Nimi: Kuinka katkaista juoruilta siivet
Fandom: Kuroko no Basuke
Hahmot: Kise Ryota, vihjaileva (Kise/Midorima)
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Draama, lievä h/c
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Tadatoshi Fujimakille. Minä en tee rahaa lainatessani hänen keksimiään hahmoja.
Yhteenveto: Lukioaikana Kisestä alkaa perätön juoru ja hän tulee kaataneeksi vain bensaa liekkeihin yrittäessään keksiä miten saisi puheet loppumaan.
Kirjoittajalta: Tämä fikki osallistuu haasteeseen
Kerää 10. Tällä tekstillä kerään Kise Ryotan. Tässä fikissä Kise on 18-vuotias ja lukion kakkosella.
Kuinka katkaista juoruilta siivet
”Mitä?!” Kise sai kysyttyä käheällä äänellä samalla, kun hän tunsi kuumotuksen nousevan kasvoilleen.
Mitä hän oli juuri kuullut? Eihän kukaan voinut väittää hänestä tuollaista? Eihän? Tai sitten voi. Näytti pahasti siltä, että voi. Kise oli niin järkyttyneen ja eksyneen näköinen yhtä aikaa, että häntä tuijottavat saattoivat heti sanoa, että väite piti joko ehdottomasti paikkansa tai sitten se ei kerta kaikkiaan pitänyt paikkansa, ei sitten ollenkaan.
Hänet oli ympäröinyt muutama hänen luokkalaisensa tyttö ja poika.
”Ensin Toshi kertoi, että olet harrastanut seksiä hänen kanssaan. Sen jälkeen Mariko sanoi, että olet ollut aikaisemmin myös hänen kanssa”, hänen luokkatoverinsa Kyoko selitti. ”Olet aikamoinen naisten kaataja”, Yumiko lisäsi.
Nuo tytöt olivat rinnakkaisluokalla. Kise oli kulkenut Toshin kanssa muutaman kuukauden ja he olivat olleet samoilla liikunnan valinnaisilla kursseilla. Tanssikurssin aikana he olivat tutustuneet paremmin ja viettäneet vähän vapaa-aikaakin yhdessä. Marikon kanssa Kise oli ollut muutamina viikonloppuina samoissa juhlissa, laulaneet karaokea duettona ja olivat hengailleet sen jälkeen jonkin aikaa yhdessä. Mutta seksiä? Ei.
”Mitä ihmettä te oikein puhutte?” Kise kysyi hölmistyneen näköisenä. Hänen luokkansa pojat kuuntelivat korvat kuumina. He myönsivät, että Kise oli koulun komeimpia ja suosituimpia poikia ja halusivat ehdottomasti kuulla, mitä tämä sanoisi.
”Juoruja Kise”, Yumiko sanoi. ”Tekemisesi ja naisseikkailusi ovat kohta koko koulun tiedossa.”
”Tekemiseni?” Kise tuhahti. ”Sanokaa nyt jotain kamut”, Kise kääntyi vähän levottomana luokkansa poikien puoleen. ”Makoto, Rinji. Olette olleet samoissa bileissä kanssani ja tiedätte kyllä että vapaa-aikani kuluu koripallossa.”
”Sinut on kyllä nähnyt niiden tyttöjen kanssa”, Makoto sanoi. ”Emme me voi sanoa mitä olet tehnyt ja mitä et.”
Kise yritti koota itsensä, mutta loppupäivän oppitunneista ei tullut yhtään mitään. Hän piirteli olemattomien muistiinpanojensa reunoille epämääräisiä kuvioita.
Seuraavat päivät eivät olleen sen parempia. Juoru levisi ja hänestä kuiskittiin.
”Rinji, mitä minä teen? Puheet ovat perättömiä ja kauhean noloja”, Kise kysyi vieressä istuvalta luokkatoveriltaan.
”Onhan tuo paska homma, etkä ole ainoa josta puhutaan.”
”Mitä sinä itse tekisit, jos sinusta puhuttaisi perättömiä juttuja?” Kise kysyi. Hän alkoi olla epätoivoinen. Hän ei ollut ennen kokenut mitään vastaavaa. Yleensä puheet olivat positiivisia. Negatiivisia hän ei kuunnellut, jos sellaisia olikaan. Mutta tämä oli jotain ihan muuta.
