Ficin nimi: Murhatun oikeus
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: draama
Paritus/Hahmot: kuningas sekä prinssit Artan ja Asha, taustalla Asha/Serja
Haasteet: Teelusikan tunneskaala
III (epäoikeudenmukaisuus),
Originaalikiipeily (sana 100. oikeus)
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Asha tuijotti kuningasta eikä voinut uskoa juuri kuulemaansa. Isän silmät olivat kovat ja periksiantamattoman näköiset. ”Miten niin kaartilaiseni eivät saa mennä etsimään? Kyseessähän on heidän asetoverinsa murhaaja!”
Kuningas viittasi kyllästyneesti kädellään. ”Kuten jo sanoin kyseessä on bjarmien oma välienselvittely eikä meidän tule puuttua siihen.”
Asha yritti hakea tukea Artanilta, mutta tämä tutki erittäin keskittyneesti pöydänkannen kuviointia. ”Mitä minä sanon raskaana olevalle vaimolleni, joka suree vartiostonsa päällikön kuolemaa? Entä tämän veljille, jotka ovat uskollisia nyt myös minulle? Anteeksi vain, palatsia ei huvita lähettää ketään. Mutta kyllä poliisi hoitaa, kun kerkeää.”
Kuningas löi kämmenensä pöytään. ”Älä uhmaa minua, poika! Surkoot pohjoisen pojat kuollutta omalla tavallaan ja menkööt sitten kostamaan barbaarimaisesti tappajalle, jos se heitä huvittaa, mutta minä en katso sitä sormien välistä. Ja Asha, sinuna kehottaisin vaimoasi suremaan vain kohtuullisesti. Vauvan ja itsensä takia.”
Asha tunsi jäätävän piikin isänsä sanoissa ja se nosti pintaan tukahdutetun raivon. ”Serja menetti ystävänsä, jonka on tuntenut lapsesta saakka! Hän saa minun puolestani surra niin paljon kuin haluaa ja minä tuen häntä parhaan taitoni mukaan.”
Hänen huutonsa kaiut peittyivät isän holhoavaan nauruun. ”Kunpa sinä olisit enemmän Artanin kaltainen. Mutta on kai kuninkaaltakin liikaa toivoa kahta onnistunutta poikaa. Vaikka esitätkin, et sentään ole niin tyhmä, ettet tietäisi juoruista, joissa se typerä nuorukainen on prinsessan lapsen isä. Jos vaimosi suree säädyllisyyttä enemmän, se vahvistaa huhupuheet todeksi ja sinut aisankannattajaksi.”
Asha tuijotti isäänsä tyrmistyneenä suu auki. Tämä uskoi Zuheilan aloittamiin paskapuheisiin. Ja rivien väleistä päätellen tälle oli tärkeämpää, ettei Asha häpäissyt kuningasperhettä soittamalla julkisesti toista viulua kuin kenen siittämä lapsi todellisuudessa oli.
Mikään tästä ei sopinut Ashan oikeustajuun eikä kaikki ilmeisesti Artaninkaan, sillä tämä avasi suunsa: ”Isä, nuohan ovat vain katalia valheita. Me saamme pian perheeseemme uuden, omaa vertamme olevan jäsenen. Ashasta ja Serjasta tulee onnelliset vanhemmat.” Veli lopetti töksähtäen kuin ei olisi keksinyt enää sanottavaa ja kääntyi taas pöydän puoleen.
Isä suuntasi katseensa tähän, mutta Asha huomasi ilmeen olevan pehmeämpi. ”On kunniallista, että pyrit olemaan veljesi puolella, kun hän on huonossa tilanteessa. Realiteetit on kuitenkin otettava huomioon. Serja on ollut meille jo vahingoksi, vaikka asia jäikin silloin perheen sisäiseksi.”
Ashan rinnassa kuohahti jälleen. ”Hänen isoveljensä se meitä vedätti. Serja oli rehellisesti siinä luulossa, että me tiesimme riitistä. Ja kaikella kunnioituksella teidän diplomaatin taitojanne kohtaan, meidän olisi pitänyt tietää siitä.” Hän sähisi viimeisen lauseen.
Kuningas nousi uhkaavasti seisomaan niin, että hänen tuolinsa jalat kirskuivat. Silmät salamoivat. ”Piiskaisin sinut tuosta hyvästä, jos kuvittelisin, että se auttaa mitään. Häivy nyt näköpiiristäni ja anna minun ja kruununprinssin jatkaa maamme hallitsemista.”
Asha käänsi selkänsä ja käveli ulos huoneesta korostetun rauhallisesti. Hän ei antaisi isälle sitä iloa, että paiskoisi ovia perässään, vaikka totta vie teki mieli. Pari palvelijaa väisti aivan seinän viereen hänen myrskyisän olemuksensa huomattuaan. Hän harppoi heidän ohitseen välittämättä millaisia juoruja siitä lähtisi liikkeelle. Mitä hän kertoisi rakkaalle Serjalleen? Mitä Permille, Dolmalle, Joikalle, Baskille ja Meshille? Hän oli luvannut, että oikeus tapahtuisi. Että Iljaa raukkamaisesti selkään ampunut roisto otettaisiin kiinni.
Isä oli sydämetön ja katkera hänen onnestaan, kun ei ollutkaan kyennyt hallitsemaan poikansa avioliittoa. Sitä kuningas kosti kaikille hovissaan asuville bjarmialaisille. Asha irvisti säikäyttäen vastaan tulleen sotilaan. Artan oli isän sylikoira, vaikka kaipa veljen eduksi oli sanottava, että tämä sentään uskoi aidosti Serjan olevan hänelle uskollinen. Mitenhän he reagoisivat, jos saisivat tietää, että juuri Ilja oli ollut Serjan riittipari?
Vaikka Asha ei ollut koskaan pitänyt Iljasta, hän oli oppinut kunnioittamaan riehakasta nuorukaista. Tämä oli vakuuttanut, ettei ollut ikinä tuntenut muuta kuin veljellisiä tunteita Serjaa kohtaan. Jokaisesta sanasta oli loistanut rehellisyys. Ja tietysti vitsailu.
”Kai sä, prinssi, olet kuullu, miten mä sanon sitä aina pikkusiskoks? En mä ees osaa ajatella, että Serja on erilainen kuin mä, kun ollaan pikkukersoista asti toistemme alastomia kehoja kateltu.” Asha muisti nyt surumielisesti hymyillen, kuinka pöyristynyt oli ollut moisesta kielenkäytöstä. Ja hän muisti myös, kuinka Ilja oli sitten vakavoitunut.
”Jos haluut vielä muuta varmistusta niin… mulla on rakastettu pohjoisessa – varattu ja naimisissa toisen kanssa, mutta rakastettu yhtä kaikki.” Serja oli myöhemmin kertonut hänelle tarinan yksityiskohdat. Asha huokasi. Hänen olisi koottava itsensä. Varjo vilahti ikkunan ohi luoden kuvioita seinälle. Sillä hetkellä hän tiesi mitä tekisi. Isä vihaisi häntä tempun jälkeen vielä enemmän, mutta hänen sydämensä oli pohjoislaisten puolella, epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Asha hymyili saatuaan päätöksen tehtyä. Nyt hän suuntaisi Serjan luo tukemaan tätä ja olemaan lähellä juuri niin kuin oli isälle sanonut.