Title: Unelmien prinssi
Author: Larjus
Chapters: Triplaraapale
Fandom: Pokémon Sun & Moon
Pairing: Lychee/Takeshi
Genre: Canon-kohtaukseen pohjautuva liibalaaba
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäissarja hahmoineen ei kuulu minulle. Kirjoittelen ihan ilman korvauksia omaksi ilokseni.
Summary: Takeshin tapaaminen vaikutti Lycheehin enemmän kuin olisi voinut olettaa.
A/N: Osallistuu haasteeseen
Kerää10, hahmolla Lychee.
Mun mielestä nämä kaksi voisivat olla söpö pari yhdessä. Lycheekin oli selkeesti ihan fiiliksissä Takeshin puheista
Kattokaa nyt tota naamaa. Muija on ihan myyty.
Unelmien prinssiEi Lychee ajatellut polulla lojuvaan kiveen kompastumisessa ja nenälleen kaatumisessa olevan mitään tavallisesta poikkeavaa. Hänen kompurointinsa oli käytännössä jokapäiväistä ja hän osasikin melkeinpä odottaa niin tapahtuvan. Mutta siihen hän ei ollut mitenkään osannut varautua, että maahan kaatuessaan hän kohtaisikin samalla unelmiensa prinssin. Komea nuorimies oli polvistuneena hänen edessään kättään ojentaen ja esitteli itsensä pokémonlääkäriksi opiskelevaksi Takeshiksi.
”Kohtalo ei olekaan hylännyt minua”, Takeshi julisti ja tarttui molemmin käsin hänen omaansa. ”Minä pyydän, tulkaa vaimokseni, neiti Lychee!”
”Va-vaimoksi??”
Niin yllättävään kosintaan Lychee ei olisi osannut varautua edes villeimmissä kuvitelmissaan, varsinkin kun kyseessä oli heidän ensikohtaamisensa. Eihän hän edes tuntenut eteensä polvistunutta miestä! Mutta ehkä kyseessä olikin kohtalon määrittämä tapaaminen, niin kuin Takeshi sitä kutsui, ehkä Welan liekit todellakin olivat johdattaneet heidät yhteen.
Lychee olisi voinut kuunnella varsin mielellään lisääkin Takeshin vuodatusta tunteistaan, jotka tämän kertoman mukaan paloivat kuumempina kuin Welan sisällä kytevä magma, mutta sitten Kasumi keskeytti heidän taianomaisen hetkensä tarttumalla Takeshia korvasta ja raahaamalla tämän pois.
”Menit ihan liiallisuuksiin asti löytääksesi hänet, ja sitten kutsut sitä
kohtaloksi!?” punapää säksätti surkeasti uikuttavalle Takeshille.
Mikäli Kasumin sanat pitivät paikkansa, ei heidän kohtalon määrittämä tapaaminen sitten ollutkaan kohtaloa. Lycheeta se ei kuitenkaan haitannut lainkaan, päinvastoin. Eikö ollutkin jopa kauniimpi ajatus, että joku oli halunnut tavata juuri hänet ja nähnyt sitten paljon vaivaa löytääkseen tiensä hänen luokseen? Että joku oli heti ollut häneen niin rakastunut, että halusi viettää loppuelämänsä hänen kanssaan? Lychee ei ollut koskaan aiemmin tuntenut itseään yhtä viehättäväksi, yhtä halutuksi.
Ja vaikka Kasumi kuinka sanoikin, että Takeshilla oli tapana rakastua päätä pahkaa suunnilleen jokaiseen näkemäänsä naiseen ja luvata näille vaikka kuu ja tähdet taivaalta, eli Lychee jo haavekuvitelmissaan, joissa hänen unelmiensa prinssi uhmaisi vaaroja ja jopa kohtaloa löytääkseen tiensä hänen luokseen. He voisivat elää yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti, ja sen pituinen se. Lychee oli jo täysin valmis uuteen elämäänsä Takeshin unelmien prinsessana.
