Kuningaskalastaja ja harmaavarpunen (eksynyt suhun) • S • kevätromantiikkaa, Sara/Netta • 12+ virkettä -haaste, shotti

[Waulish]

S

Tämä teksti osallistuu 12+ virkettä XIV -haasteeseen, jossa ideana on kirjoittaa teksti 25 pakollista sanaa hyödyntäen niin, että jokaisessa virkkeessä on yksi sana. Hyödynsin tässä tekstissä myös jokerivirkkeen, eli yhteensä virkkeitä pitäisi olla 26. Sanalista löytyypi lopusta.

Lisäksi teksti osallistuu Vuodenaikahaaste III -haasteeseen keväällä.


Toukokuinen iltapäivä on tyyni ja aurinkoinen, aivan kuin luontokin juhlistaisi Saran ja Netan fuksivuoden päättymistä. Nettakin on yhtä auringonpaistetta parveketuolilla löhötessään: hänen kukkamekkonsa väriloisto ilakoi, ja päälaella keikkuvaa nutturaa piristää kirkkaanpunainen rusetti. Netta puhuu pernaruton antibioottihoidoista lääketieteen opiskelijan intohimolla, ja Sara kuuntelee hymyillen, vaikkei pernarutossa mitään hymyilyttävää olekaan. Heillä molemmilla on tahtoa muuttaa maailmaa, mutta Netassa se kuplii ja pirskahtelee tavalla, joka saa Saran aina hymyilemään.

Netta puhuu ja puhuu, kunnes parvekkeelle surraa ampiainen, kai heidän vadelmalimonadilasiensa houkuttelemana. Hänen suunsa puristuu tiukaksi viivaksi, ja pöydällä lepäävä käsi siirtyy vaivihkaa lähemmäs Saraa. Vaara on kuitenkin onneksi pian ohi, ja Netta nostaa pitkät säärensä nauraen parvekkeen kaidetta vasten, kipristelee varpaitaan, eikä Sara voi olla ihastelematta naisen varpaankynsien aniliininpunaista lakkaa. Netta on huoliteltu ja kaunis, ja Saraa melkein hävettää omat yksinkertaiset trikoonsa ja ylisuuri T-paitansa, puhumattakaan hiuksista jotka hapsottavat omapäisinä töyhtöinä jokaiseen ilmansuuntaan ja ovat lyhyydessään kaukana naisellisesta.

Netta alkaa pohtia ensimmäisen maailmansodan aikana riehuneen espanjantautipandemian aiheuttaneen influenssaviruksen mutaatiota, joka johti nuorten aikuisten poikkeuksellisen suureen kuolleisuuteen. Sara katselee hänen punattujen huultensa liikkeitä ja huomaa haaveilevansa ensimmäisestä yhteisestä kesästä, mansikkajäätelöstä ja kävelyistä jokirannassa. Siitä lähtien, kun hän syksyllä tutustui Nettaan yhteisen ryhmätyön parissa, hänestä on hassusti tuntunut siltä kuin koko maailmankaikkeus äärettömine avaruuksineen olisi heille avoinna, heidän syleiltävissään. Hän muistaa vaativat sydämenlyönnit, ujot katseet ja pienen, keltaisen lapun, jonka Netta jätti Saralta lainaamansa kirjan väliin ja jossa luki Olisitko sä mun avec vuosijuhlilla? ☺

Netta nousee, hakee limonadipullon jääkaapista ja täyttää heidän lasinsa. Jääpalojen kilahdukset säestävät tien toiselta puolelta kantautuvia lasten kiljahduksia; päiväkodissa on ulkoiluhetki. Saraa pissattaa jo ensimmäisen lasillisen jäljiltä, mutta hätä on toistaiseksi vielä sen verran hento, että hän päättää painautua parveketuolinsa selkänojaa vasten ja nauttia ihanasta keväthetkestä niin kauan kuin voi. Tänään hän aikoisi viitata kintaalla kaikille huolille ja velvollisuuksille; olihan lukuvuoden uurastus vihdoin ohi.

”Olisitko sä halunnut mieluummin jääteetä?” Netta kysyy hienoista ilkikurisuutta äänessään ja hipaisee jalallaan Saran paljasta säärtä.