”En tiedä. Laittaisin varmaan sosiaaliseen mediaan jotain puolustukseksi”, Rinji ehdotti.
Kise mietti kuumeisesti. Hän oli suosittu tyttöjen keskuudessa ja sai paljon ihailevia katseita. Hän tiesi, että koulussa oli juoruja aina juhlien ja bileitten jälkeen siitä, kuka oli ollut kenenkin kanssa ja muuta vastaavaa. Hän oli naivisti ajatellut, että kaikki ne jutut olivat totta. Koulussa oli muutamia, jotka olivat saaneet naistenkaatajien maineen. Ei hän ollut sellainen. Kuinka ihmeessä hän saisi juorulta katkaistua siivet? Olisiko vastajuoru mitään? Jos hän ilmoittaisi olevansa varattu, eikä halunnut, että hänestä leviteltiin perättömiä juttuja.
Kolmen päivän jälkeen kun juorut eivät osoittautuneet laantumisen merkkejä, Kise päätti että hänen oli tehtävä jotakin. Hänen päätään särki ja kädet olivat nihkeät ja hän oli joka päivä huonovointinen. Hän oli sotkenut jo yhdet koripalloharjoituksetkin aivan penkin alle ja valmentaja oli kovin sanoin komentanut hänet suihkuun ja kotiin.
”Näytät kamalta”, Makoto sanoi neljännen päivän aamuna, kun Kise raahautui väsyneenä kouluun.
”Vähemmästäkin”, Kise sanoi. ”En kestä enää. En tajunnut, että juorut voivat olla näin kamalia. Haluaisin vajota maan alle.”
”Moni muu jätkä ei ottaisi asiaa noin”, Rinji sanoi. ”Oletko miettinyt sitä vastaiskua somessa?”
”En. Netti on pahin”, Kise sanoi. ”Miksi eivät ihmiset voi jättää minua rauhaan?” hän korotti vähän ääntään. ”Minä en ole harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Vastaani ei ole vielä tullut oikeaa ihmistä, joten odotan”, Kise sanoi, eikä se jäänyt kuulematta lähellä olevilta.
Jostain kuului kimeä vihellys.
”Kuulitteko tuon?” joku tytöistä huudahti. ”Kise teki julkisen tunnustuksen. Hän on neitsyt, eikä ole harrastanut seksiä niiden tyttöjen kanssa.”
Alkoi uusi kuiske ja puheensorina. Kisen valtasi hetkeksi helpotus, että hänen sanomisensa oli ainakin huomioitu ja kuultu. Hän voisi palata normaaliin arkeen. Tai niin hän luuli. Iltapäivään mennessä hänestä kerrottiin entistä lihavampia juoruja. Hänen korviinsa kantautui vaikka mitä. Usein puheissa nostettiin esille se, että hänen peräänsä läähättivät niin tytöt kuin muutamat pojatkin. Kise oli suosittu ja tunnettu mallintyönsä takia. Hänet haluttiin väkisin parittaa jollekin tai jopa usealle, kun hänen omia puheitaan ei haluttu ottaa todesta. Kise ei ollut varma, rohkenisiko tulla seuraavana päivänä kouluun lainkaan.
*
Kisellä oli yksi luottohenkilö, jolle hän saattoi puhua. Midorima! He olivat olleet yhteydessä yläasteen jälkeen säännöllisesti ja näkivätkin välillä. Midorimalla oli aina vastaus kinkkisiin kysymyksiin. Aina. Lähes aina. Usein. Joskus. No ainakin joskus. Ehkä hänellä olisi jotain järkevää sanottavaa ulkopuolisena. Kise soitti Midorimalle koulun jälkeen.
”Midorimacchi, voisimmeko tavata pitkästä aikaa?” Kise kysyi.
”Kuulostat vähän kummalliselta. Onko jotain sattunut?” Midorima kysyi heti.
”On... on sattunut ja minä tarvitsisin neuvojasi”, Kise sanoi.
”Minulla on tänään koripallotreenit, mutta ne loppuvat seitsemältä. Sopiiko sen jälkeen?”
”Sopii”, Kise sanoi, sillä hänellä ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Hän oli kipeästi neuvojen tarpeessa.
