SK8 the Infinity: Hienomotoriikan Herkules, S, Joe/Cherry, ficlet

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Hienomotoriikan Herkules
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Viipale of elämä

Summary: "En tiedä mitä kuvittelet tämänhetkisistä taidoistani, mutta omasta mielestäni olen aika hiton taitava."

A/N: Tämä pätkä toimii itsenäisenä jatko-osana ficille Yötaivaanmustaa (S). Jäin miettimään tällaista kynsienlakkailuskenaariota enkä osannut päästää siitä heti irti. Osallistuu Fandomaakkosiin.



***



Kojirosta oli hauska huomata, ettei Kaoru vastahakoisen alkuasenteensa laannuttua ollut välittänyt kyseenalaistaa hänen kynsienlakkaustaitojaan.

"Voit sinä kaikin mokomin katsellakin tätä puuhasteluani", hän hymähti, mutta Kaorun katse pysytteli tiiviisti iPadissa.

"Pärjään näinkin", tämä totesi asiallisesti. "Näen mieluummin suoraan lopputuloksen ja oletettavasti yllätyn."

"Hyvällä vai huonolla tavalla?"

"Sanopa se."

Kojiro virnisti ja kastoi sudin jälleen mustaan kynsilakkapulloon. "En tiedä mitä kuvittelet tämänhetkisistä taidoistani, mutta omasta mielestäni olen aika hiton taitava."

"Mahtipontista. Niinhän sinä väititkin olevasi jokin hienomotoriikan Herkules."

"Ilahduttavaa, että muistat ohikiitävät läppäni noin hyvin."

"Niin... Minut on kirottu turhan tarkalla muistilla", Kaoru huokaisi ja vilkaisi kynsiensä sijaan häntä. Kojiro aisti kultaisten silmien katseen, muttei antanut sen hämmentää.

"Päätit sitten minua jäädä tapittamaan", hän totesi siirtyessään lakkaamaan Kaorun viimeisiä sormia.

"Häiritseekö se?"

"Ei alkuunkaan. Anna palaa vain, ihaile mestaria työssään."

Kaoru tuhahti huvittuneena ja antoi silmiensä vaeltaa sormiinsa.

"Oho. Tämähän on siellä missä sen soisikin olevan."

"Älä heiluttele sitä käpälääsi", Kojiro varoitti. "Sohaiset vielä johonkin ja pilaat koko jutun."

"Höpsis", Kaoru sanoi kopeasti. "Sitä paitsi tämä heiluttelukin on oikeastaan yhtä tyhjän kanssa, jos totta puhutaan."

"On vai?"

"Jo vain. Kynsienlakkauksen ei-niin-usein kerrottuja faktoja."

Kojiro päästi tuumivan hymähdyksen ja laski Kaorun käden pöydälle saatuaan viimeisen sormen lakkauksen valmiiksi. "Ole nyt silti nätisti vielä jonkin aikaa."

"Mikäs tässä jälkeä arvioidessa."

"No arvioi."

Kaoru silmäili kyntensä läpi yksi kerrallaan kuin jokaista mustetuhrua etsivä kalligrafian opettaja. Tuokion kuluttua tämän olemus muuttui pikemminkin yllättyneeksi ja samaan aikaan tyytyväiseksi. Kojiroa näky lämmitti. Kaoru tapasi suhtautua kehuihin varauksella eikä jaellutkaan niitä lehtikultaisten liikeasiakeskustelujen ulkopuolella kovinkaan anteliaasti, mutta sitten kun suitsutuksen aihetta oli, Kaorulla oli kanttia myöntää asia kuin kunnon aikuinen.

"Pakko sanoa, että teit vaikutuksen", Kaoru totesi. "Miten hitossa sinä näin tarkaksi olet oppinut jossain tällaisessa asiassa?"

"Minä olen mestarikokki, höntti. Se jos mikä vaatii tarkkaa otetta ja vakaata kättä", Kojiro sanoi korostetun itsetyytyväisesti vähän ärsyttääkseenkin. "Puhumattakaan sitten kondiittorijutuista ja pikkutarkasta koristelusta!"

"Hmh, kieltämättä..."

"Taisit aliarvioida minut, rontti."

"Tein vain oikeutetun ennakko-oletuksen aiemman törttöilysi pohjalta."

Kojiron kasvoille hiipi hymy hänen katsellessaan Kaorua. Kaksi lakkakerrosta päästivät värin oikeuksiinsa ja loivat kauniin kontrastin Kaorun vaaleaa ihoa vasten.

"No mitä?" Kaoru mutisi pistettyään merkille hänen takuuvarmasti pehmoisen ilmeensä.

"Hmm, eipä kummempia. Muuta kuin että musta lakka sopii sinulle niin pirun hyvin."

Kaoru hymyili pienesti selkeästi ilahtuen hänen kommentistaan. "Niin, ei kai tämä niin paha ole."

"Pah, se on vain plussaa että sinäkin uskallat joskus vähän repäistä", Kojiro naurahti ja nousi ylös. "Rakas kuivaluumuni."

"Kehottaisin sinua tarkentamaan hieman", Kaoru tuhahti kulmiaan kohotellen.

"Ah, aivan, rakas mustakyntinen kuivaluumuni", Kojiro virkkoi, suikkasi suukon Kaorun päälaelle ja väisti tämän suljettua viuhkaa, joka uhkaavasti oli osua häntä kylkeen hänen harpatessaan kohti olohuonetta.

