LotR: Kulkemaan kasvaneet | S | Aragorn/Legolas, bromance | raapaleita 2/7, 3.11.2018!!

[DulzGraham]

Author: Duzku
Ikäraja: S
Fandom: Lord of The Rings
Disclaimer: Tolkien armahtakoon. Mitään en omista, en tienaa, en rienaa.
Paritus/Hahmot: Aragorn/Legolas sillain monitulkintaisena, enemmän bro-mielessä. Gimli poukkoilee messissä.
Genre: bromance + seikkailua, lämminhenkisyyttä ja tunteita
raapalesarja, 2/7

Summary: Tähdenlentoja, sateenkaaren päitä, kruununperillisiä ja lakanoita.

Haasteisiin: Salainen ystävä, Spurttiraapale III #18

A/N: Tämä ficci on lahja salaiselle ystävälleni zilahille. Omistan tämän myös LillaMyylle, joka oli perehdyttämässä minua LotRin ja Hobitin ihmeelliseen maailmaan, zemppaamassa tämän luomistyössä ja luomassa headcanoneita yhdessä kanssani – ilman häntä tästä ei olisi tullut mitään.

En tiedä canonista, mutta tässä versumissa Aragorn ja Legolas tuntevat toisensa jo ajalta ennen saattuetta. Tämä pyrkii seurailemaan kirjan tapahtumajanaa, mutta elokuvat ovat hyvänä pohjana nekin – ainakin tunnelmassa olen nojannut elokuvien kevyempään ilmanalaan. Nauttikaatten!

Kulkemaan kasvaneet

I
| Rivendellin ja Morian välisellä taipaleella
   200


Alkavan yön kylmyys ja kirkkaus, taitettava etappi kohti Caradhrasia ja Punasarven porttia; ne kummittelivat Aragornin mielessä ja tekivät hänestä kärsimättömän. Kulkemaan kasvanut keho kaihosi kulkemaan.

Viivytys johtui tällä kertaa ponin kyljillä kolisevista padoista ja kattiloista.

Aragorn oli hakeutunut etäämmäs muusta seurueesta, nojautui kivipaadelle ojennettuun jalkaan. Legolasin norja hahmo piirtyi viistoon hänen taakseen.

”Mitä ajattelet?”
”Tähdenlentoja.”

Aragornin sormet kokeilivat tottuneesti saappaitten nyörejä. Legolas mittaili tutkimattomana tähtien tahdittamaa pehmeäntummaa taivaankantta.

”Tämä kasvukierron hetki ei ole otollisin tähdenlentojen katseluun. Niitä näkee hyvin harvaan.”
”Niinkö? Näin jo yhden.”

Legolas tuntui vaistoavan Aragornin piilottelevan kireyden. Matka alkoi lopulta hiljaisuudessa, se kulki mutkitellen alas loivaa rinnettä, yli pulputtavan puron ja mäen.

”Toinen, Kaksostähtien piirissä”, Legolas sinkautti Aragornille.
”Lännessä näkyi jonkin aikaa sitten.”
”Pahus.”
”Mitä, tähdenlentojako laskeskelette? Odottakaas! Vaikka me kääpiöt emme tavallisesti tuhlaa aikaamme haihatukseen, ei kai se vaikeaa voi olla?”

Gimli jäi tuhisemaan partaansa haltian mielenosoituksellisen vaikenemisen lapsellisuudesta. Tie juoksi tumman kurun pohjaa usean tunnin ajan, ja ne tunnit olivat vaitonaisia, joskin mielialat tähtikirkkaan yön vuoksi olivat keveitä.

”Ha! Näin yhden!” Gimli huudahti.
”Kääpiö hyvä, älä ala kilpasille haltian kanssa; kaivosten pimeyteen tottuneilta silmiltäsi ovat jääneet viisi aiempaa näkemättä.”
”Pahus.”

”Älä välitä, Gimli”, Aragorn hymähti huvittuneena olkansa ylitse, ”Eivät minunkaan silmäni saavuttaneet niistä kolmea useampaa.”