Aika tuntui matelevan...
Tulisiko kello ikinä seitsemän?
Kun kello viimein näytti seitsemää ja Midorima pian sen jälkeen ilmaantui urheiluhallin pihalle, oli Kise melkein hermoromahduksen partaalla. Midorimalla sen sijaan oli nälkä. He menivät pikaruokapaikkaan syömään. Kisellä ei ollut nälkä. Hänen ruokahalunsa oli tyystin kadonnut.
”Olet aivan kalpea, oletko sairas?” Midorima kysyi aloittaessaan syömään omaa annostaan.
Kise nosti kätensä juomalasiaan kohden, mutta käsi tärisi ja hän luovutti. Hän ei saisi edes juotua ennen, kuin oli saanut kerrottua asiansa.
”Minusta juoruillaan koulussa. Asioita joita en ole tehnyt ja muuta sellaista”, Kise sanoi ja silloin kalpeus hänen kasvoillaan väistyi veren pakkautuessa hänen poskilleen.
”No mitä sinä et ole tehnyt? Olet tavallisesti niin energinen ja vikkelä, että olet kyllä ehtinyt tehdä yhtä sun toista”, Midorima sanoi. ”Olen utelias kuulemaan mitä sinä et ole ehtinyt tehdä.”
”Enoleharrastanutseksiä”, Kise sanoi.
Midorima joutui käyttämään hetken, että viesti meni perille hänen pääkoppaansa.
”Ai etkö?” hän kysyi sitten. ”No ei se nyt niin paha juttu ole. Ei ole moni mukaan.”
”Midorimacchi”, Kise puuskahti. ”Koko koulu juoruaa että olen. Mutta kun minä en ole ollut niiden tyttöjen kanssa. No, ollut ja ollut, ainoastaan hengaillut.”
”Etkö voi vain antaa olla. Pöly laskeutuu ihan pian”, Midorima ehdotti.
”No tuota kun. En antanut asian olla ja yritin saada puheet loppumaan. Ja sen jälkeen minusta juoruiltiin vain entistä enemmän. Ja nyt kaikki nauravat minulle”, Kise kertoi ja näytti niin maansa myyneen näköiseltä, että Midoriman kävi toista vähän sääliksi.
”Mitä sinä sitten teit?” Midorima kysyi ja lappasi lisää ruokaa suuhunsa.
”Minä sanoin, että juoru on aivan tuulesta temmattu ja etten ole ikinä harrastanut seksiä”, Kise kertoi. ”Niin minä sen jotenkin sanoin. Ja siinä oli useampi kuulemassa.”
Midorima kohotti kulmiaan ja yskäisi. Hän oli vähällä vetää riisiä väärään kurkkuun.
”Ja sitten?”
Kise peitti kasvot käsillään.
”En tajunnut että kaikki meni vain pahemmaksi”, Kise voivotteli.
”Miten?”
”No kun nyt he nauravat sille, että olen neitsyt.”
”Ei siinä ole mitään nauramista”, Midorima totesi kuivasti.
”Eivät he taida uskoa minua. Minut on nähty juhlimassa ja hengailemassa siellä täällä. Ja sitten joku keksi, etten taida tytöistä tykätäkään. Että minä taidankin pitää pojista.”
”No pidätkö sinä?” Midorima kysyi.
”Ai mistä?” Kise ihmetteli.
”Pidätkö sinä pojista?” Midorima täsmensi.
Kisen suu loksahti auki.
”Minä. Mitä? En minä tiedä”, hän vingahti ja näytti hetken eksyneeltä kissanpoikaselta.
”Joko sinulle maistuu ruoka?” Midorima kysyi ja Kise nyökkäsi. Midorima teki tilauksen Kiselle ja kohta hän söi hyvällä ruokahalulla. Hän oli ollut nälkäisempi kuin oli tajunnutkaan. Midorimasta se oli hyvä merkki. Kise oli saanut suurimman stressinsä purettua.
”Kerroit että tarvitset neuvoja”, Midorima aloitti. Kun Kise meinasi sanoa jotain, Midorima nosti sormen huulilleen ja osoitti lautasta. ”Hys, syö. Minä mietin.”
