Ficin nimi: Noiturinkesyttäjä
Kirjoittaja: Maissinaksu
Beta: Larjus
Fandom: The Witcher (Netflix)
Ikäraja: S
Mukana: Geralt & Jaskier (Geralt/Jaskier?)
Genre: Hiusten peseminen
Summary:
Geralt suhtautuisi takuulla jatkossa hänen läsnäoloonsa myötämielisemmin, kun hänen ammatillisessa mielessä – ammattimaisin ottein – suorittamansa viettely alkaisi kantaa hedelmää. Kylmähermoinen noiturikaan ei ollut kivestä tehty, sen tiesi kokeilemattakin.A/N: Tämä oli vaihteeksi sellainen teksti, joka lähti liikkeelle yksinkertaisesta ideasta ja tuntui vain pitenevän.
Hauskaa tätä kyllä oli tuumiskella. <3
***
Majatalon kylpytuvan jykevä ovi narisi, kun Jaskier astui peremmälle.
"Ja kuinkas täällä on asiat? Nautitteko puitteista?" hän virkkoi ja sai osakseen kyräilevän mulkaisun, jonka Geralt Rivialainen loi häneen olkansa yli.
"Mitä se sinua liikuttaa, bardi?"
"Täytyyhän sitä kysyä, sinähän se maksava asiakas olet!" Jaskier kohautti olkiaan ja laski kanniskelemansa saippuapurkin kylpytynnyrin viereen.
Geralt murahti jatkamatta keskustelua. Jaskier hymähti itsekseen. Hän ei ollut tavannut montaa noituria elonsa varrella, joten hän ei voinut tietää, olivatko kaikki yhtä tylyjä, mutta ainakaan Geralt Rivialainen ei ollut pahimmasta päästä.
Tämä ei myöskään ollut vielä käskenyt hänen painua vittuun, ja sen hän laski häpeilemättä voitokseen.
"Oikeastaan halusin kiittää sinua vielä henkilökohtaisesti", Jaskier totesi ja istuutui puujakkaralle kylpytynnyrin viereen. Geralt katsahti häntä kuin hän olisi ollut häiritsevä hyttynen.
"Miten niin kiittää?"
"No sillä tavalla, miten yleensä kiitetään onnistuneen esityksen päätteeksi! Aikamoinen esityshän se on verenhimoisen monsterinkin listiminen?"
"En tarvitse erillistä kiitosta. Toimeksianto tuli sitä paitsi paikan isännältä."
"Jo vain, ja hän se halusi tinkiä viimeisestäkin kolikosta. Olisi hoitanut asian itse, jos olisi halunnut säästää rahojaan, pelkuriroikale", Jaskier naurahti. "Joka tapauksessa se, että tämä kyläpahanen on taas rauhallisempi, auttaa minuakin tällä läpikulkumatkasellani. Eikä kiitoksesta kukkarokaan paljoa kevene, hm?"
"Miten vain."
"Noiturit eivät kai tapaa usein saada henkilökohtaista kiitosta? Olalle taputuksia, lämmintä kättä?" Jaskier uteli. Geraltin ilmeestä saattoi päätellä paljon.
"Kunhan työ tulee tehdyksi ja kolikot vaihtavat omistajaa, muu on yhdentekevää."
"Ahaa. Korutonta, pakko sanoa."
Geralt hymähti ilottomasti. "Saitko sanottua asiasi, vai ajattelitko häiritä minua vielä pitkäänkin?"
Jaskierista oli ylipäätään huvittavaa, että Geralt oli jaksanut keskustella hänen kanssaan niinkin pitkään. Epäystävällinen olemus petti toisinaan.
"Ajattelin olla hyödyksi, voitko kuvitella?" Jaskier virnisti. "Luuttua en tuonut mukanani kylpymusisointia varten, mutta minulla on jotain muuta, mikä saattaa kiinnostaa."
"Mitä niin?" Geralt kallisti päätään.
