Nimi: Femboy
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Cobra Kai
Tyylilaji: oisko vähän domestisesti eroottinen ficlet.
Ikäraja: K-11
Paritus: Daniel LaRusso/Johnny Lawrence
Vastuuvapaus: Oikeudet kuuluvat kokonaan muille tahoille kuin minulle.
A/N: Prompti oli, että jotain kevyttä hömppää, niin täs nyt sit vaan on jotain tällasta established relationship settiä, jossa Daniel on semineuroottinen malewife, Johnny imee kaljaa kuin sieni, ja molemmat on toksisesti maskuliinisia keskenään. Eli ihan niinku canonissakin xD
Femboy
Totta kai muutamassa vuosikymmenessä asiat ehtivät muuttua moneenkin kertaan. Silti Danielista oli hassua silittää omia kauluspaitojaan samaan aikaan, kun Johnny tunki kaikki kuivurista tulleet vaatteensa sekaisin yhteen kannettomaan koriin. Kaukana oli Johnnyn nykyisestä olemuksesta se pöyhkeän muotitietoinen nuorukainen, joka pukeutui koulussa vain Ralph Laurenin vaaleanpunaisiin pikeepaitoihin.
Joskus tosin Daniel viikkasi pyykit Johnnynkin puolesta. Oman perfektionisminsa takia, lähinnä. Kulahtaneetkin lökärit ja ikitahraiset teepaidat näyttivät aikuismaisen järjestelmällisiltä kodinhoito-oppaan pyykkihuollon kodinhengetärohjeiden mukaan lajiteltuna väreittäin. Sitä paitsi, Johnnyn ryysyjen hipelöinnistä tuli Danielille melankolisella tavalla nostalginen olo.
”Johan tämä on kulunut kauhtana”, Daniel päivitteli ääneen. ”Kuuletko, Johnny! Tässäkin on nyrkin mentävä reikä.”
”Sanonko mistä menee kohta nyrkki”, karjaisi Johnny olohuoneen puolelta. Daniel kuvitteli hänen puivan ilmaa, mutta tuskin hän oikeasti jaksoi kääntää päätänsä töllöttimestä. Sieltä tuli jääkiekkoa. Syntykalifornialaisena Johnnylla ei ollut hajuakaan pelin säännöistä, hän väitti katsovansa peliä nyrkkitappeluiden takia. Hän kannatti New Jersey Devils-joukkuetta. Sillä ei kuulemma ollut mitään tekemistä sen kanssa, että Daniel oli Newarkista kotoisin. Uskopuhetta.
Jonkin kumman päähänpiston takia Daniel puki päälleen Johnnyn ruudullisen flanellipaidan. Se oli pehmoiseksi kulunut ja aivan laittoman ruma. Sen hihat tulivat Danielia sormille asti, sillä hän ei ollut riittävän harteikas. Daniel näytti peilistä katsottuna viidenkymmenenviiden vuoden iästään huolimatta junnulta isoveljen vaatteissa. Helma peitti paljaan perseen. Daniel käveli pitkin kodinhoitohuonetta alapäästä nakkena, kuin juuri suihkusta tullut pikkuvaimo.
”Viimeistään sitten, kun otatamme kuvat verkkosivuja varten, sinun pitää hankkia uusi siisti puku miestenvaateliikkeestä. En halua, että meidän dojostamme tulee laakson suurin vitsi vain siksi, että sinä näytät jyrkältä möröltä”, sanoi Daniel. Johnnyn suunnalta kuului vain jotain epämääräistä mölinää. Daniel jatkoi vaimoilujaan viikkailun parissa. Johnnyn lukuisissa kollareissa oli enemmän reikiä, kuin Samin tyttökaverien sukkahousuissa. Danielin teki mieli repiä niistä siivousräsyjä. Miten Johnny kehtasi mennä näissä ihmisten ilmoille?
”Olit niin fiininä niissä joulujuhlissa”, Daniel muistutti. Johnny oli silloin vissiin Alin hurmaamista varten valinnut parasta, todistaen, ettei hän ollut niin dorka kuin antoi ymmärtää. Ali ei vain ollut kiinnostunut, tietenkään. Ei heistä kummastakaan, koska Alin mielestä he olivat molemmat aivan samalla tavalla toopeja, ja epävarmoja miehisyydestään. Mutta mitä sitten Danieliin tulee sen lisäksi: silloin hän oli noin ensimmäistä kertaa tajunnut tuntevansa Johnnya kohtaan vihan lisäksi vetoa. Se oli se valkoinen pikkutakki ja martinilasi. Kuin blondi James Bond. Daniel puri huultaan ja veti flanellin helmaa alas, niin että se pingotti hänen vatsaansa vasten.
”Minä vihaan näitä lumppuja”, sanoi Daniel. ”Kuunteletko sinä nyt yhtään, Johnny? Ei karkkejakaan kääritä rumiin papereihin.”
Koska Johnny ei ottanut koko päivän kestäneessä pikkulauantainjälkeisessä kohmelossaan provosoinnista onkeensa, päätti Daniel tepastella Johnnyn ja television väliin. Hän keikisteli siinä niin kuin aerobicmallit c-kasettien kansikuvissa, yhtä sileänä ja ruskettuneena. Muut sanoivat häntä pajunvitsaksi, Johnny riu’uksi.