[Larjus]

Oli kyl niin ihanaa, ku sulla oli melkein heti tarjota tämä mulle kun totesin, että oon mielestäni jo lukenut ja kommentoinut (tai kirjoittanut itse) kaikki Finin SK8-ficit. Tykästyin myös siihen, että tämä oli jatkoa sille kynsilakkaficille :3 Se ansaitsikin mielestäni vähän jatkoa itseensä, että pääsi Kojirou lunastamaan lupauksensa harjaantuneista taidoistaan! Ja ai että miten mä tykkään tosta otsikosta ♥ Se kyllä sopii Kojiroulle hyvin

Tykkään tosi paljon siitä, miten leppoinen ja niin turvallinen tunnelma tässä on. Kaoru on päässyt ahdistusepävarmuudestaan ainakin toistaiseksi ylitse, ja molemmat voivat vain keskittyä yhdessäoloon ja siihen, että toisen seurassa voi olla just oma itsensä. Vankka luottamus toiseen ♥ Sanailukin on taas kerran niin ihanan tuttua ja sopivan nälvivää, sieltä paistaa hyvin läpi se, miten rentoja Kaoru ja Kojirou toistensa seurassa ovat. Ymmärtävät toisiaan niin hyvin, mutta arvostan myös sitä, että tarvittaessa kysytään vähän varmistustakin, että on varmasti ymmärtänyt toisen sanat oikein.

Tuokion kuluttua tämän olemus muuttui pikemminkin yllättyneeksi ja samaan aikaan tyytyväiseksi. Kojiroa näky lämmitti. Kaoru tapasi suhtautua kehuihin varauksella eikä jaellutkaan niitä lehtikultaisten liikeasiakeskustelujen ulkopuolella kovinkaan anteliaasti, mutta sitten kun suitsutuksen aihetta oli, Kaorulla oli kanttia myöntää asia kuin kunnon aikuinen.

Tää on kyllä niin munkin näkemys Kaorusta. Sen työminä joutuu olemaan aika hunajainen ja jakelemaan tyhjiäkin kehuja ja kohteliaisuuksia, mutta oon ehdottomasti samaa mieltä, että muuten häneltä ei kovin helpolla kehuvia sanoja jakele. Mutta silloin kun hän jotain (töiden ulkopuolella) kehuu, niin voi olla varma, että se tulee suoraan sydämestä ja ihan aiheesta :3 Ei ihmekään, että Kojirouta Kaorun hyväksyvä ja tyytyväinen ilme lämmittää, kun minuakin lämmittää pelkkä ajatus siitä.

"Pah, se on vain plussaa että sinäkin uskallat joskus vähän repäistä", Kojiro naurahti ja nousi ylös. "Rakas kuivaluumuni."

Kuivaluumu Niin kuin ehdin eilisen puolella sitä ihastella, ihan paras nimitys. Sulla kyllä riittää ficeihin kaikenlaisia hienoja lempinimiä/nimityksiä, ilo bongailla niitä.

Ihana fici taas kerran, kiittelen ♥ Sun ficejä on aina niin mukava lukea.

[Maissinaksu]

Kiituksia, Larjus! <33 Satuit kyllä hyvään aikaan toteamaan, että olit lukenut sekä kaikki minun tähänastiset MB:t, että kaikki muutkin. Sain sitten hyvän syyn pakertaa tämän loppuun alta aikayksikön. Otsikkona olisi tosin voinut kelvata jokin toinenkin, mutta koska tuo HH mainittiin aiemmin, pääsi se nyt enemmän estradille. Harvinaisen kuvaava kyllä. xD

Ehkä se Kaorukin mielessään ajatteli tapansa mukaan yhtä sun toista, mutta pääsi myös yli suurimmasta ahdistuksesta, joka kynsien lakkaamiseen liittyi. Ehkä Kojirokin osasi esittää pari hyvää pointtia, ja tosiaan onhan se Kaoru muutenkin enemmän tai vähemmän huomiota herättävä ilmestys, mihin sitten menikin. Lisämukavuutena vielä saa vain istua hemmoteltavana, ja eittämättä mukana oli myös enemmän tai vähemmän kettuilunhalua. Se tosin ei ihan onnistunut, kun jälki olikin yllättävän taitavaa. Kojiro se on mestarikokkina oppinut yhtä sun toista taitoa.

Kuivaluumu on kyllä niin naurettava herja, että itseäkin hymyilyttää. Pitänee ottaa arkeenkin käyttöön vaikkapa kalkkiksen synonyymiksi.

- Mai

[Verinen Paronitar]

Tämän otsikko on niin hillittömän herkullinen, että pakkohan tätä oli vilkaista!

Suloinen ja hauska tunnelmapätkä, joka toimi kivasti ilman toisenkin tekstin lukua, ja lololol voin niin kuvitella Kojiron leveilevän ihan mistä tahansa ja just tällaisilla sutkauksilla kuin hienomotoriikan Herkules xD  Sopii kieltämättä kuvaan, että herra mestarikokki taitaa täydellisesti pikkutarkan sorminäppäryyden, ja aaaaa musta kynsilakka takuulla pukee Kaorua kauniisti <3 

Mukavaa naljailua ja arkisöpöyttä, pidin kovasti.