehiin! Muuten meillä –"
Hizashin loppulause hiipui haukotuksen jalkoihin. Haukotus puolestaan tarttui Shōtaankin sitä rataa, että kotvan verran he vain aukoivat leukojaan emoltaan kastematoa kärttävien linnunpoikien lailla.
"Mic, mikään ei estä painumasta pehkuihin vielä vähäksi aikaa, jos siltä tuntuu”, Shōta ennätti esittää ensin. "Sinulla meni melko myöhään..."
Ajatus lisäunista tuntui todelliselta taivaan lahjalta, mutta Hizashi päätti pitää pintansa, kun oli jo kerran tullut nousseeksi Shōtan kellon kanssa samaan saumaan. Univelka ei komistanut ketään, mutta ensiluokkaisilla eväillä hän luovisi läpi pitkänkin päivän kuin vettä vain.
"Ei ensinkään epäpätevä ehdotus, Eraser baby... Vaan kuten olin sanomassa, vähän jotain kofeiinipitoista nannaa naamariin ja kaikki on välittömästi valoisampaa!" Hizashi virkkoi, sipaisi silmälasejaan paremmin nenälleen ja ojensi kahvikupin Shōtalle heidän lysähtäessään tuoleille toisiaan vastapäätä. "Siinäpä sitä olisi kiva kuppi kuumaa kahvia!"
Shōta sanoi kiitoksensa ja ojensi hänelle viipaleen voideltua paahtoleipää. Sitten tämä kokeili mukia kämmenselällään erikoisen epäilevän oloisena.
"Ei pahalla, mutta vaikuttaa vähän jäähtyneeltä..."
"Hmh?" Hizashi olisi kohottanut kulmiaan hämmästyksestä, jos olisi onnistunut löytämään siihen jostain energiaa. Ehkä heidän höntti kahvinkeittimensä veteli viimeisiään, vaikkei se ollutkaan suvainnut sanoa sellaisesta mitään etukäteen. Loistohomma.
"Sitten se on kai vain kiva kuppi kahvia?"
Tarkemmin mukia mulkaistessaan Hizashista tosin tuntui, että sanojen syöminen tuli tarpeeseen. Kauniisti kuvailtuna kuppi oli yksi korneimpia, mitä hän oli koskaan tullut omistaneeksi. Valkoisessa mukissa koreili oranssilla, metkan mutkaisella fontilla:
"Porukat lähtivät Havaijille ja minä sain vain tämän kurjan kupinkuvatuksen!" Kaikesta Hizashi sai syyttää isäukkoaan ja tämän hiivatin hölmöä huumorintajua, joka tosin meni raivostuttavan yksiin hänen huumorinsa kanssa. Pata sai soimata kattilaa mielin määrin, etenkin kun omena ei ollut kierinyt puusta pitkänkään matkan päähän.
"Jep jep, pointti poimittu", Hizashi naurahti nuivana. "Ehkä minun pitäisi paiskata tuo hirvitys hiiteen hyvän sään aikana."
"Ajaahan tämä toisaalta yhä asiansa", Shōta hymähti kuppia katsellessaan. "Lisäksi onhan tämä aika sinun näköisesi."
"Älä kehtaa... Isäukon ilkimys se suolsi samaa satua", Hizashi murahti ja haroi hiuksensa löysälle poninhännälle, ennen kuin paneutui paahtoleipänsä pariin. "No jaa, vaikkei se olisi kivaa koskaan nähnytkään, on se silti kuppi kahvia!"
"Siihen liittyen täytyykin todeta yksi juttu..." Shōta sanoi ja haistoi kupin sisältöä. "Tämä taitaa olla jotain muuta kuin kahvia."
"Täh?"
Shōta maistoi juomaa kulmat kurtussa. Hizashi puolestaan pidätteli huomaamattaan hengitystään.
"Tämä on colaa", Shōta sanoi sitten. "Huoneenlämmintä, hapotonta ja varmaankin sitä eilistä."
"
Wait whaaat..." Hizashi tunki paksun palan leipää suuhunsa osaamatta muutakaan kuin toljottaa mukia Shōtan kädessä. Aamu ajautui ihmeellisemmäksi hetki hetkeltä.
Hizashin unesta sameat silmät liisivät läpi keittiön työtasojen ja haravoivat haaviinsa vedenkeittimen vieruskaverina nököttävän colapullon. Se toden totta oli tainnut unohtua siihen sen sijaan, että olisi osannut omin neuvoin löytää tiensä takaisin jääkaappiin. Kahvinkeittimen pannu sen sijaan näytti yhä suorastaan tarpeettoman täydeltä.
"No jopas oli jumalattoman vaikeaa hiffata hakea pannusta kahvia", Hizashi hekotteli. "Eli alun perin pykäämästäni hulppeasta diilistä käpälääsi jäi loppujen lopuksi vain
kuppi."
"Siltä se näyttäisi", Shōta huokaisi hymyillen ja hipsutti hänen poninhäntäänsä samalla, kun nousi pöydästä suunnaten kulkunsa kohti kahvinkeitintä. "Tosin kupistahan koko homma ylipäätään lähtee liikkeelle, joten sen suhteen ollaan jo aika vakailla vesillä."
"Ihan miten vain sen itselleen haluaakin huijata", Hizashi hymähti tunkien suuhunsa loput leivästään. "Hmmh, hertsileeri vieköön... Tarkemmin tuumailen pikku pikanokoset eivät tekisi hiukkaakaan huonoa..."
"Kannatettavaa", kommentoi Shōta ja puristi pehmeästi hänen hartiaansa. "Tätä menoa vielä unohdat pistää pitkät housut jalkaan ulos mennessäsi."
"Todennäköisesti", Hizashi hymähti silitellen Shōtan kättä ja tunsi olonsa äkkiseltään suorastaan sairaalloisen väsyneeksi. "Pakottava pakko sitä on vielä vieriä vällyjen väliin. Varsinainen vahinko kylläkin, ettet ehdi jäädä jumittamaan seurakseni..."
"Voin koettaa hyvitellä hieman myöhemmin", Shōta virkkoi viekkaanlainen sävy sanoissaan.
"Mmm, perin potentiaalisesti pitäisinkin sellaisesta..." Hizashi hymyili ja taputti Shōtan kättä kehottaen tätä myöhästymisen välttämiseksi ryystämään ripeänlaisesti sillä kertaa pannusta peräisin olevan oikean kahvinsa.
