Nettideittejä ja teekuppeja | K-11 | femme, raapalesarja | 16/? | 28.1.2020

[Alice Katarina]

Author: Alice Katarina
Title: Nettideittejä ja teekuppeja
Rating: K-11
Pairing: Useampia
Genre: femme, draama, raapalesarja
Summary: Lotta lyö vetoa ja antaa ystävänsä luoda hänelle Tinder-profiilin. Ovatko nettideitit tie onneen vai pelkkää ahdistusta aiheuttava lisä elämään?
A/N: Halusin kirjoittaa jotain hieman hupsua ja leikkisää ja vähemmän traagista kuin yleensä, mutta saa nähdä miten käy.

Nettideittejä ja teekuppeja

1

”Tästä kesästä tulee rakkauden kesä”, Veera huokaisee silmät kiinni viltillä loikoessaan.

”Tai yksinäisyyden kesä”, Tuuve tuhahtaa ja pyöräyttää silmiään.

”Tuuve hei, vähän tsemppiä peliin, kyllä sun mies palaa kesäkurssiltaan”, Veera ponnahtaa istumaan, ”Mä voin vaikka lyödä vetoa, että tää kesä on se oikea. Lottakin varmasti löytää jonkun ja rakastuu tulisesti.”

Lotta havahtuu nimensä kuullessaan ja kääntyy katsomaan ystäviään, jotka nyt istuvat molemmat raidallisen viltin päällä.

”Mä voin lyödä vetoa etten löydä ketään vaikka yrittäisin”, Lotta nauraa, ”mulla on huonoin tuuri ikinä rakkausjutuissa.”

”Kiinni veti!” Veera hihkuu, ”Sä oot mulle velkaa kuoharipullon, jos oot syksyn tullen onnellisesti jonkun söpön tytön kainalossa.”


2

Tuuve on jo lähtenyt käymään Berliinissä Danielinsa luona, kun Veera seuraavalla viikolla ilmestyy Lotan oven taakse.

”Nyt me pistetään peli käyntiin. Luodaan sulle Tinder-profiili!” Veera hyppii melkein oikeasti innosta.

Lotta huokaa ahdistuneena ja päästää innokkaan blondin sisään. Ennen kuin Lotta edes huomaa on hänen puhelimensa jo Veeran kädessä. Ystävä tietää tietysti pääsykoodin, joten pian deittisovellus on jo ladattu ja avattu.

”Tästä tulee mahtavaa”, Veera sanoo, ”Haluatko että kuvailen sua spontaaniksi vai mieluummin heittäytyväksi?”

”Enhän mä ole kumpaakaan”, Lotta kurtistaa kulmiaan epäileväisenä.

”Mutta sä voisit olla. Tässä pitää vähän kaunistella nyt. Mä en ole koskaan hävinnyt vedonlyöntiä enkä aio hävitä nytkään.”


3

”Anna se takaisin”, Lotta kiljuu puoliksi leikillään ja tavoittelee ystävänsä kädessä olevaa kännykkää.

Veera virnistää ja pyyhkäisee sormellaan näyttöä korostetun liioitellusti samalla nojautuen poispäin Lotasta nauraen, ”Tää voi hei olla sun tuleva vaimo. Mä osaan nää asiat.”

”Sanoo neiti ’sarjadeittailija’”, Lotta nauraa nyt itsekin, ”Sunko käsiin mun pitäis antaa rakkauselämäni?”

”Itsehän sä just sen sanoit”, Veera swaippaa jälleen kännykällä, ”Älä Lotta huoli, tää Tinder on parasta, mitä sulle on tapahtunut pitkään aikaan.”

Lotta tuhahtaa ja siirtyy sitten lähemmäs ystäväänsä, joka näyttää hänelle jälleen uutta profiilia. Kaikkien niiden kuvien, teennäisen hauskojen profiilien ja teeskentelijöiden keskeltä tuskin on mahdollista löytää mitään aitoa.

[Lunalotta]

Ah, femmeä ja tinderiä - mainiota, minä luen ja odotan jatkoa! Kaikista hauskinta tästä tekee se, että mulla on ystävät joiden nimet on Lotta ja Veera.. xD Mutta jään innolla odottamaan millaisia deittejä sieltä tinderistä Lotalle oikein löytyy..