"Noh, jos vaikka otat rennosti ja jätät nämä minun huolekseni?" Jaskier rohkaistui sipaisemaan tämän pitkiä hiussuortuvia.
"Saan pestyä ne itsekin."
"Tottahan toki saat – vaan miksi nähdä vaivaa?" Jaskier virkkoi ja kumartui vetämään lähemmäs ämpärillisen lämmintä vettä.
"Sinulla on jokin muukin syy pyöriä siinä kuin köykäisesti haalittu kiitoksenvelka. Mikä se on?" Geralt iskosti kultasilmiensä äreän katseen häneen.
"Hyvä on, syyni on niinkin matalamielinen kuin halu tutustua paremmin. Kerta kaikkiaan, olen jutustellut kanssasi mukavia pari hassua minuuttia ja olet jo saanut inspiraationi kukoistamaan uljaammin kuin kukaan pitkään aikaan!" Jaskier päivitteli täyttäessään suuren puukauhan ja kaatoi lämpimän veden hiljakseltaan Geraltin päähän ja hartioille.
"En ole kuuna päivänä jutustellut kanssasi mukavia", Geralt tuhahti haroessaan enimmät pisarat hiuksistaan. "Olen tehnyt työtäni ja sinä häärinyt paikalla sattumalta. Olet lisäksi uuvuttanut joka toisen iikan hengiltä taukoamattomalla läpätykselläsi."
"Liioittelukin on taitolaji, arvon noituri! En ole kuullut kenenkään kuuna päivänä valittavan."
"Vainajat eivät tapaakaan valittaa."
"Ah,
viiltävää huumoria..." Jaskier kaapaisi mukanaan tuomasta purkista miedosti laventelilta tuoksuvaa saippuaa ja alkoi hieroa sitä Geraltin hiuksiin. Tämä ei protestoinut hänen toimiaan sanoin tai elkein, ja Jaskierin sydän suorastaan lepatti. Hän oli tainnut saada jo nyt noiturin muuriin enemmän kuin yhden murtuman.
Jaskier kuljetti käsiään Geraltin niskalta päälaelle, levitti saippuaa huolellisesti tämän hopeanvalkeisiin suortuviin ja seurasi kiinnostuneena, miten hänen kosketuksiinsa reagoitiin. Kun hän alkoi hieroa Geraltin päänahkaa, tämä päästi hiljaisen, nautinnosta kielivän murahduksen, joka sai Jaskierin hymyilemään. Geralt suhtautuisi takuulla hänen läsnäoloonsa jatkossa myötämielisemmin, kun hänen ammatillisessa mielessä – ammattimaisin ottein – suorittamansa viettely alkaisi kantaa hedelmää. Kylmähermoinen noiturikaan ei ollut kivestä tehty, sen tiesi kokeilemattakin.
Jaskier alkoi vaivihkaa silittää Geraltin hiuksia päähieronnan ohella, ja ennen pitkää tämä nojasi päätään niin rentona, että jos hän olisi äkkiä vetänyt kätensä pois, Geralt olisi kolauttanut niskansa kylpytynnyrin reunaan.
Jopas jotakin.
"Kovempaa?" Jaskier hymähti lähellä noiturin korvaa ja sormeili tämän päänahkaa hieman voimakkaammin.
"Mmh..."
Jaskier huomasi Geraltin sulkeneen silmänsä, ja se jos mikä sai hänet polleaksi ylpeydestä. Vain pienen hetken aikana hän oli saanut muutettua tämän sulaksi vahaksi. Noiturinkesyttäjä, se hän totta vie oli. Noiturin, josta hän kirjoittaisi niin monta laulua, ettei hän pysyisi laskuissa. Mitä kaikkea hänen upea muusansa voisikaan hänelle kertoa, jumalat nähkööt.
