Kirjoittaja Aihe: Me emme maksa veroja, Billie. Me tapamme ihmisiä | K-11 | musta huumori | one-shot  (Luettu 5455 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 769
Nimi: Me emme maksa veroja, Billie. Me tapamme ihmisiä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: musta huumori, fluffy, slash
Paritus: Alfred/Bill
Haasteet: Originaali10 #4 ja Kesäbingo (teksti jossa on mainittu jokin jäätelömaku.)

A/N: Idea lähti jäätelöstä ja halusta kirjoittaa jotakin erilaista :3 Minulla oli hauskaa tätä kirjoittaessa! Toivottavasti se välittyy myös lukiessa ^^



Me emme maksa veroja, Billie. Me tapamme ihmisiä


”Missä sinä oikein olet ollut? Onko tuo jäätelö? Kävitkö sinä ostamassa jäätelön!

”No, minun teki mieli.”

”Mautonta, Alf, ja etenkin vastuutonta!”

”Päinvastoin, tämä on tosi maukasta. Se on kesän uutuus: ananassorbetti. Teknisesti ottaen sorbetti ei edes ole jäätelöä.”

”Tässä ei ole kyse teknisistä yksityiskohdista, ja sinä tiedät sen! Sinä et voi heilua pitkin kyliä silloin, kun meillä on työt kesken! Muistatko, mitä teemme työksemme, muistatko!”

”Kyllä muistan. Älä viitsi karjua, Billie. Ei tässä ole tapahtunut mitään peruuttamatonta rikosta tai totta kai on, mutta minun sorbetillani ei ole mitään tekemistä asian kanssa.”

”Meidän oli tarkoitus pysyä täällä, kunnes paikat on siivottu!”

”Minkä vuoksi? Tiedäthän sinä, etteivät ruumiit pinkaise karkuun enää sen jälkeen, kun niiden sydän on lakannut lyömästä. Tosin, ei tuo lyllerö olisi pitkälle pötkinyt edes elävänä.”

”Kohta sinun sydämesi lakkaa lyömästä, jos et ota tätä vakavasti!”

”Sinä pysäytät sydämeni aivan muista syistä, Billie, mutta siitä ei ole soveliasta keskustella työaikana. Minua alkaa muuten punastuttaa.”

”Älä pelleile! Joku potentiaalinen todistaja saattoi nähdä sinut!”

”En minä nyt ihan tyhmä ole. En minä sitä jäätelöä tästä naapurustosta ostanut. Voisitko rauhoittua?”

”Olet niin typerä, Alfred. Minulle riitti. Tahdon uuden työparin, kun tämä on ohi. Ojenna minulle se saha.”

”Olen pahoillani, Billie. Tarkoitukseni ei ollut järkyttää sinua.”

”Bill. Minun nimeni on Bill. Turpa kiinni ja auta minua paloittelemaan tämä pankkiirinkuvatus, niin päästään nopeammin helvettiin täältä.”


”No niin. Siinä oli viimeinen jätesäkki.”

”Unohdit itsesi.”

”Olet siis vieläkin vihainen.”

”Yksinkertaisuutesi jaksaa aina hämmästyttää minua, Alfred.”

”…”

”… Mitä oikein toljotat? Ala soutaa.”

”Olitko sinä tosissasi?”

”Mistä?”

”Että haluat uuden työparin.”

”Olin. Olet vastuuton ja epäammattimainen. En voi työskennellä kaltaisesi paksupäisen idiootin kanssa.”

”Vai niin.”

”Hei, varovasti niiden airojen kanssa! Kastelet vaatteeni.”

”Sinulla on verta takissasi. Joudut heittämään sen pois joka tapauksessa, joten mitä pieni märkyys haittaa?”

”Mitä? Oho, en huomannutkaan.”

”Kukas nyt on epäammattimainen?”

”Kiitos, kun sanoit, Alf.”

”Eipä mitään, Bill.

”Kuulostaa oudolta, kun sanot nimeni noin.”

”Sinä käskit.”

”Tiedän.”

”No, ehkä me emme enää toimi työkavereina, mutta tahdon sanoa, että oli kiva työskennellä kanssasi, Bill.”

”… Niin sinunkin, Alf.”


”Bill? Minä en asu täällä.”

”Tiedän, mutta minä asun.”

”Oletko niin pikkumainen kaunasi kanssa, ettet suostu heittämään minua edes kotiin?”