”Etkö sä ole vieläkään oppinut, että mä vihaan jääteetä”, Sara huokaisee, vaikka tietää Netan pilailevan.

Saran katse palaa jälleen Nettaan, ja tällä kertaa sen vangitsee tämän olkavarren tatuointi, kuningaskalastaja jonka metallinhohtoinen sinivihreä säkenöi auringossa. Tatuointi kuvastaa Nettaa hyvin: hän on värikäs persoona, joka rakastaa kaikkia ja kaikkea, ja Sara rakastaa sitä hänessä. Sara tietää, että jotkut typerykset kiusasivat Nettaa koko peruskoulun ja toisinaan vielä lukiossakin, kai silkkaa epäkypsyyttään ja ilkeyttään, mutta Netta on selvinnyt ja uskaltaa olla oma itsensä, pohdiskella pernaruttoja ja espanjantauteja ja taistella paremman maailman puolesta. Sara kurottaa silittämään Netan olkapäätä, ja Netta hymyilee hänelle niin kuin hän olisi kauniimpi kuin kaikki kevään kukat. Usein Sarasta itsestään tuntuu, että hän on tavallistakin tavallisempi, varsinainen harmaavarpunen, mutta Netta saa hänet kerta toisensa jälkeen tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi, aivan kuin rumasta ankanpoikasesta kasvaisi kaunis joutsen.

”Mitäs tuijottelet?” Netta kysäisee yhä hymyillen ja pyyhkäisee nenäliinallaan siitepölyallergian ärsyttämää silmäkulmaansa.

”Mä olen eksynyt suhun”, Sara sanoo ja lepuuttaa poskensa tuolin selkänojaa vasten niin, että saattaa katsella Nettaa, ”enkä mä halua tulla löydetyksi.”

Kenen tahansa muun seurassa sellaisen sanominen saisi Saran tuntemaan itsensä idioottimaiseksi harmaavarpuseksi, mutta Netta istuu hänen syliinsä, kietoo kätensä hänen ympärilleen ja hymisee hänen korvaansa Ei me olla eksyksissä.

1. aurinkoinen 2. päälaki 3. rutto 4. tahto 5. kunnes
6. tiukka 7. varpaankynsi 8. töyhtö 9. mutaatio 10. haaveilla
11. avaruus 12. keltainen 13. pullo 14. päiväkoti 15. hento
16. viitata 17. tee 18. vihata 19. tatuointi 20. ilkeys
21. silittää 22. tavallinen 23. nenäliina 24. eksynyt 25. idioottimainen

[Sielulintu]

Tää oli aivan ihana!
Tunnelma oli jollain lailla tosi kiva ja rauhallinen, mutta silti teksti kulki koko ajan kivasti eteenpäin. Tästä sai myös hyvän kuvan Saarasta ja Netasta kummastakin, samoin kuin heidän suhteestaankin. Jotenkin tää on kokonaisuutena mielettömän suloinen.
Haasteen sanatkin sopivat tekstiin tosi kivasti ja luontevasti, eikä missään vaiheessa tuntunut, että joku sana ei olisi sopinut virkkeeseen tai tekstiin.
Kiitos paljon tästä.

[Nicky]

Tänään koetin masentavan lumimyrskyn jälkeen tämä oli todella soma! Pidin kevät-illan rauhallisuudesta. Tuli sellainen fiilis, että pääsisipä jo itsekin loikoilemaan omalle parvekkeelle. Tässä oli sellaista nuorten ihmisten toiveikkuutta ja tiettyä varmuutta, joka ei toivottavasti koskaan muutu. Vähän tuli omakin vuosien takainen fuksivuosi mieleen.

Jollain lailla jäin sitä miettimään, että millainen ihminen tämä Sara sitten oli, miksi esimerkiksi Netta oli häneen ihastunut alunperin? Vähän jäi se vaivaamaan, kun Saraan ei oikein päässyt sisälle.

”Mä olen eksynyt suhun”, Sara sanoo ja lepuuttaa poskensa tuolin selkänojaa vasten niin, että saattaa katsella Nettaa, ”enkä mä halua tulla löydetyksi.”

