Title: Kotitonttu pitää salaisuutesi
Author: LillaMyy
Rating: S
Characters/Pairing: Draco & Dobby, viittauksia Draco/Harryyn
Beta: -
Genre: drama ja kenties pieni vaivihkainen vivahde fluffya
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Draco on tullut Tylypahkasta joululomaksi kotiin ja hänellä on salaisuus jaettavan Dobbyn kanssa.
Challenges: Kirjoitusterttu (Fandomsillisalaattiterttu: HP)
A/N: Koska
tämä (S) vaati pääsyä ficciksi linkkasin sen irkkiin, jotta joku voisi kirjoittaa sen. Sitten muistaakseni
Saappaaton ja
FractaAnima käänsivätkin sen niin, että mun pitää kirjoittaa se, joten tässä sitä sitten ollaan, vaikkei mun sitä pitänyt kirjoittaa!
Kotitonttu pitää salaisuutesi
“Dobby, meillä on koulussa poika, jolla on aivan ihanat kirkkaanvihreät silmät!” Draco sanoi maatessaan sängyllään tuijotellen kattoon. Oli pojan ihka ensimmäisen joululoman ihka ensimmäinen päivä ja tämä oli käskenyt kotitontun heti kotiin palattuaan huoneeseensa. Nyt Dobby istui kuuliaisesti lavitsalla kuuntelemassa isäntäperheensä pojan tarinoita Tylypahkasta.
”Hänen hiuksensa ovat aivan naurettavat, mutta ne silmät!” Draco tokaisi.
”Toki, niitä ei näe kovinkaan hyvin, koska hänen kamalat silmälasinsa ovat koko ajan tiellä, mutta jos sattuu käymään hyvä tuuri ja näkee niistä vilauksen, niin ne ovat aivan upeat”, Draco puhua papatti.
Dobby kuunteli korvat höröllä ja silmät tarkkoina. Se oli kuullut aiemminkin Harry Potterista, mutta yleensä vain kaikkea huonoa, koska sen isäntä puhui pojasta-joka-elää lähinnä negatiivissävytteisesti. Nyt yhdentoistaikäinen Draco olikin saanut sen innostumaan pojasta ja tämän selkeästä mahtavuudesta.
”Hän on myös turkasen hyvä huispaaja rohkelikoksi”, Draco jatkoi turisemistaan odottamatta Dobbyn edes sanovan mitään hänen monologinsa väliin.
”Hänen kaapunsa kyllä kaipaisivat hieman laittoa, mutta mitä muuta jästien kanssa kasvaneelta voikaan odottaa.”
Myöhemmin Dobby nousi, kun sitä kaivattiin toisaalla.
”Dobby, lupaa, ettet kerro tästä isälle?” Draco varmisti vielä ennen kuin päästi tontun kaikkoontumaan.
”Dobby silittää korvansa, jos Dobby mainitsee tästä sanallakaan Lucius-isännälle”, tonttu vannoi ja poksahti sitten pois paikalta Dracon jäädessä sängylleen tuijottamaan kattoa haaveillen vihreäsilmäisestä pojasta.