”Sinä et mene kotiin.”

”Alat vähän pelottaa minua noilla puheillasi, Bill.”

”Sinä jäät yöksi. Tule.”

”En saa sinusta mitään selvää, Bill. Luulin, ettet pidä minusta enää.”

”Totta kai minä pidän sinusta. Pidän sinusta ehkä liiankin paljon. Sen takia me emme voi enää työskennellä yhdessä. Sinä häiritset minua, ja tässä työssä häiriötekijät voivat koitua kuolemaksi.”

”Sanotko sinä, että vietät osan työajastasi… ajatellen minua?”

”Mitä muutakaan minä ajattelisin, kun pilkon raajoja? Ruumiin paloittelu ja jätekassien raahaaminen pitkin maita ja mantuja on varsin ikävystyttävää puuhaa. Kyllähän sinä sen tiedät.”

”Sen takia sinä siis suutuit, kun menin ostamaan sen sorbetin. Olit huolissasi minusta.”

”En. Olin turhautunut sinuun ja typeriin päähänpistoihisi. Aikuinen mies menee ostamaan jäätelöä, kun kohteemme vielä sätkii maassa ja korisee omassa verilammikossaan, mitä sekin on olevinaan?”

”Se oli hyvä sorbetti. Ostan sinulle huomenna samanlaisen, niin näet.”

”Minä en syö jäätelöä.”

”Ehkä sen takia olet noin takakireä, Billie.”

”Minä en ole takakireä, minä olen vastuullinen ja kunnollinen veronmaksaja!”

”Me emme maksa veroja, Billie. Me tapamme ihmisiä.”

”Se vaatiikin harvinaislaatuista kunnollisuutta, Alf. Tehdäkseen tätä työtä tulee olla järjestelmällinen, kärsivällinen ja nopeaälyinen.”

”Hyvistä hermoista ja teräsvatsasta ei myöskään ole haittaa.”

”Juuri niin. Sinä ymmärrät. Harvat kykenevät siihen, mitä me teemme. Olemme ainutlaatuisia ahertajia, Alf.”

”En väitä vastaan.”

”Hyvä. Se olisikin typerää. Minä menen nyt kylpyyn.”

”Kaipaatko seuraa? Voisit saada uudenlaista ajateltavaa työpäivän tylsiin hetkiin…”

”Alf, en usko, että –”

”– mmh!”

”Niin, Billie?”

”Voisin minä sittenkin mahdollisesti kaivata.”

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
Noni, jäätelö mainittu, check. :D En kyllä olisi odottanut moista tällaisessa tekstissä, mutta se oli oikeastaan tosi virkistävää. Pidin tästä muutenkin, vaikka mustaa huumoria harvemmin luen. Toisaalta ehkä siksi, että se on vaikea laji, ja on vaikea tietää, koska lopputulos on onnistunut. Minusta tämä oli sitä.

Alfredin ja Billi(e)n sanailu oli kyllä hauskaa luettavaa. Billin mökötys ja Alfredin kevyempi suhtautuminen täydensivät hyvin toisiaan ja jännitteet hahmojen välillä toimivat hyvin. Ananassorbetin keveys ja ruumiin sahaaminen toivat myös kivaa kontrastia tähän, ja muutenkin tykkäsin siitä, miten kesäinen tunnelma soutuvenettä myöten välittyi tekstistä hauskasti murhaan kietoutuneena. :D Dialogikin onnistui tosi hyvin, koska tajusin vasta tekstin puolivälissä, että tässä ei muuta ollutkaan kuin vuorosanoja. Tilanne ja hahmot piirtyivät siis lukijalle hienosti ilman kuvailuakin.

Ja ihana lopetus! Musta huumori on minusta erityisen kivaa, jos siihen yhdistyy suloista romanssia, ja tässä sitä oli. Kiitos piristävästä dialogista, kirjoita ihmeessä tätä genreä lisääkin!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 168
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Iltoja Kommenttikampanjasta! :) Halusin napata tämän tekstin sieltä, koska tällä on minusta aivan hykerryttävän houkutteleva nimi. Ei veronmaksajia vaan ihmisten tappajia? Mustaa huumoria? Kyllä kiitos! Oli pakko saada tietää, mistä tässä oikein on kyse. :D

