Makea hetki | S, Lauri/Perttu

[Neptunus]

Nimi: Makea hetki
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluff
Paritus: Lauri/Perttu
Haasteet: Fluffy10 #4, Originaalikiipeily (74. Omenapiirakka), One True Something 20 #3

A/N: Julkaistu alunperin raapalejuoksuun.

Makea hetki

Laurilla on päällään punainen ruutupaita. Se seisoo keittiönpöydän ääressä omenoita siivuttaen. Hiivin sen taakse muka huomaamattomasti, vaikka tiedän sen kuulevan. Osun panttipullokassiin, joka kumahtaa kaapinoveen. Lauri vilkaisee mua nopeasti ennen kuin keskittyy taas omenoihin.

”Mitä sä teet?” kysyn kietoessani käteni sen vyötärölle. Ruutupaita on ihanan pehmeä ihoa vasten.

”Omenapiirakkaa”, Lauri vastaa. Se osoittaa veitsellä kulhoa tiskipöydällä. ”Taikina on valmis, omenat uupuu.”

”Teetkö sä sitä jonnekin vai ihan vaan meille?”

”Meille.”

Hymyilen Laurin niskaan. Se tuoksuu kevyesti kookosshampoolta ja omalta itseltään.

”Haluaisitko sä auttaa?” Lauri kysyy ja kääntyy ympäri. Se pitelee käsiään ylhäällä, jottei tahraisi mua omenalla.

”En mä osaa leipoa”, sanon, hymyillen epävarmana. En tahdo pilata piirakkaa. Lauri kuitenkin naurahtaa lempeästi.

”Ei kun hakisit kaupasta vaniljajäätelöä. Mä unohdin sen. Maistuu hyvältä piirakan kanssa.”

Nyökkään.

Lauri hymyilee leveästi ja suikkaa suukon mun huulille. Mä en tahdo tyytyä siihen. Nappaan sen kasvot käsiini ja suutelen kunnolla. Vasta sitten mä lähden hakemaan jäätelöä.

[Waulish]

Junaillaan kommenttihaasteita -ketjussa on tehtävänä kommentoida jotain sellaista, millä ei ole vielä kommentteja, ja siispä päädyin tänne hetken lemppariosastoni etusivua tutkailtuani.

Leipova mies on minusta jotain aivan ihanaa, koska tuntemani miehet eivät ole vähääkään kiinnostuneita leipomisesta. On siis hauskaa päästä tunnelmoimaan moista näkyä tarinan parissa! Lauri ei ilmeisesti leivo ihan ensimmäistä kertaa, vaan leipomisen voisi ajatella jonkinasteiseksi harrastukseksikin, mikä on kivaa - onhan se sellaista maanläheistä ja tyydyttävää puuhaa, jonka lopputulos on usein varsin herkullinenkin.

”Teetkö sä sitä jonnekin vai ihan vaan meille?”

”Meille.”

Tämä sananvaihto hymyilyttää minua erityisesti, koska se kertoo yllättävänkin paljon Laurin hahmosta: sen, että hänellä on ilmeisesti ollut tapana leipoa muidenkin kuin oman ydinperheen iloksi, mutta sen lisäksi hän edelleen jaksaa ilahduttaa myös itseään ja kumppaniaan ex tempore -omenapiirakalla. Suloista. ♥ Perttukin on suloinen, kun hän rymyää panttipullokassiin yrittäessään yllättää Laurin, ja myös kun hän suostuu käymään kaupassa jätskiostoksilla. Miesten suhde vaikuttaa lämpimältä ja mutkattomalta.

Kiitoksia suloisesta iltalukupalasta! -Walle