[zilah]

Oi että tämä oli Ihana!  Ihan hirmuisesti kiitoksia, ja sen voin sanoa että ihan turhaan tuskailit tämän kanssa. Pidän paljon juuri tämäntyyppisistä kepeämmistä tarinoista, ja juuri tämänhetkiseen mustaakin mustempaan mielialaani tämä tuli todella tervetulleena piristyksenä. Hahmojen kemia toimi hienosti, ja muutenkin ficin tunnelmat olivat hyvinkin tolkienmaiset. Tämä on minulta paljon sanottu, koska olen raskaan sarjan Tolkien- fani.


Kiitos iltani piristämisestä! <3


zilah

[Karvalakkirakastaja]

Mä ihkutan tätä kanssa. Tämä on just hyvä esimerkki siitä, että tarinassa ei tarvitse tapahtua paljon, kun se jo kertoo paljon. Tämän takana tuntuu syvempi ja vakavampi pohjavire, kun ajat ovat tässä ilmeisen vakavat ja tunnelmakin vähän kireä, mutta vastapainoksi tähtikirkas taivas vähän piristää kuitenkin mielialaa ja lasketaan tähdenlentoja. Pientä kilpailuhenkeäkin ilmassa.

[LillaMyy]

Hahaa, oli kyllä erittäin hilpeää perehdyttää sua LotR:in ja Hobitin ihmeelliseen maailmaan, koska siitä kyllä lähti aika monta nerokasta ideaa liikenteeseen! xD Kirjacanonissa nämä kaksi eivät tunteneet toisiaan ennen saattuetta, mutta leffacanonissa taas selkeästikin tunsivat toisensa, joten siinä mielessä tämä sopii paremmin leffacanoniin, jota sä varmaan tulet muutenkin mukailemaan tässä enemmän, jos et muuten, niin ainakin tunnelmointimielessä! ((:

Oi voi, Samin padat ja kattilat ovat vissiin tiellä jo tässäkin vaiheessa, kun pikkuinen hobitti-rukkamme ei osaa jättää niitä minnekään! Tässä näkyy kyllä aivan älyttömän loistavasti tämän kolmikon kemiat, koska Aragorn ja Legolas on heti alusta asti niin kaveria kun vaan olla ja voi ja sitten tulee Gimli, joka saa Legolasista näppylöitä vielä tässä kohtaa. Muutenkin Legolas tietysti haltiana näkee pirusti pidemmälle, joten varmasti hän sitten näkeekin niitä tähdenlentoja enemmän kuin mitä Aragorn ihmisenä tai Gimli kääpiönä sieltä matalalta näkee. (:

Jään kyllä oikeasti todella innoissani odottamaan, mitä kaikkea muutakin saat tähän aikaiseksi, koska tässä on potentiaali vaikka ja mihin! Tästä myös loistaa hienosti sekä sun oma kädenjälki, että jotain Tolkieniin vivahtavaa tunnelman saralta, vaikka itse LotR onkin harvinaisen synkkä tapaus, mutta siellä kuitenkin on viitteitä vähän iloisempaankin meininkiin aina silloin tällöin. (:

[Odo]

Luin tämän silloin, kun julkaisit tämän, mutta miksi en ole kommentoinut? Onneksi löysin tämän uudestaan, koska LotR on suuri rakkaus ja on ilo lukea siitä canonille uskollisia ficcejä, olipa sitten kyseessä leffoista tai kirjoista.