Vaikea laittaa sanani järjestykseen tästä repliikistä. Tämä tuntui lennokkaalta ja kornilta, mutta sillä lailla, että se sopi tähän tekstiin. Ollaan parisuhteessa ja on okei sanoa hupsuja, sokerisia asioita silloin, kun oikein tykkää toisesta. En siis halua tätä repliikkiä kritisoida, yritin vain selittää omaa fiilistäni tekstissä kuvatusta hetkestä.

Tekstistä jäi ihanan huoleton olo. Minä kiitän tästä!

[Waulish]

Apua, kommentteja, ihania piristysruiskeita!

Sielulintu, oi että, ihanaa että pidit! Olen tosi otettu siitä, että teksti kulki mielestäsi kivasti etiäpäin ja että pakolliset sanat sopivat joukkoon luontevasti. Tuskailin noiden sanojen ja rajatun virkemäärän kanssa aika tavalla, enkä yhtään osannut arvioida, miten tämä teksti aukenisi lukijalle, joten on helpottavaa kuulla, että tästä kyhäelmästä sai jotakin irti. Kiitos paljon ihanasta kommentista!

Nicky, minullekin tuli tätä kirjoittaessani vähän sellainen kaipuu kevääseen! Kevät on ihanaa aikaa, ja onneksi se alkaa tässä jo ollakin käsillä, joskin vielä on ehkä vähän matkaa siihen että tarkenee loikoilla partsilla kesäkuteissa. Harmi että Sara jäi etäiseksi, mutta toisaalta en ihmettele sitä yhtään. Yritin rakentaa hahmoja sen verran kuin suinkin pystyin ja osasin, mutta koska tekstin pituus oli rajattu vain 26 virkkeeseen ja virkkeitä määrittivät pakolliset sanat, eheän kokonaisuuden luominen oli tosi haastavaa. Tämän parempaan en nyt tällä kertaa pystynyt, mutta jospa ensi kerralla sitten! Tämä virkehaaste on kyllä mainio, kun se todella haastaa kirjoittajana. Kiitos kovasti ihanasta kommentista!

[Lunalotta]

Oi miten ihana femmeteksti! Kutsuhuuto minulle siis :3

Itekin tappelen tän 12+virkettä-haasteen kanssa, positiivisesti tapellen tosin! Tää haaste on aina vaan niin inspiroiva, kun pitää miettiä lause kerrallaan ja sitten sitä tekstin kokonaisuutta ja lopputulosta sanojen määrittelemällä tavalla ja rytmillä. Nää tytöt sulatti mun sydämen, Sara varsinkin! Kevät voisi kyllä luvan tulla että pääsisi itsekin loikoilemaan pihalle :3 Huvittavinta tässä on se, että mulla on originaalihahmot nimeltä Sara (josta on täällä tekstejäkin) ja Netta (josta ei ole vielä tekstejä täällä), jotka on niin erityyppisiä persoonia etten oikein näe niitä yhdessä Mutta sun hahmot sopii toisilleen kyllä varsin hyvin <3

[Waulish]

Lunalotta, olen samaa mieltä: 12+ virkettä -haasteen kanssa saa kyllä tapella, mutta se on positiivista tappelua! Tosi haastava mutta myös tosi inspiroiva ja aivonystyröitä aktivoiva haaste. Iks, ihanaa että hahmot sulattivat sydämesi, olen otettu! Se on kyllä aina hassua, jos lukee hahmoista, joilla on samat nimet kuin omilla hahmoilla mutta jotka kuitenkin ovat ihan erilaisia. Voi että, lämpimät kiitokset sinulle, kylläpä ilahduin kommentistasi!

[Felia]

Mun piti lukea tää jo heti, kun huomasin tän ilmestyneen, mutta eipä ollut aikaa. Nytpä sitten lukaisin tän ja ai että, kun oli ihana lukukokemus.