Hahaa, jäätelöä kesken ruumiin hävittämisen. Tykkään Alfin asenteesta! Paras aika mennä ostamaan jäätelöä on juuri silloin, kun sitä sattuu tekemään mieli. ;) Toisaalta ymmärrän myös Billin stressin ja turhautumisen, koska ei varmaan olisi kovin kivaa, jos Alfred onnistuisi jäätelönhakureissullaan kiinnittämään jonkun huomion. Ehkä Alfred ja Bill tasapainottavatkin toisiaan, yksi huoleton ja yksi huolehtija! Kunpa heidän työpariutensa ei päättyisi tähän keikkaan. Tosin ehkä se on ihan hyväksyttävä ratkaisu, jos he pariutuvatkin muilla tavoin, niin kuin loppu saattaa hieman vihjata...

Tämä dialogi on minusta todella helposti seurattava. Kuten Nevilla jo mainitsi, tilanteet pystyy kuvittelemaan ja näkemään mielessään, vaikka teksti koostuukin pelkistä vuorosanoista. Vuoropuhelussa ei selitellä turhia, mikä tekee siitä todella luontevaa ja rentoa, mutta toisaalta siinä pysyy kuitenkin erittäin hyvin kärryillä. Todella onnistunut dialogi siis!

Lainaan vielä lempikohtani:
Mitä muutakaan minä ajattelisin, kun pilkon raajoja?
Ei ehkä kovin romanttisesti sanottu tällaisen ulkopuolisen lukijan näkökulmasta, mutta toiseen murhamieheen tämä sutkautus saattaa tehdäkin romanttisen vaikutuksen, hihi. ;D

Kiitos tästä, oli oikein viihdyttävää luettavaa! :-* -Walle

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 252
Haha, näillä kahdella on kyllä kemiat kohdallaan, tykkään ♥ :D Billie on kamalan vakava ja tunnollinen ja kunnollinen veronmaksaja (vaikkei veroja maksakaan) ja Alfred on ihan huithapeli, mutta arvelen, että juuri tuollaisen vähän leppoisamman asenteen takia asiat saattavatkin mennä aina hänen mielensä mukaan. Hyvin voisin kuvitella, että Alfred on Onnettaren suosiossa ja kiperimmät tilanteet kääntyvät aina hänen edukseen mitä kummallisimmilla tavoilla! Mahtaa siinä kuitenkin olla Billiellä hermo kireällä ja totta kai kova huolikin, kun Alf tekee mitä tekee.

Lainaus
Mitä muutakaan minä ajattelisin, kun pilkon raajoja?
Minäkin lainaan tätä kohtaa, koska hyvin voisin nähdä Billien raajoja pilkkomassa ja mutisemassa, että jospa siinä vain olisi hänen kurja työparinsa, niin helpottaisi hänenkin stressinsä ;D Lausahduksessa on sopiva määrä romantiikkaa ja hiljaista kyrsiintymistä. Mutta ehkä Alf kuitenkin täydentää häntä töissäkin sen verran, ettei parivaljakko ole vielä lähtemässä eri teille. Millaisessakohan organisaatiossa kaksikko työskentelee, kun Billiellä olisi mahdollisuus vaihtaa työparia? Ai kamala, nyt kuvittelen Billien ja Alfin jonnekin harmaaseen toimistoon kymmenien muiden kanssa, mutta palkanlaskun tai puhelinmyynnin sijaan siellä sitten otettaisiinkin tappopyyntöjä vastaan.

Musta huumori on aina jees, kun siinä tekstin tunnelma ja aihe ovat niin ristiriidassa keskenään :D Tätä oli hauska lukea, kiitoksia!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 769
Nevilla: Musta huumori on kyllä haastava tyylilaji, joten ilahduttaa tosi paljon kuulla, että tämä oli genressään onnistunut! Kivaa, että murha ja kesäiset yksityiskohdat loivat toimivan kontrastin. Kiitos suuresti ihanasta, piristävästä kommentista!

Waulish: Haha. Loistavaa, että otsikko oli vangitseva. Tämä teksti suorastaan vaati sellaista otsikkoa, jossa olisi jokin koukku. Alfin elämänasenne on kyllä minustakin varsin loistava <3 Billien hermojen kannalta toki kyseenalaista työskennellä tuollaisen ihmisen kanssa, jolla on aivan erilainen työmoraali, mutta vastakohdat tunnetusti viehättävät ;) Jee, hyvä, että dialogi oli selkeä ja helposti seurattava! Murhamiesten romanttiset sutjaukset ovat aivan omanlaisiaan, jep :'D Kiitos huisisti kivasta kommentista!