Tämä oli ilo lukea uudemmankin kerran, sillä tässä on kiva tunnelma. Matka on raskas, mutta kyllä tähtikirkas yö saa mielen kepenemän edes hiukan. Kuvailu oli nättiä, vaikka tässä pysyttiin simppelillä kannalla. Sanamäärä rajoitti sen suhteen, miten paljon teksti voipi rönsyillä ja tässä oikeastaan maltillisuus toimi hyvin. Rakastan sarjan hahmokaartia oikeastaan jokaista, mutta tällä kolmikolla tulee varmaan silti olemaan joku spesiaalipaikka mun sydämessä ikuisesti. Olikin siis ilo, että ne ovat myös tässä. Hieman säikähdin kyllä Aragorn/Legolas paritusta aloitustiedoissa, mutta ei sitä (ainakaan vielä) tullut! Sellainen hyvin veljellinen juttu toimii, mutta parituspuolelle en osaa tässä fandomissa kovin vahvasti kallistua, jos kyse ei ole canonista. Tähän asti pysyit kuitenkin parituksettomalla linjalla, joka oli jees.

Puhuin aiemmin kuvailusta, mutta dialogi oli itselle ehkä se lempparijuttu. Se oli jotenkin hahmoille luontevaa ja sopivaa. Ei tuhlattu turhia sanoja tuollaisella reissulla, mutta se kertoi heistä porukkana kuitenkin aika paljon ja replat sopivat kantajileen. Erityisesti lopetus, kun Gimlikin tuli mukaan oli ihan huippu! Ei se kääpiö vaan voi olla kilpailematta haltian kanssa, vaikka mitä tulisi. Lopetuksessa Aragornin toteamus oli sopivan humoristininen ja ihanalla tavalla pilkesilmäkulmassa sanottu. (Mieleen tuli Viggo Mortensen Aragornina hymyilemässä silleen... rennosti eli ihanasti kuumasti.)

Harmittelen kyllä sitä, että olet kirjoittanut tätä vain tämän yhden osan! Nyt Dulzukka kirjoittamaan loputkin kuusi raapaletta, keinolla millä hyvänsä! Tahdon todella lukea lisää, että mihin tämä päättyy. Kiitos tästä ensimmäisestä, tämä toimii nätisti näin yksinäänkin, mutta kyllä vaadin siitä huolimatta lisää!

[Hazyel]

Uu sain tän suosituksena Odolta, en oo pitkään aikaan lukenut mitään LotRia, oon vaan lukenut Lillan kääpiöHobittitekstejä, joten kiva lukea välillä tällaistakin! Aragorn/Legolas on mielenkiintoinen ja suloinen (tai no, voiko niistä sanoa suloinen?) paritus, josta tykkään kyllä hirveästi! En oo kyllä koskaan tainnut lukea yhtäkään tekstiä kyseisellä parituksella, joten mielenkiintoista nähdä millaisen olet siitä kirjoittanut :3

Mainitsit tässä paljon paikkoja, joista en oikeastaan muistanut yhtään mitään, että mitä paikkoja ne olivat, eikä ihmekään, koska oon tosi huono muutenkin muistamaan paikkojen nimiä :'D Mutta se ei haitannut, koska tuntui, ettei ne oikeastaan ollut tässä kovin isossa osassa. Tai sillain tärkeitä, että olisi pitänyt tietää missä mikäkin tapahtui.

Kulkemaan kasvanut keho kaihosi kulkemaan.

Tää on niin nätti lause että ei luoja!! Ehkä lempikohtani ficistä ja tykästyin tuohon ihan heti kun sen näin <3

”Kääpiö hyvä, älä ala kilpasille haltian kanssa; kaivosten pimeyteen tottuneilta silmiltäsi ovat jääneet viisi aiempaa näkemättä.”

Ja tää oli toinen ::::DDD Tykkään hirveästi Legolasin ja Gimlin toisilleen naljailusta itse leffoissakin (kirjoja en ole lukenut), joten tää kyllä iski juuri oikeaan paikkaan.

Hihi kiitos tästä ekasta pätkästä ja kirjoitathan pian lisää, koska tykästyin tähän jo nyt? <3

[DulzGraham]

A/N: Ihan ekana: anteeksi tästä hemmetin pitkästä päivitysvälistä. Mulla oli pari vaikeaa vuotta elämässä, mutta nyt on vihdoin lähtenyt jopa kirjoittaminen sujumaan.