[Alice Katarina]

Lunalotta: Hauskaa, että jätit kommenttia, se piristi kovasti! Tässäpä jatkoa!

A/N: Raapaleet kirjoitettu Spurttiraapale V:n 14. kierrokselle!
***

4 (avaruus)
 
Lotta näpyttää pöytää hermostuneena. Ensimmäinen yllättävän monesta mätsistä on laittanut viestiä, ja nyt pitäisi osata vastata. Tässä vaiheessa se varmasti menee pieleen, sillä hän ei osaa olla luonteva viestitse edes jo tuttujen ihmisten kanssa.

Tia: Mikä sua avaruudessä kiehtoo eniten?
Lotta: En mä oikeen oo koskaan ajatellut. Ehkä vaan se valtava ikuisuuteen jatkuva koko. Onhan se aika hienoa, ettei me koskaan voida olla varmoja, mitä vielä voi löytyä. Entä sua?
Tia: Tietty se että se on täynnä tollasia tähtiä niinkuin sä. ; )

Lotta purskahtaa nauruun ja kirjoittaa sitten vielä kohteliaan kiitoksen, ennen kuin sulkee puhelimen. Ei tästä kyllä tosiaan tulisi mitään.


5 (kolme)

Kolme päivää myöhemmin Lotta tuijottaa tuskastuneena Tuuvea, joka kirjoittaa huulet mutrulla viestiä hänen uusimmalle mätsilleen. Veera on matkalla isovanhempiensa luona ja värväsi Tuuven piristämään Lotan  deittailua.

“Eikö se ole vähän huono, jos en edes itse hoida näitä keskusteluja?” Lotta yrittää.

“No-ou, sä pysyt nyt istumassa ja mä hoidan tän keskustelun”, Tuuve ei edes vilkaise Lottaa vastatessaan vaan tuijottaa näyttöä virnistellen, “Mä hoidin sulle just treffit!”

“Treffit?” Lotta älähtää hämmästyneenä, “Sun piti vaan jutella!”

“Huomenna kolmelta Fontanassa. Etkä sitten mene myöhässä”, Tuuve ojentaa puhelimen takaisin, “Niin ja muista opiskella jotain pöllöistä. Mä sanoin, että oot ollut kiinnostunut niistä jo lapsesta asti.”


6 (haaveilla)

Fontanassa ei ole paljon väkeä keskiviikkona kolmen aikaan. Lotta tuijottaa epäröiden tiskillä olevia leivonnaisia. Hän ei heti tunnista sisään astunutta tyttöä, mutta tämän kirkkaan siniset hiukset kiinnittävät kyllä kaikkien huomion.

“Hei, sä oot Lotta”, tyttö tulee hänen luokseen innokkaasti hymyillen, “Mä oon Maisa. Kiva tavata.”

Kun he pääsevät pöytään teekuppiensa kera, Lotta haaveilee jo lähdöstä. Maisa ei ole hiljaa hetkeäkään, ja tuntuu, että tämän persoona valtaa koko kahvilan. Lotta ei muista onko hän sanonut itse yhtään sanaa alun tervehdyksen jälkeen. Teekupin tyhjennyttyä Lottaa kiittää seurasta ja hymyilee pakotetusti.

“Mulla oli tosi hauskaa”, Maisa vielä huutelee perään, “Pitää ehdottomasti ottaa uusiksi.”


7 (varjo)

Lotan toiset Tinder-treffit eivät ole ensimmäisiä suurempi menestys. Jos edellisellä kerralla hän ei saanut suunvuoroa, niin tällä kertaa hän rukoilee toistuvasti mielessään, että deitti olisi edes hiukan puheliaampi. Kun Lotta kohottaa teemukin huulilleen, deitti tekee samoin. Kun Lotta korjaa kampaustaan, deitti korjaa omaansa. Tyttö on melkein kuin hiljainen varjo.

Lottaa hämmästyttää suuresti, että tyttö edes viestien välityksellä oli saanut aikaan niin mielenkiintoista keskustelua, sillä kasvotusten hänestä saa nyhtää jokaisen sanan yksi kerrallaan irti.