Ah, kevät. ♥ Sitä tässä kyllä jo odotellaan ja tämä teksti oli kyllä mainio nostattamaan kevättunnelmaa entisestään. Aurinkoiset kevätpäivät on kyllä jotain niin parasta. ♥ Tässä oli ihana rauhallinen, mutta silti pirteä ja ehkä jopa hieman hattaramainen tunnelma. Tytöt vaikutti todella kivoilta persoonilta, ja täytyyhän tässä nyt mainita, että pystyin pienoisesti samaistumaan Saraan. Ensinnäkin tatuointien katselu (koska tatuoinnit on rakkaus ♥) ja toiseksi tuo, että toista vaan unohtuu tuijottelemaan. Oon itse ihan samanlainen, kun vietän aikaa paremman puoliskoni kanssa. Ja sitten vielä tuo pieni epävarmuus Sarassa. Siihen nyt on aina helppo samaistua, kun sitä on epävarma milloin mistäkin.

Tästä sai sellaisen kuvan, että tyttöjen suhde on hyvin rento ja hyvin persoonallinen - tai ainakin voisin kuvauksen perusteella nähdä Netan tuovan mukaan kivaa persoonallisuutta. Tästä tekstistä välittyi jotenkin hyvin se, että vaikka suhde on vielä aika tuore, niin heidän välillään on jo vahva side. Muutenkin tässä oli sellaista ihanaa suloisuutta, joka sai kevätfiilistelyn lisäksi hymyilemään. Ah, tyttörakkaus on ihanaa. ♥

Haaste kuulostaa todella vaikealta, mutta erittäin hienosti olet kyllä sen täyttänyt. Mielestäni tämä oli eheä kokonaisuus.

Suuret kiitokset tästä palasesta, oli mukava piristys iltaan. ♥

[Waulish]

Felia, kivaa että tämä pieni tarina piristi iltaasi! Olen otettu siitä, että pidit tätä eheänä kokonaisuutena, koska tämän haasteen puitteissa sellaista on vaikea tavoittaa. On myös mukavaa, että pystyit samaistumaan Saraan ja hänen epävarmuuteensa. Minäkin näen Sarassa jonkin verran itseäni, ja hänen saappaisiinsa oli aika luontevaa astua, kun tätä kirjoittelin. Kiitoksia paljon kommentistasi, joka piristi vuorostaan minun iltaani!

[Thelina]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Selailin listaustasi ja lopulta päädyin lukemaan tämän: kaunis nimi ja kevätromantiikka houkuttelivat puoleensa, vaikka syksyä eletäänkin. Minustä tämä oli oikein onnistunut 12+ virkettä haasteen toteutus, sillä lukiessa ei mikään pistänyt silmään tai tuntunut omituiselta, vaikka haasteessa onkin tietyt pakolliset sanat, jotka pitää käyttää.

Tässä tekstissä pidin erityisesti värikkäistä yksityiskohdista ja opiskelijaelämän kuvauksesta. Netan tyyli kukkamekkoineen, rusetteineen ja tatuointeineen kuulostaa ihanalta ja vaikka Sarasta tuntuukin harmaalta toisen väriloiston rinnalla, niin uskon että Netta näkee kiusaamistaustastaan johtuen toisessa nimenomaan tämän sisimmän, eikä välitä ulkokuoresta (vaikka en epäile etteikö Sarakin olisi ihana ja kaunis, nyt emme vain näe häntä Netan silmin). Viestilappu kirjan välissä, vadelmalimonadi ja Saran harhailevat ajatukset olivat ihania, samoin lämmin ja romanttinen lopetus! Tykkäsin myös kohdasta, jossa Netta kiusoittelee Saraa jääteellä: selvästi he ovat ehtineet kokea yhdessä hauskoja asioita ja johonkin sattumukseen liittyy tuo jäätee.

Kiitos tästä, olipa kivaa lukea pitkästä aikaa sinulta jotakin + vaihtelun vuoksi vieläpä femmeä

[Vuorna]

Aamua suoraan Kommenttikampanjasta! Minusta on tosi ihanaa, miten sulla on sun listauksessa erillinen kevättekstien kohta, ja sieltä olikin sitten ilo valita jotain luettavaksi ja kommentoitavaksi. Valinta oli haastava, mutta kuvaus "fuksikevään päätöstunnelmia" iski oikein erityisesti. Oman fuksikevääni nimittäin vietin visusti neljän seinän sisällä kiitos koronan, joten ainakin on ihana lukea muiden keväisen aurinkoisista ja onnellisista hetkistä <3 Ja siis virkehaaste oli tässä vielä ehdotonta plussaa, siihen kirjoitetut tekstit ovat aina jotenkin erityisen säväyttäviä.

