Nimi: Sielu auki
Kirjoittaja: Chibi
Genre: Angst
Fandom: Pasila (YLE)
Paritus: Kyösti/Tommi
Ikäraja: S
Pituus: Triplaraapale
Vastuuvapaus: Hahmot tai miljöö eivät kuulu minulle, enkä saa niillä leikittelystä rahallisia tai muita hyötyjä hyvää mieltä lukuunottamatta.
A/N: Pasilaa suurkuluttaneena olen tullut siihen tulokseen, että kaikki merkit antavat ymmärtää Tommilla ja Kyöstillä olleen jossain vaiheessa ennen sarjan tapahtumia muutakin kuin platoninen ystävyyssuhde. Siitä se ajatus sitten lähti. Alunperin teksti on julkaistu Fini 20 vuotta raapalejuoksussa. Kommentit enemmän kuin toivottuja.
-*-
”Kyösti sä olet nero ja tää on ollut mun elämän parasta aikaa, mutta tämä ei voi jatkua näin. Mun vanhemmat… Niillä on odotuksia. Ne haluaa mulle vaimon, lapsia ja asuntolainan”, Tommi luetteli vaikeana ja vältteli toisen katsetta tuijotellen Kyöstin ohitse seinän tapetin kohokuviota. Mies nosti nenän varrelle valuneita silmälasejaan ja puri huultaan.
”Sä jätät mut!? Vanhempiesi odotusten vuoksi!” Kyösti henkäisi epäuskoisena kehonkieli tuohtuneisuutta huokuen.
”Kyösti-” Tommi aloitti, mutta kuten monesti aiemminkin Kyösti keskeytti hänet. Tällä kertaa Tommi kuitenkin tiesi, ettei Kyösti keskeyttänyt häntä, koska ei olisi kuunnellut vaan siksi, ettei halunnut kuunnella.
”Kaiken jälkeen mitä meillä on ollut!” Kyöstin ääni oli käheä ja sen korotus johtui lähinnä siitä, ettei hän halunnut murtua. Kyösti ei tiennyt mitä tunsi. Hän oli kyennyt peittämään ja sivuuttamaan kaikki tunteensa jo vuosien ajan. Vain Neponen sai hänet tuntemaan jotain ja nyt toinen aikoi jättää hänet maailman armoille yksin sielu auki revittynä ja kokemassa oikeita tunteita; pelkoa, ahdistusta ja ehkä vähän särkyneen sydämenkin. Miten Tommi saattoi tehdä hänelle näin?
”Eikö me voitaisi olla kavereita? Mennä kaljalle, jättää tämä luku taakse upeana kokemuksena, joka tulee aina säilymään meidän välillä, mutta jatkaa ystävinä ja kollegoina”, Tommi ehdotti, mutta huonoin tuloksin. Kyösti aikoisi eittämättä turruttaa sielunsa ja kaikki tunteensa alkoholilla, mutta Tommin kanssa hän ei sitä tekisi. Toisen kärkkäyden tuntien Tommi epäili, ettei näkisi Kyöstiä hetkeen, jos enää koskaan.
”Mene! Mä en halua nähdä sua silmissäni! Mä annoin sulle kaiken, aivan kaiken! Mä avasin sieluni ja näytin puolia, joita kukaan muu ei ole nähnyt sitten yläasteen ja sä heität sen pois kuin kimpun viikko sitten lakastuneita leikkokukkia!” Kyösti vaikersi puoliksi huutaen. Tommi kohotti kätensä kuin aikeena koskettaa toisen olkapäätä tai kasvoja, mutta sanaakaan sanomatta Kyösti läimäisi sen pois. Lannistettuna, mutta syyllisyytensä tiedostaen Tommi kääntyi poistuakseen. Tarttuessaan oven kahvaan mies vilkaisi vielä olkansa yli, mutta Kyösti oli kääntänyt hänelle selkänsä.
-*-