Otsikko: Hiplausta hikikopissa
Fandom: Marvel/MCU
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Violetu
Paritus: Bucky/Tony
Genre: slice of life, fluff, humor, pre-slash(?)
Summary: Bucky ja Tony ovat lähteneet yhdessä reissuun. Majoituksessa on toivomisen varaa.
A/N: Tämä on Juhannustaika
Angelinalle, joka toivoi kesäyövalvomista,inspiroiduin toiveesta heti😂 <3 (ehkä osittain siksi, että vietin pari yötä huoneessa, josta tämän ficin huone on saanut innoituksensa. Lopussa spoilerin alla lisää aiheesta).
Hyvää kesää, olkoon oma majoituksesi sopivan viileä, minne menetkin tai missä oletkin, toivon kaikille lukijoille😂
Enjoy!
***
Hiplausta hikikopissa“Miksi, oi miksi annoin sinulle vapauden hommata meille majapaikan?” Tony voihki.
Mies makasi hostellisängyllä pitkin pituuttaan käsi teatraalisesti kasvoilla, bokserisillaan ja ilman peittoa.
Ullakkohuoneessa oli 28 astetta lämmintä, vaikka aurinko oli laskenut jo pari tuntia sitten, ja ikkuna oli sepposen selällään. Pimennysverhoja ei tietenkään ollut, ainoastaan joku marimekon retroverho, joka pimensi yhtä paljon kuin viilensi, eli ei tippaakaan.
Bucky yritti olla katsomatta Tonyn suuntaan (huonolla menestyksellä), kesäyön valo lankesi verhonraosta aika taiteellisesti alkoviin, jossa miehen sänky oli.
Todennäköisesti Tony ei suhtautuisi erityisen hyvin, jos Bucky pyytäisi saada ottaa kuvan.
“Minä olen tottunut elämään säästeliäästi, tämä on ensimmäinen lomani vuosikymmeniin”, Bucky puolustautui aika väsyneesti, helle oli uuvuttanut hänetkin seerumista huolimatta.
He olivat saapuneet kaupunkiin ja hostellille vasta myöhään, ja Bucky oli tulkinnut Tonyn avonaisen suun, hiljaisuuden ja päässä seisovat silmät vaikuttuneiksi, mutta oli ollut ilmeisen väärässä.
“En minä tiennyt, että sinä maksat koko lystin”, Bucky jatkoi, ja Tony kääntyi katsomaan häntä niin nopeasti, että hyvä kun ei pudonnut sängystä.
“Luulitko sinä ihan tosissaan, että minä laitan sinut maksamaan?” Tonyn ilme oli suorastaan närkästynyt.
Bucky yritti keskittyä toisen ilmeeseen ja sanoihin, eikä valoon, joka maalaili Tonyn vatsalle kuvioita, joita teki mieli koskettaa.
“Minä tapoin sinun vanhempasi, joten olisi se ollut ihan reilua”, Bucky mutisi ääni koko ajan madaltuen. Vasta sanat ääneen lausuessaan hän tajusi, miten typeriltä ne kuulostivat.
Niin kuin hän voisi ikinä mitenkään korvata menetykset, jotka oli Tonylle Winter Soldierina aiheuttanut.
“Tai siis - “ Bucky yritti korjata äskeistä, mutta nyt Tony loikkasi sängystään ylös, otti tyynynsä mukaan ja käveli Buckyn sängyn viereen.
“Ei enää sanaakaan. Tee tilaa.”
Bucky nousi istumaan sängyllään, ja Tony istui hänen viereensä niin lähelle, että heidän hartiansa koskettivat toisiaan. Hikiset ihot liimautuivat heti yhteen, mutta Bucky ei siirtynyt kauemmas.
“Arvostaisin, jos et muistuttelisi pahan alter-egosi tekosista, yritän vähän niin kuin unohtaa ne, tai ainakin olla ajattelematta kuka tappoi kenet”, Tony katsoi Buckya sivusilmällä.
Bucky nyökkäsi. Heidän kasvonsa olivat niin lähellä toisiaan, että hän saattoi melkein laskea Tonyn silmäripset. Se oli hiukan kuumottavaa, joten hän käänsi suosiolla katseen syliinsä.
“Selvä. Anteeksi.”
“Luuletko, että olisin lähtenyt lomalle kanssasi, jos en viihtyisi seurassasi?” Tonyn ääni pehmeni, ja hän hipaisi Buckyn poskea hiukan nihkeillä sormillaan.
“Plot twist: en olisi lähtenyt, tai ainakin olisin itse varannut meille erilliset huoneet jostain, missä on toimiva ilmastointi.”
Bucky pyöräytti silmiään ja tunsi poskiensa hohkaavan entistä kuumempina, jos mahdollista.
Tony hiplasi jostain tuntemattomasta syystä edelleen hänen sänkeään. Ehkä toinen vain tykkäsi kosketella asioita.
Joka tapauksessa kosketus antoi Buckylle sysäyksen avata taas suunsa.
“Sentään hommasin meille erilliset sängyt”, Bucky huomautti.
Hän oli hiljalleen oppinut, että Tony kettuili mieluiten niille, joista piti edes jossain määrin, joten ehkä oli ihan okei vähän kettuilla takaisin.
“Ja tässä minä olen”, Tony viittoili käsillään Buckyn sänkyyn ja sitten omaansa, miestä selvästi nauratti.
“Tähän tulee edes pieni tuulenviri tuosta halvatun ikkunasta, tuo alkovi on yksi hikikoppi”, Tony pudisti päätään, tarttui Buckyn sivummalle työnnetyn peiton kulmaan ja alkoi löyhytellä sillä itseään.
Bucky ei osannut kuin seurata toisen elkeitä sivusta, Tony oli totisesti ihan omaa luokkaansa. Näköjään miehen eksentrisyys pääsi parhaiten valloilleen kahden kesken, ja Bucky huomasi oikeastaan pitävänsä siitä.
“Me emme voi molemmat nukkua tässä, muuten meistä ei ole aamulla jäljellä kuin märkä läntti”, Bucky ilmoitti pahoittelevasti ja siirtyi hiukan kauemmas Tonysta niin, että heidän hikiset hartiansa irtosivat toisistaan melkein kivuliaalla maiskahduksella.
“Tämä olikin sängynvaltaus”, Tony ilmoitti heti, melkein liiankin nopeasti.
Bucky luuli nähneensä toisen ilmeessä jotain loukkaantuneisuutta muistuttavaa, mutta se oli poissa yhtä nopeasti kuin oli ilmaantunutkin.
“Toisaalta, tuskin saamme tässä kuumuudessa kuitenkaan nukuttua”, Bucky raapi hikistä niskaansa, jossa hänen ruskeat hiuksensa olivat sotkuisella sykeröllä.
“Joten yhtä hyvin voimme heittää peitot lattialle ja leikkiä, että siellä on aavistuksen viileämpää.”
He ryhtyivät tuumasta toimeen, ja heittivät molempien raskaat, valkoiset peitot keskelle lattiaa työnnettyään pyöreän, naurettavan matalan “ruokapöydän” tuoleja hiukan sivummalle.
Peitoilla ei ehkä ollut vallitsevassa kuumuudessa virkaa peittoina, mutta pehmusteina lattiaa vasten ne kyllä toimivat.
He makasivat vierekkäin, mutta sen verran kaukana toisistaan, ettei kivuliaita hiki-iholiimautumisia päässyt tapahtumaan.
Bucky pisti merkille, että Tonyn sormet vaelsivat silti aina välillä hipaisemaan hänen omiaan.
Sormenpäiden kosketus oli oikeastaan ihan mukavaa, eikä Bucky voinut olla hipaisematta takaisin.
Hän ei halunnut Tonyn luulevan, että hän torjui tämän kosketuksen, ja sitä kautta ehkä jotain muuta.
Tonysta ei oikein ottanut selvää, mitä tämä kosketuksillaan haki. Ainoastaan se oli Buckylle selvää, että Tony nautti hiplaamisesta, kohdistui se mihin hyvänsä.
Siitä hän saikin idean, joka saattoi olla joko hyvä, tai sitten äärimmäisen huono.
“Tony, käännätkö selän hetkeksi?” Bucky keskeytti, kun toinen oli puhunut lokkien pesimistavoista tai jostain muusta mihinkään liittymättömästä varmaan vartin.
“Hä?” Tony näytti aika pöllämystyneeltä, mutta käänsi kuitenkin Buckylle selkänsä.
Bucky könysi istuvampaan asentoon ja alkoi piirrellä oikealla kädellään kuvioita Tonyn paljaaseen selkään.
Suuria pyörteitä ja pienempiä neliöitä, kukkia, autoja ja sukkuloita. Ehkä joukkoon eksyi myös sydän tai pari, oikein pieniä sellaisia.
Tony huokasi niin tyytyväisen kuuloisesti, että Buckyn vatsanpohjalla humahti.
“Saat anteeksi, ettei täällä ole ilmastointia, jos jatkat tuota koko yön”, Tony mutisi.
“Mmhmm, selvä”, Bucky vastasi ja piirsi hiukan suuremman sydämen Tonyn vasemman lapaluun ympärille.
Ehkä tämä reissu ja heidän majapaikkansa ei sittenkään olisi ihan täysi katastrofi.
***
_________________________________________________________________________________________________________
Palaute olisi ilahduttavaa ^^
(Jos haluatte jostain syystä yöpyä Tonyn ja Buckyn huoneen esikuvassa, niin ottakaa suunnaksi Pori ja Hostel Buiston ylin kerros)