Ai että, tämä oli kyllä todella ihana teksti! Tässä on ihailtavan lämmin tunnelma, rento ja just parhaalla tavalla semmoinen keväinen! Oli todella helppo uppoutua tämän tekstin kaikkiin kivoihin yksityiskohtiin, ne loivat osaltaan tähän tiettyä realistisuuttakin. Vaikka teksti oli lyhyehkö toki tietysti virkehaasteen rajoituksienkin takia, tässä oli hurmaavasti ehditty kuvailemaan sekä Saraa että Nettaa. Heidän dynamiikkansa oli myös tosi ihana, jäi semmoinen fiilis, että he täydentävät toisiaan. Oli myös kiva, miten tässä oli avattu vähän sitä heidän yhteistä historiaansakin ja sen myötä kaikkia kivoja opiskelijajuttuja! Pernarutto ja antibiootit, on helppo kuvitella niiden olevan lääkisfukseille tärkeitä aiheita

”Mä olen eksynyt suhun”, Sara sanoo ja lepuuttaa poskensa tuolin selkänojaa vasten niin, että saattaa katsella Nettaa, ”enkä mä halua tulla löydetyksi.”

Tämä oli niin ihana! Aluksi mietin, että tuo "olen eksynyt suhun" oli vähän tönkösti sanottu, mutta oikeastaan tuohon lauseen jatkoon liitettynä siitä muodostui yksi mun tekstin lempikohdista! Aivan törkeän söpöä <3

Tää teksti oli ihastuttavan eläväinen ja muutenkin tosi söpö kuvaus näistä kahdesta! Pidän todella paljon sun kirjoitustyylistä kaikkine kivoine yksityiskohtineen, muutenkin on aina kiva miten tämmöisissä kevyemmissä teksteissä on mukana myös vähän syvyyttä, kuten esimerkiksi tässä Netan kiusaamistaustan ja Saran epävarmuuksien kautta. Virkehaasteen tämä suoritti jopa tavallista taidokkaammin, missään vaiheessa ei yksikään sana pomppinut muiden joukosta esille! Olipa suloinen ja ihana teksti, oon tosi tyytyväinen että tän kommiksesta mukaani nappasin. Kiitos tämän kirjoittamisesta, tätä oli ihana lukea näin aurinkoisena kevätaamuna!

[Larjus]

Mä yritin aikoinaan kirjoittaa ficiä virkehaasteen juuri tämän kierroksen sanalistalla siinä onnistumatta, mutta varmaan just siks olikin niin kiva lukea jonkun toisen onnistuminen. Tästä tuli ihanan kesäinen fiilis ja muutenkin hyvä mieli. Mulle tuli tätä lukiessa mieleen omat lakkiaiset liki kymmenen vuotta sitten, ja miten silloin oli sellainen tunne että on nuori ja vapaa ja vasta koko elämä aukeamassa edessä (mut ehk vähän kans eksynyt). Muutenkin tää oli täynnä semmosta nuorta maailmanmuuttamisintoa

Tykkäsin myös lintuvertauksista, joita tässä oli ihan otsikkoa myöten. Käsivarteen tatuoitu kuningaskalastaja toimi hyvänä aasinsiltana niihin, niin ei tullut yhtään sellaista fiilistä että ne olis jostain tyhjästä nyhjäisty. Ruma ankanpoikanen-joutsen-viittaus/vertaus oli myös kiva ja söpö, kun onhan se totta ja niin ihanaa kun toinen ihminen saa tuntemaan sillä lailla :3 Mut veikkaisin, ettei Netta ajattele Saran olevan mikään harmaavarpunen tai ruma ankanpoikanen.

Päädyin muuten nyt tän tekstin myötä lukemaan netistä enemmän kuningaskalastajista, ja on se jännä ja hauska kun kuningaskalastajien heimoon kuuluu mm. semmoisia sukuja kuin sulttaanikalastajat, keisarikalastajat ja pyhimyskalastajat, mutta myös täplämetsäkalastajat ja viherkalastajat (ja naurajat) Kaikkee sitä tuleekin opittua kun vähän tutkii.