”Sinä olet niin kuin ämmät, LaRusso. Sokeroit varmaan karvasi vittu persvaostakin”, älähti Johnny, yrittäen kurotella kohti televisiota, Danielin ympäri. Daniel nosti jalkansa sohvapöydälle tyhjien kaljapullojen viereen, ja teki ojentajan venytysliikkeen. Johnnyn lökäpöksyissä muljahti. Lahjekobra oli aika helppo huomata, kun hän ei krapuloissaan käyttänyt kalsareita.
”Pata kattilaa soimaa. Kyllä me molemmat tiedämme, kumpaa meistä kutsuttiin koulussa nättipojaksi. Ei ollut minulla prässättyjä khakihousuja, ei valkoisia tenniskenkiä, tai kultaketjuja kaulassa. Senkin poikaprinsessa”, Daniel kiusoitteli, ja sai kuin saikin Johnyn silmäkulman nykimään. Ja nyki muutenkin. Johnny otti huikan väljähtäneestä kaljasta.
”Ai jaa? No minä en sentään kihartanut ripsiäni, bambisilmä.”
”Just just, femboy”, sanoi Daniel. Häntä oikeastaan nauratti. Johnny tuskin tiesi mitä femboy edes tarkoittaa. Johnny uskoi dinosaurusten rakentaneen pyramidit, koska kaikki mitä on kirjoitettu netissä, on totta. Olisiko kuitenkin äänensävystä tajunnut sen vittuiluksi, kun naama meni niin rusinaksi.
Ennen Johnnya Daniel oli ollut tietoinen siitä, ettei hän ollut oikein maskuliininen, ainakaan kasvoiltaan. Häneltä oli kysytty papereita yökerhoissa melkein kolmikymppiseksi asti. Arin paikka oli nimenomaan ne silmät, hänen silmänsä. Tyttökaverit olivat sanoneet niitä aina söpöiksi. Kai se oli kohteliaisuus, mutta ihan kuten Johnnykin, Daniel oli nuoresta pitäen käsittänyt söpöyden ja miehisyyden olevan ristiriidassa keskenään. Mutta Johnnyn suusta kaikki törkeimmätkin kommentit saivat Danielin rakastamaan itseään – sillä Johnny haukkui, koska ei osannut ilmaista tunteitaan kuin vain aggression kautta.
Danielia oli aina kiusattu vaatteiden takia, jo ennen kuin hän muutti Resedaan. Kaikki oli aina ollut kulunutta, kirjavaa tai muuten vain nuijaa. Ei se tehnyt ikäisekseen pienestä ja hintelästä pojasta sen suositumpaa. Sen takia Danielista oli tullut vanhemmiten ulkonäöllisesti turhankin tarkka. Collegekaverit olivat piikitelleet häntä neuroottisuudesta. Danielille oli pitkään ollut mahdottoman tärkeää, että kaikki hänen vaatteensa olivat uusia. Nykyäänkään hän ei halunnut näyttää siltä, kuin hänellä ei olisi ollut varaa edes oikean kokoiseen puseroon.
Mutta Johnnyn paidassa Daniel tunsi itsensä naismaisemmaksi kuin ikinä. Oliko se huono asia? Herra Miyagi oli aina painottanut ja pehmeitä arvoja, mutta jos Daniel oli itselleen rehellinen, niin kyllä hän oli suurilla rahoilla ja leveällä uralla yrittänyt pönkittää miehistä egoaan. Se, miten Johnny katsoi häntä, muutti kaiken. Johnny oli olevinaan niin helvetin kova, mutta rumatkaan vaatteet eivät peittäneet sitä, että hänkin oli niin kamalan kaunis ihminen – siitäkin huolimatta, ettei hän vaihtanut sukkiaan joka päivä. Ehkäpä, Daniel pohti, asioiden ei tarvitse olla niin jokotai.
”Mitä sinä oikein nakerrat kynsiäsi siinä?” töksäytti Johnny.
”Sinä olet niin kultapoika, Johnny. Yhä vain, aina. Ryysyistä huolimatta”, sanoi Daniel. Hän kumartui pöydän yli ja pani polvensa sohvalla Johnnyn levitettyjen reisien väliin. Kouluaikoina, silloin kun Johnny oli ravistellut häntä ja vedellyt kaksin käsin pataan, hän oli tuoksunut miedolle parfyymille. Nyt vain kaljalle ja keittokinkulle. Daniel halusi häntä enemmän kuin ketään muuta, vaikka ilman pikeepaitoja.
”Pitääkö sinun oikeasti aina tulla siihen lätisemään, menee hyvä matsi ihan ohi”, sanoi Johnny, mutta enää hän ei edes esittänyt katselevansa jotain muuta kuin Danielia vain.
”Et sinä mitään lätkästä ymmärrä”, totesi Daniel. Johnny taklasi hänet syliinsä ja painoi sohvaa vasten alisteiseen otteeseen. Laiton ottelutekniikka, siitä seuraa rangaistusvähennys. Danielia ei haitannut. Hän kiersi jalkansa Johnnyn selän taakse ja puristi jalkalukolla paikoilleen.
”Sinä olet kyllä välillä tosi järkky lutka, LaRusso”, Johnny ähkäisi. ”Haluatko, tikkukeppi, turpaan?”
Daniel tukisti häntä.
”Kokeile vaan. Kolmesta pinnasta voittaa, ja hävinnyt on neiti”, sanoi Daniel. New Jersey Devils teki televisiossa maalin, mutta kumpaakin kiinnosti siinä vaiheessa enää vain kumite ilman housuja.
FIN