Viekas hymy huulillaan Jaskier kuljetti sormiaan Geraltin takaraivolle ja ujutti pikkusormiaan tämän korvien taakse salaisena aseenaan. Reaktio oli välitön ja juuri se, mitä Jaskier oli toivonutkin. Geralt rentoutui entisestään ja hengähti sävyyn, jollaista ei varmasti kovin moni ollut päässyt kuulemaan. Siunatut olivat hänen korvansa, ja hänen saaliinsa niine hyvineen koukussa.
"Kas noin!" Jaskier julisti ja pyyhkäisi saippuanjämät muutaman hopeisen hiuskiehkuran kera käsistään. Geralt oikaisi ryhtinsä tajuttuaan nojanneensa taaksepäin turhan kotoisasti ja silmäili vaiteliaana, kun Jaskier veti vesiämpärin lähemmäs. "Huuhteletko itse, vai hoidanko homman loppuun?"
Geralt mietti vastaustaan hetken.
"Hoida loppuun, kun kerran aloititkin."
"Olkoon menneeksi! Eipä tässä kiirekään ole", Jaskier virkkoi varoen kuulostamasta liian muikealta. Ammatillinenkaan viettely ei onnistunut, jos homma kulkisi liian hätäisiä uomia. Sen mielessään pitäen Jaskier kaatoi vettä hiljakseltaan Geraltin päähän ja huuhtoi saippuan tämän hiuksista suomatta niille ylimääräisiä helliä kosketuksia. Ei sillä, etteikö hänen olisi tehnyt mieli nähdä Geraltia samassa mielentilassa kuin hetki sitten, muttei hän suinkaan ollut aikeissa käyttää kaikkia temppujaan heti kättelyssä. Hän halusi kieputtaa noiturin rauhallisesti ja perusteellisesti pikkusormensa ympärille.
"Ja valmista tuli", Jaskier tokaisi kipattuaan viimeiset vedet Geraltin niskaan.
"Hm. Kiitos."
"Eipä kestä, kiitoksenhan piikkiin tämäkin meni! Vaikka tuskinpa kiitoksia on ikinä liikaa!" Jaskier naurahti ja sipaisi Geraltin olkapäätä noustessaan seisomaan. "Nyt kyllä maistuu tuopillinen jotain paikallista erikoisuutta... Tuskin on illanvietto päässyt vielä vauhtiinkaan."
"Ajattelitko tehdä asialle jotain?"
"Hah, minähän olen bardi – pirun hyväkin sellainen!" Jaskier iski Geraltille silmää ennen poistumistaan. "Nähdään sitten tuvan puolella."
Pieni osa Jaskierista jäi miettimään, olisiko Geralt Rivialaisella kanttia vain pukeutua, kerätä tavaransa ja ratsastaa kylästä kaikessa hiljaisuudessa. Sellaista olisi voinut odottaa noiturien toimintatavat teorian tasolla tietäen.
Sitäkin enemmän Jaskier uskoi tehneensä Geraltiin lähtemättömän vaikutuksen, ja että tämä ei piru vie kehtaisi luikerrella karkuun noin vain. Niinpä hän kulutti kaikessa rauhassa aikaansa majatalon tuvassa nostattaen tunnelmaa ja kulautellen kurkunkostuketta. Harkittuja liikkeitä toisensa perään.
Odotus palkittiin arviolta parinkymmenen minuutin päästä, kun hän näki Geraltin saapuvan paikalle ja suuntaavan tiskille. Jaskier virnisti, mutta käyttäytyi kuin ei olisi huomannut noiturin läsnäoloa. Tämä saisi tehdä itse seuraavan siirron ja lähestyä häntä täysin omasta tahdostaan.
Jaskier istahti pöydänkulmalle näppäräksi syötiksi ja siemaili oluttaan hitaasti kuin vetääkseen henkeä kaiken lauleskelun vastapainona.
No niin, hetkenä minä hyvänsä.
Ihan niinä minuutteina.
"Hei", rouhea ääni sanoi hänen takanaan.
Ja siinä.Jaskier loihti kasvoilleen hurmaavimman hymynsä ja kääntyi kohti Geraltia.