Toki ehkä tyttöä vain jännittää, mutta Lotta huokaa silti huokaa helpotuksesta, kun varjo vihdoin lähtee kahvilan ulkopuolella eri suuntaan. Hän ei tahdo enää yksiäkään näin ahdistavia treffejä.

[Lunalotta]

Voi Lotta parka, ehkä kolmas kerta toden sanoo? Ehkä hieman kiusallista tosiaan jos kaveri kirjoittaa keskustelun toisen puolesta...? Toivottavasti kohta sujuisi paremmin x) Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo!

[Alice Katarina]

Lunalotta: Ehkäpä kolmas kerta tosiaan toden sanoo. Kiitos kommentista ja tässä jatkoa!

A/N: Ja tässä loput Spurttiraapale V:n 14. kierrokselle osallistuvat raapaleet.

***

8 (alku)

Lotta hymyilee hiukan lukiessaan keskustelua ylöspäin. He ovat jo käyneet läpi turvalliset tavanomaisuudet ja siirtyneet johonkin syvempään.

Varpu: Mistä sä haaveilet?
Lotta: Ainakin mä haaveilen jostain sellaisesta elämää muokkaavasta onnesta. Tai siis sellaisesta, että vaan tuntee olevansa elossa oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Varpu: Sehän kuulostaa hyvältä. Kyllä mullekin kelpaisi tollainen onni.

Hän näpyttää vastauksen Varpulle ja päättää sitten olla rohkea ja ehdottaa näkemistä, koska ensimmäistä kertaa tämän typerän vedonlyönnin aikana häntä tosiaan kiinnostaa tavata joku. Lotan vatsanpohjaa kutkuttaa hiukan, sillä tässä tytössä on sitä jotain.

Kun myöntävä vastaus treffikutsuun kilahtaa puhelimeneen, Lotta hihkaisee ääneen. Ehkä tässä voisi olla alku jollekin.


9 (kaihoisa)

“Et sä voi mennä tartuttamaan sitä, kai mä sen ymmärrän”, Veeran ääni on aavistuksen ärtynyt puhelimessa, “Mutta tää flunssa tuli aika osuvasti juuri kun sulla on treffit tulossa. Tuntuu vähän siltä, että sä keksit tekosyitä, miksi et voisi mennä.”

“Mä ihan oikeasti haluaisin mennä”, Lotta tunnustaa, “Me ollaan puhuttu jatkuvasti jo monta päivää.”

“Haa, mä tunnistan ton äänen”, Veeran ääni muuttuu innostuneeksi, “Pikku-Lotta on ihastunut. Mähän sanoin, että tää on rakkauden kesä.”

“Älä nyt vielä intoile”, Lotan puhe keskeytyy valtavaan yskäkouhtaukseen.

“Nyt hunajaa, vitamiineja ja sinkkiä nassuun”, Veera hihkuu, “meidän pitää saada sut treffikuntoon! Ei se tyttö ikuisuuksia jaksa odottaa.”


10 (punainen)
 
Lotta pyyhkii käsiään mahdollisimman huomaamatta mekon kulmaan pöydän alla. Seinällä olevan kellon viisarit osoittavat jo viittä minuuttia yli viittä. Kun ovi aukeaa seuraavan kerran Lotan katse pomppaa heti sisään astuneeseen hahmoon.

Oviaukossa sateenvarjoaan sulkeva tyttö haroo toisella kädellä kiharoitaan pois kasvoiltaan samalla kun sulloo vettä valuvan varjon kassiinsa. Varpun huulissa on räikeän punaista huulipunaa, joka korostuu punaisia hiuksia vasten.

“Hei”, Lotta nousee ja tervehtii tulijaa halaten, “Kiva nähdä kasvotusten vihdoin.”

“Niinpä”, Varpu hymyilee leveästi, “Sä oot kyllä vielä söpömpi kuin kuvissa, että tässä tapauksessa odottaminen ainakin palkittiin.”

Lotta punastuu melkein yhtä punaiseksi kuin Varpun huulet, mutta nyt sekään ei haittaa.