Midorima tiesi, ettei hänellä suinkaan ollut neuvonpisaraakaan. Juorumyllyn keskelle joutuminen oli varmasti ikävää. Kise oli kyllä tottunut olemaan keskipisteenä, mutta se oli ollut mukavaa hauskanpitämistä ja paistattelua, ihailun kohteena olemista. Tämä oli muutaman asteen verran vakavampi asia, koska jotkut olivat aloittaneet perättömiä juttuja ja Kise otti kaiken näin raskaasti. Midorima olisi jäänyt itse varmaan vastaavassa tilanteessa kotiin ja hävennyt sielläkin silmät päästään, mutta sitä hän ei Kiselle sanoisi. Sitä paitsi hän halusi Kiseltä vastauksen. Olivatko hänen tarkat silmänsä käsittäneet asioita jo aikapäiviä sitten oikein. Hän ei ollut koskaan paljastanut kennellekään, mutta hän oli ollut vähän ihastunut Kiseen koko yläasteen ajan. Ja Kisen käytös häntä kohtaan oli vain pitänyt ihastusta yllä. Tajusiko Kise yhtään mitään, vai oliko hän edelleen ihan sokea?
”Midorimacci”, Kise havahdutti hänet. ”Mitä minä teen?”
”Sinä menet kouluun ja jatkat elämääsi, etkä enää lotkauta korvaasi juoruille”, Midorima sanoi topakasti. ”Sinulla, jos jollain on pokkaa tehdä niin. Sinua ihaillaan, olet tunnettu malli – komea sellainen. Sinulta odotetaan asioita tai ainakin oletetaan, että toimit jonkin ennalta odotetun kuuluisuuskaavan mukaan”, hän jatkoi ja tökkäsi Kiseä sormella rintaan.
”Jaa, että nielisin sen, että toiset nimittävät minua naistenkaatajaksi ja häntäheikiksi, jotkut naureskelevat että olen puolustellut neitsyyttäni ja kolmannet sanovat homoksi?”
”Jep.”
Kise henkäisi. Midorima hätkähti. Oliko hän ollut liian kova toista kohtaan?
Kise mietti Midoriman sanoja, joissa tuntui sittenkin olevan järkeä. Hänet oli haluttu tunkea johonkin muottiin.
”En minä ole kuuluisa”, Kise sanoi sitten. ”Mutta sanomasi vaikuttaa loogiselta. Minua on yritetty tunkea johonkin muottiin, johon en vain sovi.”
”Et ehkä kuuluisa, mutta tunnettu tokiolainen kuitenkin. Kaunis naamasi on esillä muuallakin, kuin urheilu- ja muotilehdissä.”
Kise havahtui.
Oliko Midorimacchi sanonut hänen naamaansa kauniiksi? Midorima punastui vähän, mutta piti pokkansa.
”Tule, mennään jos olet valmis”, Midorima sanoi yrittäen vaihtaa aihetta. He lähtivät kaikessa hiljaisuudessa ulos. Kise vilkaisi Midorimaa, jonka posket olivat edelleen vähän punaiset. Kisen mieleen nousi muistoja yläasteelta. Hän muisti punastelevan Midoriman ja sen, kuinka hän oli pitänyt sitä kauhean söpönä. Hän oli saanut Midoriman useamman kerran kiinni hänen katselemisestaan. Ja Kise oli katsonut aurinkoisesti hymyillen takaisin. Hän oli tainnut pitää Midorimasta enemmän, kuin kenestäkään ennen sitä.
”Olet söpö kun punastelet”, Kise sanoi. ”Olen nähnyt sinut tuollaisena viimeksi yläasteella. Silloin punastelit paljon.”
”Se on sinun vikasi”, Midorima sanoi.
”Hei!” Kise huudahti. ”Miten niin
minun vikani?” - Sitten Kisellä välähti.
”Midorimacchi. Mitä sinä et ole kertonut minulle?” Kise kysyi.
”Ei sillä ole väliä. Yritetään ratkaista tämä sinun juttusi jotenkin”, Midorima sanoi.
”Mutta sinä sanoit naamaani kauniiksi. Tarkoititko sitä oikeasti vai leikitkö kustannuksellani?” Kise vaati vastausta.