Zilahille eritoten, sorisorisori! Tällaista pelleä pitäisi huolia mihinkään vaihtokauppahaasteisiin! Tasa-arvoisesti kaikille: ♥♥♥♥ Kommenttinne ihastuttavat, ja ihastuttavat tulevaisuudessa varmasti enemmän, kun meikäläistä ei niitä lukiessa painosta syyllisyys. Joo, harrastekirjoittamisen kuuluu tapahtua vain itseä varten, but here's the thing: tää raapale on ollut valmiina kaksi vuotta, enkä oo julkaissut sitä. Tähän sopis se "One does not simply walk into Mordor"-meemi, mutta ilman tekstiä. uus teksti vois olla: "How does one not simply PUT 100 WORDS OUT". Vaikka en nyt lähde ruotimaan jokaisen kommenttia erikseen (tahtoisin!!), tietäkääkin että jokainen niistä on huipputärkee, ja että samanlainen kelpaa jatkossakin 

Tämän raapaleen tapahtumamiljöö ei tällaisenaan päätynyt leffaan, mutta kirjassa saattue joutui keskelle lumimyrskyä eikä juossut vuorelta kuten leffassa. Ajattelin että Legolas on ehkä niin chilli puunhalaaja ja luonnonlapsi että sitä ei niin hirveästi haittaisi kuin muita, haltijat kun käsittääkseni reagoi lämpötiloihinkin vähän eri tavalla (näin olisin muistavinani, potkaskaa please jos oon ihan väärässä).



II
| Caradhras-vuoren rinteellä
  100


Lumipyörteet ryöppysivät laajoina kallion kupeeseen toisiinsa kiinni käpertyneen saattueen ympärillä. Sakeneva, kieppuva pyry vaimensi raskaiden lohkareiden jylinän, tuuditti heidät petollisiin, uneliaisiin harhoihin, hämärrytti tietoisuuden ajankulusta. Lumihanget nousivat. Vuori ulvoi.

Sen keskellä oli pikemmin vaistottavana kuin kuultavana henkäys: naurahdus, pehmeä ja lämmin kuin kesäpäivä.

Legolas vastasi Aragornin synkkään mulkaisuun kysyvästi. Tummia silmiä lähellä hänen omiaan varjosti väsymys. Ne olivat äärimmilleen venytetty kärsivällisyys, ja niiden musta mieliala syveni tutkailtaessa.

Aragorn kohensi asentoaan Legolasin kyljessä, Legolas vastaanotti tarkoituksellisen kireät töytäisyt katse edessä levittäytyvään pimeään suuntautuneena.

Tuntien hukkuessa pystyssä pysytelleetkin päät painuivat.

Pään painuessa päätään vasten Legolas harhautui haltiaunien poluilta. Aragornin silmät hymyilivät vaisusti.

[Angelina]

Mitä mitä mitä MITÄ täällä olikaan!! Siis Aragorn/Legolasia, jonka ehdottomasti luen parituksellisena Siis mä rakastan tätä paritusta ja sitä on olemassa aivan liian vähän ja muutenkin oon kyllä lukenut LotR-ficcejä aivan surkeasti, mutta. Innostuin niin paljon kun löysin tän sun listauksesta, mutta snif näitä olikin vain kaksi ;;; Pliis älä sano että oot vallan tämän unohtanut, ethän?

Tässä on juuri niin täydellinen idea ja asetelma, Aragorn ja Legolas bondaamassa ja hyppimässä kukkuloilla ja Gimli poukkoilemassa perässä ♥ Nää kolme oli muutenkin ehdotonta suosikkiantiani leffoissa ja he ansaitsevat vähintäänkin oman rapsusarjan! Oi voi, oi voi voi voi. Tuo ensimmäisen osan tähdenlentojen bongailu oli just bueno ja tää toinenkin oli rauhallisemmalla tunnelmallaan ihana ♥♥ Nyt kyllä Dulz, sydämeni halajaa lisää tätä