Nimi: Me emme maksa veroja, Billie. Me tapamme ihmisiä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: musta huumori, fluffy, slash
Paritus: Alfred/Bill
Haasteet: Originaali10 #4 ja Kesäbingo (teksti jossa on mainittu jokin jäätelömaku.)
A/N: Idea lähti jäätelöstä ja halusta kirjoittaa jotakin erilaista :3 Minulla oli hauskaa tätä kirjoittaessa! Toivottavasti se välittyy myös lukiessa ^^
Me emme maksa veroja, Billie. Me tapamme ihmisiä
”Missä sinä oikein olet ollut? Onko tuo jäätelö? Kävitkö sinä ostamassa
jäätelön!”
”No, minun teki mieli.”
”Mautonta, Alf, ja etenkin vastuutonta!”
”Päinvastoin, tämä on tosi maukasta. Se on kesän uutuus: ananassorbetti. Teknisesti ottaen sorbetti ei edes ole jäätelöä.”
”Tässä ei ole kyse teknisistä yksityiskohdista, ja sinä tiedät sen! Sinä et voi heilua pitkin kyliä silloin, kun meillä on työt kesken! Muistatko, mitä teemme työksemme, muistatko!”
”Kyllä muistan. Älä viitsi karjua, Billie. Ei tässä ole tapahtunut mitään peruuttamatonta rikosta tai totta kai on, mutta minun sorbetillani ei ole mitään tekemistä asian kanssa.”
”Meidän oli tarkoitus pysyä täällä, kunnes paikat on siivottu!”
”Minkä vuoksi? Tiedäthän sinä, etteivät ruumiit pinkaise karkuun enää sen jälkeen, kun niiden sydän on lakannut lyömästä. Tosin, ei tuo lyllerö olisi pitkälle pötkinyt edes elävänä.”
”Kohta
sinun sydämesi lakkaa lyömästä, jos et ota tätä vakavasti!”
”Sinä pysäytät sydämeni aivan muista syistä, Billie, mutta siitä ei ole soveliasta keskustella työaikana. Minua alkaa muuten punastuttaa.”
”Älä pelleile! Joku potentiaalinen todistaja saattoi nähdä sinut!”
”En minä nyt ihan tyhmä ole. En minä sitä jäätelöä tästä naapurustosta ostanut. Voisitko rauhoittua?”
”Olet niin typerä, Alfred. Minulle riitti. Tahdon uuden työparin, kun tämä on ohi. Ojenna minulle se saha.”
”Olen pahoillani, Billie. Tarkoitukseni ei ollut järkyttää sinua.”
”Bill. Minun nimeni on Bill. Turpa kiinni ja auta minua paloittelemaan tämä pankkiirinkuvatus, niin päästään nopeammin helvettiin täältä.”
❖
”No niin. Siinä oli viimeinen jätesäkki.”
”Unohdit itsesi.”
”Olet siis vieläkin vihainen.”
”Yksinkertaisuutesi jaksaa aina hämmästyttää minua, Alfred.”
”…”
”… Mitä oikein toljotat? Ala soutaa.”
”Olitko sinä tosissasi?”
”Mistä?”
”Että haluat uuden työparin.”
”Olin. Olet vastuuton ja epäammattimainen. En voi työskennellä kaltaisesi paksupäisen idiootin kanssa.”
”Vai niin.”
”Hei, varovasti niiden airojen kanssa! Kastelet vaatteeni.”
”Sinulla on verta takissasi. Joudut heittämään sen pois joka tapauksessa, joten mitä pieni märkyys haittaa?”
”Mitä? Oho, en huomannutkaan.”
”Kukas nyt on epäammattimainen?”
”Kiitos, kun sanoit, Alf.”
”Eipä mitään,
Bill.”
”Kuulostaa oudolta, kun sanot nimeni noin.”
”Sinä käskit.”
”Tiedän.”
”No, ehkä me emme enää toimi työkavereina, mutta tahdon sanoa, että oli kiva työskennellä kanssasi, Bill.”
”… Niin sinunkin, Alf.”
❖
”Bill? Minä en asu täällä.”
”Tiedän, mutta minä asun.”
”Oletko niin pikkumainen kaunasi kanssa, ettet suostu heittämään minua edes kotiin?”
”Sinä et mene kotiin.”
”Alat vähän pelottaa minua noilla puheillasi, Bill.”
”Sinä jäät yöksi. Tule.”
”En saa sinusta mitään selvää, Bill. Luulin, ettet pidä minusta enää.”
”Totta kai minä pidän sinusta. Pidän sinusta ehkä liiankin paljon. Sen takia me emme voi enää työskennellä yhdessä. Sinä häiritset minua, ja tässä työssä häiriötekijät voivat koitua kuolemaksi.”
”Sanotko sinä, että vietät osan työajastasi… ajatellen minua?”
”Mitä muutakaan minä ajattelisin, kun pilkon raajoja? Ruumiin paloittelu ja jätekassien raahaaminen pitkin maita ja mantuja on varsin ikävystyttävää puuhaa. Kyllähän sinä sen tiedät.”
”Sen takia sinä siis suutuit, kun menin ostamaan sen sorbetin. Olit huolissasi minusta.”
”En. Olin turhautunut sinuun ja typeriin päähänpistoihisi. Aikuinen mies menee ostamaan jäätelöä, kun kohteemme vielä sätkii maassa ja korisee omassa verilammikossaan, mitä sekin on olevinaan?”
”Se oli hyvä sorbetti. Ostan sinulle huomenna samanlaisen, niin näet.”
”Minä en syö jäätelöä.”
”Ehkä sen takia olet noin takakireä, Billie.”
”Minä en ole takakireä, minä olen vastuullinen ja kunnollinen veronmaksaja!”
”Me emme maksa veroja, Billie. Me tapamme ihmisiä.”
”Se vaatiikin harvinaislaatuista kunnollisuutta, Alf. Tehdäkseen tätä työtä tulee olla järjestelmällinen, kärsivällinen ja nopeaälyinen.”
”Hyvistä hermoista ja teräsvatsasta ei myöskään ole haittaa.”
”Juuri niin. Sinä ymmärrät. Harvat kykenevät siihen, mitä me teemme. Olemme ainutlaatuisia ahertajia, Alf.”
”En väitä vastaan.”
”Hyvä. Se olisikin typerää. Minä menen nyt kylpyyn.”
”Kaipaatko seuraa? Voisit saada uudenlaista ajateltavaa työpäivän tylsiin hetkiin…”
”Alf, en usko, että –”
”– mmh!”
”Niin, Billie?”
”Voisin minä sittenkin mahdollisesti kaivata.”