[Lunalotta]

Ah, minähän tiesin että kolmas kerta toden sanoo! Mahtavaa lukea näitä raapaleita yöpalaksi, jään innolla taas odottamaan miten tarina jatkuu. Ja jos Lotasta ja Varpusta tulee pari, niin toivon että kirjoitat heistä muutakin kuin vaan tämän raapalesarjan verran! x) <3

[Sokerisiipi]

Kommenttikampanjasta heips!

Tämäpä oli söpö ja juuri leikkisä, kuten A/N:ssasi toivoit. Sellaista kepeää femmehöpöä, jonka voi vain lukea ajattelematta sen kummemmin. Tunnistin monta juttua appideittailusta ja päällepäsmärikavereista. Olisin ehkä kaivannut vielä pari epäonnistunutta treffiä – tai jopa semmoista, mistä ei tiedä, oliko treffit hyvät vai eivät – ennen Varpua, vaikka mistä sitä tietää, onko Varpu nyt tää todellinen deitti. Voihan olla, että Varpu vaikuttaa hyvältä, mutta muutamien treffien jälkeen juttu kuolee. No, katsotaan! Hyvin olet vanginnut tämän nettideittailukonseptin, ja Tuuven pöllötemppu oli ihastuttavan random!

Kiitos kepeästä iltapalasta! :3

[Alice Katarina]

Lunalotta: Ihanaa, että kommentoit! Tässä vihdoin hiukan jatkoa!

Sokerisiipi: Kiitos kommentistasi! Hyvä, jos appideittailu on tunnistettavaa. Saapa nähdä mihin tarina vielä vie, ei ainakaan siihen suuntaan kuin olin itse ajatellut.

A/N: Tässäpä pitkästä aikaa jatkoa Spurttiraapale V:n inspiroimana. Tarina kiskoo johonkin ihan omaan suuntaansa ja kirjoittaja ei pysy enää kärryillä. Eikä angstiakaan näköjään voitu välttää. Hups. 

***

11 (kyynel)

“Kerro nyt jotain”, Tuuve hymyilee leveästi, “me ei olla nähty aikoihin vaikka mä asun melkein naapurissa.”

Lotta tuntee poskiensa kuumuvan ja paljastavan hänet.

“Kerro, kerro, kerro”, Tuuve jankkaa tuijottaen Lottaa silmät säihkyen.

“No”, Lotta aloittaa varovaisesti, “Me ollaan nähty aika monta kertaa, tai tarkkaan ottaen kuusi. Ja huomenna se lupasi kokata mulle. Kotonaan.”

“Eilen me istuttiin vaan jokirannassa ja pussailtiin. Ja se kirjoitti musta runon”, hän jatkaa, “Musta tuntuu, että olen ehkä hiukan rakastunut.”

Tuuven poskille valuu oikeita kyyneleitä, ja Lottaa naurattaa. Hän ei aina muista, miten Tuuve reagoi kaikkeen itkemällä.

“Ihan upeaa, ihan mahtavaa”, Tuuve nyyhkii, “Täytyy soittaa Veeralle.”


12 (miksi)

Lotta soittaa ainakin kymmenennen kerran. Varpu ei vastaa. Sen puhelin tuuttaa ja tuuttaa. Lotta painaa uudelleen ovikelloa. Ovi ei aukea. Tihuttaa vettä, tuulee puuskissa ja Lotan mekko on liimautunut vartaloon märkänä. Suomen kesä on tietysti juuri tällainen juuri tänään.

Keltaisen kerrostalon rappaus on hieman ränsistynyt. Lotta luovuttaa siinä vaiheessa, kun hampaat alkavat kalista. Bussipysäkillä istuu vanha mies, jonka takin taskussa näkyy koskenkorvapullo. Lottaa houkuttaa pyytää huikka.

Miksi aina käy näin? Miksi juuri kun tuntuu, että kaikki menee oikein, Varpu ei enää vastaa? Se ei edes lue whatsapp-viestejä tai katso Lotan snäppejä. Saatikka että se avaisi ovensa ja puhuisi hänelle.

Miksi?


13 (aina)

Aamuaurinko on kirkas, ja saa Lotan kiskomaan peittoa enemmän päälleen. Sängyn toisella laidalla Veera nukkuu tuhisten.. Edellisen illan monenkirjavat juomat tuntuvat hakkaavan Lotan ohimoita ilkkuen.