Avaruuspiraatti: Huithapeli on juuri sellainen sana, mikä kuvaa Alfia tosi hyvin. Billie taas on juurikin se tosikko aikuinen näistä kahdesta. Kyllä, juuri noin Billie voisi ajatella Alfista pilkotessaan ruumiita ;D Ihana kuvitelma tuo harmaa toimista tappopyyntöineen. Kenties he työskentelevätkin juuri sellaisessa paikassa! Sopisi ainakin hyvin tekstin tunnelmaan :D Kiva, että pidit lukemastasi ja kiitos ihanasta kommentista!

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Heissan ja terveisiä kommenttikampanjasta! Valitsin tämän, koska tämä on mukavan erilainen verrattuina teksteihin, joita yleensä luen. Bill ja Alfred ovat varsin mielenkiintoisia henkilöitä ja heillä on kyllä varsin mielenkiintoinen työ! Pidin siitä miten tämä keveästi alkoi jäätelönhakureissulla, se tuntui niin normaalilta ja kesäiseltä ja sitten yhtäkkiä puhuttiinkin ruumiin pilkkomisesta!

Musta huumori on vaikea tekstilaji, mutta tässä siinä on onnistuttu hyvin. Tuollainen kesäyksityiskohtien ja suhdeasian ja ruumiinpilkkelyn yhdistäminen jotenkin teki tästä aivan loistavan. Vuoropuhelu oli tähän oikein loistava valinta. Päässään näki loistavasti mitä tapahtui eikä se ympäristön kuvailu häirinnyt sitä huumoori osaa. Tämä ei ehkä olisi onnistunut mustassa huumorissaan yhtä loistavasti, jos ei olisi ollut tällainen pelkkä dialogi.

Otsikko on kyllä mahtava! Odotin koko ajan, että missä välissä Alf sen sanoo ja kuinka luontevasti se tulee, mutta sehän sulahti tuonne todella sopivasti. Alfin ja Billien välillä on kyllä kemiaa ja hyvä, että tuossa lopussa se kävi ilmi heille molemmille!

Lainaus
Teknisesti ottaen sorbetti ei edes ole jäätelöä
Lainaus
”Bill? Minä en asu täällä.”
Lainaus
”Mitä muutakaan minä ajattelisin, kun pilkon raajoja?

Nämä olivat minusta tämän tekstin helmiä! Kuten sanoin jo, tämä oli varsin onnistunutta mustaa huumoria ja nautin tästä ehkä hieman liikaakin! Kiitos!

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 091
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Tämmösen otsikon kun sattumaltakin bongaa niin ei voi jättää väliin :D Musta huumori on kivaa, vaikka siitä genrestä tulee vähemmän luettuakin. Alfredin ja Billin sananvaihdosta ja kohelluksista voisin hyvin kuvitella oman tv-sarjansakin, sopis tämä meno hyvin sellaiseen :D

Naurattaa pelkät mielikuvat murhamiehestä ostamassa jäätelöä kesken "töiden" ja sitten vielä selittämässä siitä selvän iloisena ;D Ananassorbetti ei kyllä kovin houkuttelevalta kuulosta, vaikka ananaksesta ja joistain sorbeteista tykkäänkin. Mutta Billiellä on ilman muuta eri syyt olla ei-niin-suopea asian suhteen :D Oikein mukavaa flirttiä tuolla jäkätyksen ja valituksen välissä kyllä. Onneksi ei suhde ole kariutumassa yhteen sorbettiin (vaikka työasiat siinä vähän kärsisivätkin).

Lainaus
”Kaipaatko seuraa? Voisit saada uudenlaista ajateltavaa työpäivän tylsiin hetkiin…”
”Alf, en usko, että –”
”– mmh!”
”Niin, Billie?”
”Voisin minä sittenkin mahdollisesti kaivata.”
Uuuuh, mitä siellä oikein mahtoikaan tapahtua... ( ͡° ͜ʖ ͡°)( ͡° ͜ʖ ͡°) Sitä sopii jäädä miettimään tänne ruudun toiselle puolelle ;D Kiitokset tästä päivän piristyksestä!
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti