BBC!Merlin: Kaikki alkoi kapakkatappelusta K-11

[Violetu]

Title: Kaikki alkoi siis kapakkatappelusta
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: BBC!Merlin
Ikäraja: K-11
Genre: Humoristinen draama, ficlet
Hahmot: Gwaine, Arthur, Merlin, Percival, ritarit.
Summary: Gwaine on aina ollut perso huomiolle, mutta sen saaminen ja pitäminen on yllättävän vaikeaa.

Vastuunvapaus: En omista mitään enkä saa tästä minkäänlaista palkkiota.

A/N: Henkilöiden piti olla ihan suhteellisen aikuisia, mutta jossain vaiheessa mokomat alkoivat käyttäytyä kuin teinipojat. Annetaan se heille anteeksi.


************



Kaikki alkoi siis kapakkatappelusta


"En olekaan tainnut kertoa teille koskaan ensimmäisistä turnajaisistani",  Gwainen hymy oli kuin kissalla, jolla roikkui vielä rotanhäntä hampaiden välistä.

"Ja viimeisistä", Arthur pisti väliin, ja kaikki nauroivat.

"Kadehdit vain kauneuttani oi prinssi", Gwaine kumarsi ja kohotti merkitsevästi kulmiaan. Arthur tuhahti huvittuneesti ja hyminä ritarien seassa jatkui.

"Eikö se ollut se kerta, kun Gwaine pelasti sinun henkesi?" Merlin sanoi kirkkaalla äänellä, ja äkkiä Gwaineen kohdistuneet katseet olivat huvittuneen sijaan melkein vaikuttuneita. Gwaine röyhisti rintaansa.

"Merlin..." Arthurin ääni oli muuttunut varoittavaksi, ja Merlin käpertyi tuolillaan pienemmäksi.

"... ole hiljaa?" Merlin kohotti virnistäen kämmenet takaraivonsa suojaksi.
Arthurin huulille levisi mairea hymy.

"Mistä arvasitkin", prinssi sanoi, ja nipisti Merliniä lujaa nenästä.

"Au!"

"Minun parrasvaloni! Eikö prinssi saa tarpeeksi huomiota muutenkin?" Gwaine valitti teatraalisesti, sillä kaikkien huomio oli nyt siirtynyt Merlinin ja Arthurin hyväntahtoiseen nahisteluun.  Arthurilla oli Merlinin pään kainalossaan, ja Merlin yritti huonolla menestyksellä rimpuilla vapaaksi.

"Minä tukehdun!" Merlin ähisi silmät ilkikurisesti pilkahdellen, ennen kuin Arthur tukki mustatukkaisen suun hauiksellaan.

"Umphummmmph!"

"Ole hiljaa Merlin, kukaan ei ymmärrä, mitä yrität sanoa."

"Minun turnajaiseni", Gwaine kohotti ääntään yrittäen peittää Merlinin mölinän alleen.

"Sinä olit ähhh - sankarillinen", Arthur huitaisi kädellään jonnekin Gwainen suuntaan ja yritti samalla pitää Merlinin kädet poissa kyljiltään. Arthur ei todellakaan aikonut joutua ritariensa edessä nolosti kutitetuksi.
Percival oli ainoa, jonka huomio oli kiinnittynyt edes pikkuhiukkasen Gwainen koko ajan kasvavaan harmistukseen.

"Minä ehdotan, että viemme Merlinin vähän viilentymään!" Arthur julisti, ja viimeistään lupaus Merlinin kiusaamisesta vei kaikkien huomion sataprosenttisesti Gwainesta Arthuriin. Tai siltä se ainakin näytti, kun ritarilauma - Arthur etunenässä - lähti kuljettamaan rimpuilevaa Merliniä ovesta ulos ja ties millaiseen höykytykseen.

Gwaine tuijotti ystäviensä perään ja oli jo aikeissa lyödä nyrkkiä pöytään, kun matala ääni keskeytti hänet.