Veera oli tullut heti, kun Lotta oli soittanut. Hän oli komentanut Lotan suihkuun, etsinyt tälle kuivat vaatteet ja kiskonut tämän mukanaan juhlimaan. Jos joku niin Veera oli aina hänen tukenaan, tilanteesta riippumatta. Veera oli kannustanut häntä ensimmäisille treffeilleen. Veera oli antanut hänen itkeä sylissään, kun tyttöystävä oli jättänyt. Veera oli jopa sietänyt hänen kiukuttelunsa pääsykoestressissä ja tuonut jäätelöä.

Lotta kaivautuu esiin peiton alta ja silittää hiukan Veeran kiharalle taipuneita vaaleita hiuksia. Onneksi on Veera. Aina.

[Alice Katarina]

A/N: Loput spurttiraapalekierroksen inspiroimat raapaleet. Olkaapa hyvä!

***

14 (milloin)

“Älä välitä”, Tuuve sanoo ja puristaa Lotan kättä, “Se ei tiedä mitä menetti.”

“Nyt uutta matoa vaan onkeen”, Veera komppaa hymyillen hiukan liioitellusti, “Kuka tahansa saisi olla kiitollinen, että saa pussailla sun kanssa, joten me löydetään sulle uusi tyttö nopeammin kuin ehdit sanoa treffit!”

“Äh, luulen, että nyt on hyvä pitää taukoa. Meidänhän piti lähteä yhdessä roadtripille. Mä oon miettinyt jäämerta, eikö se olisi siistiä? Milloin mennään?” Lotta kysyy.

“No, roadtirpin aikana sitä vasta kerkeääkin selata Tinderiä”, Tuuve virnistää ja saa Veeran nauramaan, “Daniel on Berliinissä vielä kaksi viikkoa, joten nyt on loistava hetki lähteä. Mä kaipaan kuollakseni muuta ajateltavaa.”


14 (puhelin)

Varpu laittaa ensimmäisen viestinsä viikkoon juuri sinä aamuna, jona Lottaa herää Kittilän leirintäalueella puristuneena Veeran ja Tuuven väliin. Veeran käsi lojuu hänen päällään.

Anteeksi, että ghostasin sut sillälailla. Omat ongelmat vaan kaatui niskaan. Olisi kiva nähdä. Oot huipputyyppi. <3

Lotta puuskahtaa heittäessään puhelimen käsistään. Se osuu Tuuven jalkaan, ja tyttö hypähtää kiljahtaen istumaan.

“Mitä hittoa te touhuatte?” Veera mumisee makuupussinsa uumenista.

“Anteeksi, ei ollut tarkoitus herättää”, Lotta huokaa.

“On sillä idiootilla otsaa”, Tuuve tuijottaa puhelimen näyttöä, jossa viesti edelleen näkyy.

“Se laittoi viestiä?” yhtäkkiä Veera on täysin hereillä ja ojentelee kättään, “Toivottavasti sillä on tosi hyvä syy satuttaa mun ystävää. Tai...”


16 (dramaattinen)

Lotta tuntee itsensä varsin dramaattiseksi, kun kieltäytyy vastaamasta Varpulle. Veeran mielestä hänen olisi pitänyt blokata Varpu kaikkialla, mutta siihen Lotta ei vielä suostu. Hänen pitää olla vähemmän vihainen päättääkseen, mitä oikeasti haluaa.

On vaikeaa unohtaa Varpun nauru, illat jokirannassa sylikkäin ja Varpun kirjoittamat runot, jotka Lotta säästi. Varpu oli ollut koko ajan täysillä mukana ja sitten täysin poissa kuin häntä ei koskaan olisi ollutkaan.

Puhelin piippaa. Kahdesti.

Mä todella toivoisin, että antaisit selittää, miksi jätin sut kuin nallin kalliolle. Oot mulle tärkeä. Jos et vastaa tähän, niin mä jätän sut rauhaan. Ymmärrän, että oot vihainen.

Toivottavasti jaksat antaa vielä mahdollisuuden.