”Kise”, Midorima huokaisi vähän tuskastuneena. ”Hyvä on”, hän jatkoi ja oikaisi silmälasejaan.
Kise ei usein nähnyt Midoriman kasvoilla niin paljon ilmeitä, kuin nyt. Silmien välissä oli ryppy, kun Midorima keskittyi puristamaan vastausta Kiselle. Suu avautui vähän, mutta puhetta ei kuulunut.
”Niin?” Kise sanoi.
”Minä en leiki sinun kustannuksellasi. Nassusi on oikeasti kaunis ja yläasteella olin vähän ihastunut sinuun”, Midorima tunnusti.
”Etkä koskaan sanonut minulle mitään”, Kise voihkaisi omaan, hieman ylidramaattiseen tapaansa.
”No ethän sinä nytkään tiedä pidätkö pojista. Kuinka luulet että minä ujona poikana olisin koskaan voinut kertoa sinulle jotain sellaista? Nyt tunnen sinua paremmin ja uskallan kertoa, koska se oli silloin ja nyt on nyt”, Midorima sanoi. ”Mieti mikä juoru siitä olisikaan aikanaan noussut.”
”Ja nytkö olen ihan paska, etkä pidä minusta enää?” Kise kysyi.
”Kise”, Midorima tuhahti, nappasi Kisen lähemmäs ja tuijotti. ”Sinä höntti. Tietysti pidän sinusta, mutta asiat ovat muuttuneet ja menneet eteenpäin. Nytkin ihan omasta halustani yritän auttaa sinua”, hän sanoi vielä niin pehmeällä äänellä, että se sai Kisen veteläksi.
Kise painoi otsansa Midoriman olkapäätä vasten. Eikä Midorima voinut muuta, kuin pörröttää Kisen hiuksia ja antaa hänen olla siinä.
”Luulen, että olen aina tykännyt tytöistä ja pojista molemmista”, Kise sanoi sitten. ”Näen sen nyt paremmin. Eli juorut ovat taas väärässä.” Midorima hymyili vähän Kisen tunnustukselle. Siinä se tuli, se mitä Midorima oli epäillyt jo hyvin pitkän aikaa.
”Juoruista puheen ollen. Jos joku tuttu nyt näkee meidät, aiheutamme kohta uusia sellaisia. Jaksatko kantaa vielä uusia vanhojen päälle?”
”En jaksa enää yhtään juorua. Enkä halua mennä huomenna kouluun. Tarvitsen yhden ylimääräisen päivän hengähdystaukoa ihan vaikka sen takia, että voin nukkua aamulla pitkään. Minulla on helkkaristi univelkaa.”
”Kai aiot ensi viikolla mennä taas kouluun?” Midorima kysyi.
”Aion... mutta tarvitsen vielä henkistä tukea. Siinä sinä voisit auttaa minua”, Kise sanoi.
”Mitä sinä haluat?”
”Voisitko viettää aikaa kanssani viikonlopun ajan? Olet terapeuttista seuraa. Voin heti paremmin kun näen sinua, joohan?” Kise pyysi.
”Sopii, mutta jos sinulla on koripallotreenit, niin niitä et jätä väliin. Minulla ainakin on yhdet”, Midorima sanoi.
”Kiitos, minä sitten pidän sinusta”, Kise sanoi ja suukotti aivan varoittamatta Midorimaa poskelle saaden toisen punastumaan vielä kerran.
Emme me turhaan ole ystäviä, Ryota.Sen viikonlopun aikana Kise piti huolen, että julkaisi sosiaaliseen mediaan mahdollisimman tavallisia ja arkipäiväisiä julkaisuja, jotka eivät nostaisi katsojissa ja seuraajissa mitään värittyneitä mielikuvia hänestä mihinkään suuntaan. Yhdessä kuvassa hän oli yksin koripallon kanssa ja toisessa hän oli joukkuetovereittensa kanssa. Yhdessä kuvassa hän oli nukahtanut sohvalle historian kirja rinnalleen. Kuva jätti avoimeksi vain sen, että sen oli ottanut joku, joka saattoi kuvata häntä nukkuvana. Jos se aiheuttaisi juorun, että Kise ehkä oli jonkun kanssa, se toivon mukaan lopettaisi kaikki aikaisemmat.