"Kerrotko sinä nyt niistä turnajaisista?" Percival kysyi pieni hymy huulillaan.

Gwaine kietoi käsivartensa Percivalin massiivisille olkapäille ja tilasi kaksi uutta kolpakkoa.

"Voisin vaikka suudella sinua", Gwaine sanoi ja moiskautti Percivalin poskelle pusun. Ihan vain siksi, ettei kukaan voisi väittää, ettei Gwaine ollut sanojensa mittainen mies.

"Kaikki alkoi siis kapakkatappelusta..."




***************************************************
Kommentit olisi kivoja

[Mursu99]

Aika kiva joo:-)

[Black rose]

Tää oli aivan mahtava pieni ficlet! Tykkäsin kovasti

Hahmot olivat juuri sellaisia kuin pitikin -hyvin uskottavia! Toisaalta myönnettäköön, että tarinan loppupuolella heistä ehkä tuli hieman mieleen teinipoikalauma iltaa viettämässä, mutta eikös se ole niin, että pojat ovat aina poikia, olivat sitten kuinka aikuisia hyvänsä

Gwaine (joka muuten on yksi lempparihahmoistani) oli jotenkin niin itsensä kerjätessään huomiota, humoristisia letkautuksia heitellessään ja heittäytyessään hieman teatraaliseksi. Arthur oli myös ihana kiusatessaan Merliniä ja vetämällä muiden huomion itseensä. On ne vaan niin ♥ aws.

Tykkäsin myös tunnelma, joka oli tosi mukava, jotenkin sellainen lämpöinen ja kaverillinen -nosti hymyn huulille useamman kerran
Kiitos siis tästä harmaan lauantaiaamun piristyksestä! Lisää lukisin (etenkin näillä hahmoilla) enemmän kuin mielelläni

[flawless]

Olipas tämä hyväntuulinen pikku teksti! Ihanan lämminhenkinen tunnelma, joka vastasi juuri sitä parasta alkusarjan hulluttelua ja iloisuutta. Merlinin ja Arthurin nahistelu oli varsin IC, vaikkakin harmi Gwaine-paralle, joka ei saanut haluamaansa huomiota Onneksi Percival kuunteli. Percival oli tässä ihana, sellainen rauhallinen ja huomioonottavainen. Miten musta tuntuu, että aika monet Gwainen tarinoista alkaa kapakkatappelusta

Gwainen hymy oli kuin kissalla, jolla roikkui vielä rotanhäntä hampaiden välistä.

Kuulostaa ihan Gwainelta! Loistava kuvaus.

"Voisin vaikka suudella sinua", Gwaine sanoi ja moiskautti Percivalin poskelle pusun. Ihan vain siksi, ettei kukaan voisi väittää, ettei Gwaine ollut sanojensa mittainen mies.

Hih. Tykkäsin tästä, oli hyvinkin IC ajatus että Gwaine ajattelisi noin.

Tästä tuli hyvä mieli. Ihana pikku päivänpiristys! Kevyt kerrontatyyli ja tarinan hassuttelu sopivat hyvin yhteen. Tämä oli oikein mukava ja todentuntuinen pätkä näiden arjesta. Kiitos!

[Violetu]

Kiitos kommenteista^^ palasin Merlinin pariin piitkästä aikaa, ja harhauduin saman tien vilkaisemaan mitä näistä tyypeistä onkaan tullut kirjoitettua. Kommentit on luettu moneen kertaan, mutta olen toivottoman myöhässä niihin vastaamassa, kiitos ja anteeksi 😅

Mursu99: Kiva kun jätit puumerkkisi
Black rose: Kiitos kommentista, ritaripöljäily saa allekirjoittaneenkin aina hyvälle tuulelle ^^
flawless: Kiitos kommentista, Gwaine on kyllä veikeä hahmo kirjoittaa, ja Percival sille just sopiva vastapari vähän rauhallisemmalla olemuksellaan, kiva, että tykkäsit!