[hiddenben]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Selailin listaustasi ajan kanssa, kun halusin kommentoida jotain suhteellisen uutta, ja lopulta päädyin tähän. Ja mikä onnekas valinta, tässä on nimittäin ihanaa kepeyttä ja slice of lifea, mikä maistuu aina ja etenkin tällaisina päivinä, kun ei tee mieli mennä ulos myrskysäähän En tiedä, aiotko jatkaa tätä vielä, mutta jo tällaisena tämä oli varsin toimiva ja ihana deittailutarina, joka kuvailee Tinderin karua maailmaa osuvalla tavalla

Lotta on omalla tavallaan todella symppis hahmo ollessaan aika epävarma ja ujo. Ilahduin kuitenkin siitä, että hänen treffinsä Varpun kanssa olivat niin onnistuneet ja jatkuivat niin pitkään hyvinä! Viimeisimmissä raapaleissa tapahtuneet käänteet tasapainottivat onnea hieman, ja Varpun anteeksipyyntöviestit toivat oman draamansa tarinaan. Ei ole helppoa olla Lotta! Toivon kuitenkin, että hän antaisi Varpulle vielä mahdollisuuden. Toisaalta mielestäni Veeran ja Lotan välillä on aistittavissa jotain pientä, mutta vielä tuntematonta... Hmm! Hauskaa pohdiskella näiden tyttöjen tulevaisuuksia

Tyylisi on ihanan kepeä ja rento, ja pidin puhekielisyydestä sekä tekstiviestiosuuksista kovasti. Arkiseksi höpsöttelyksi tämä sopii varsin mainiosti ja tykkään kovasti siitä, että tässä tekstissä on kesä ja lopussa vielä roadtrip ja hieman ahdas teltta Toivon kovasti, että kirjoittaisit tälle jatkoa! Mutta jos tuntuu siltä, että tähän tarttuminen ei enää houkuttele, kiitän tästä tällaisenaan Pidin tästä hurjasti!

[Alice Katarina]

Kiitos kovasti kommentistasi hiddenben! Kiva, että tykkäsit! Tämän on tosiaan tarkoitus olla kevyttä ja iloista, vaikka vähän angstiakin sinne vahingossa holahti. Ei tosiaan ole helppoa olla Lotta (tai harrastaa Tinderöintiä...), mutta onneksi Lotalla on ystävänsä. Tarkoitukseni on kyllä jatkaa tämä tarina vielä loppuun asti, mutta gradu ja opintojen loppuvaihe on ollut yllättävän aikaa vievää, joten en ole ihan kerennyt kirjoittamiseen uppoutua samalla tavalla kuin haluaisin. Mutta nyt kun kesä on tulossa, on varmasti loistava hetki viimeistellä tämäkin kesäinen tarina. 

[sugared]

Voi, tämä sopii kesäiltaan kuin lasi valkoviiniä! Ja sulaa suussa kuin hieman kirpeä hedelmäkarkki!

Tykkäsin tosi paljon tekstin kevyestä mutta realistisesta tunnelmasta, ja tätä oli ihana lukea tämmöisinä pieninä suupaloina! Kuvaukset Tinder-profiilin luomisesta ja ei-niin-säväyttävistä deiteistä herättivät kauhunsekaista iloa. Tykkäsin erityisesti smoothista tähti-iskureplasta ja pöllöistä. :'D Muutenkin olet saanut ujutettua raapalemittaan ihailtavasti sekä tarinaa että vinkeitä yksityiskohtia. Lotta vaikuttaa tosi symppikseltä, ja Veera ja Tuuve myös! Vaikka pidänkin angstista, toivon kyllä minäkin, että Lotta antaa Varpulle vielä mahdollisuuden. Kuva sateessa bussipysäkillä odottavasta Lotasta on lohduton, mutta aavistelen, ettei Varpullakaan ole ihan helppoa ollut. :/ Kävi deittailun kanssa miten kävi, ovat ystävät varmasti Lotan tukena! Pidinkin tosi paljon siitä, että myös ystävyydellä on tässä keskeinen rooli.

Toivon kovasti, että helteet innostaisivat jatkamaan Lotan tarinaa, mutta hiddenbenin tavoin tämä tuntuu näinkin varsin toimivalta! Kiitos paljon lukukokemuksesta!