[Kaarne]

Päätin lukea toisenkin tekstin aamukahvini seuraksi. Tässä oli jotenkin hyvä tunnelma ja tykkäsin kovasti siitä miten lämminhenkinen tää teksti oli. Vähän kävi kyllä sääliksi Merliniä. Toi lopetus sensijaan oli kyllä tosi söpö, ihanaa että Gwaine sai huomiota sitten kuitenkin. Kiitos tästä aamun piristyksestä. ❤

[Meldis]

Kun on niin syvällä paritusficeissä niin on ihan kiva välillä lukea tällaista geneeristä arkea. ^^ Oikein ihana pätkä oli, olisin kaivannut itse sarjaltakin enemmän ritarien arkea ja miten Arthur ja Merlinkin siihen lomittuvat. Epäröin vähän, että olisiko kuninkaallinen oikeasti käynyt ryyppäämässä alaistensa kanssa tavernassa, mutta toisaalta sitä tehtiin ihan canonissakin ja jotenkin tosi oudosti tuli mieleen Tuntemattoman Koskela, joka oli ihan tasavertainen kaveri alaistensa kanssa, mistä siis pidin ihan hirveästi (ei, en itsekään ymmärrä miksi puhun suomalaisesta kirjasta kommentoidessani Merlin-ficciäsi). Se tekee oikein hyvää olla yksi porukasta, kruununprinssillekin.

Sanoitkin, että hahmot ovat aikuisia, vaikkeivät niin käyttäydy, mutta mielestäni on tosi autenttista sekä aikuisille, että hahmoille, että alkoholia kuluttaessa ja vapaa-ajalla hengatessa se aikuisuus karisee. Minusta siitä on vain ihanaa lukea. Että kun aikuisen ritarinkin on vaikea kätkeä huomionhakuisuuttaan, tulee parempi mieli siitä, että itselläkin se on hankalaa välillä. Vaikka tuo ritari olikin sitten Gwaine. Oih, Arthurin Merlinille antama tukkapölly oli tosi söpöä myös, kauheasti tahtoisin tietää, miten Merlinin myllytys ulkona sujui ja huomasin silloin tekeväni juuri, kuten Gwaine harmittelikin. Että kukaan ei kiinnostunut hänestä, ainoastaan Arthurin ja Merlinin pöllöilyistä. Mutta jäin toisaalta kaipaamaan kuulla kunnolla Gwainen kapakkatappelusta alkaaneen tarinan! Percival on ihana, semmoinen muskelit omaava nallekarhu. ^^ Se on kyllä parhaita pieleen menneitä kohtauksia, kun Tom Hopper suutelee kuolevaa Eoinia, tuli tuo kohtaus ihan mieleen pusuttelevasta Gwainesta.

Tulipas jotenkin tajunnanvirtainen kommentti, mutta pääpointti oli, että tässä oli kauhean söpöä arkea, jota olisi kivaa lukea enemmänkin kaikista hahmoista. Kiitos tästä pätkästä! ^^

[Violetu]

Kiitos kommenteista <3

Kaarne: Kiitos kommentista, on nää vaan sellasia velikultia  <3
Meldis: Itsekin olen varsinkin lukiessa lähinnä paritusficcien ystävä, mutta Merlinistä irtoaa kirjoittaessa jotenkin helpommin tällaista yleistä pöljäilyä, jonne voi livauttaa pieniä paritusviboja Ritarit on ihan liian ihania dynamiikkoineen, nyt uudelleenkatsellessa on tullut mieleen vaikka mitä ritari-ideoita taas, toivottavasti saan kirjoitettua dedishommat pian, että voin sitten pistää kaiken energian niihin. xD ai jestas se pieleen mennyt kohtaus on kyllä niin kultaa, olisiko siitä alun perin iskostunut koko Gwaine/Percival-shippi tajuntaani, erittäin mahdollista. Kiitos kommentista <3