Ficin nimi: Paidanpöllijävällyjenvaltaaja
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: EraserMic
Genre: Fluff, slice of life, ripaus huumoria
Summary: ”Kiesus, Eraser, vitun runkkunaama, minäkin tahdon nukkumaan...!” Hizashi nurisi tempaistessaan koipensa sängystä ja polkaisi lattiaa sitä rataa, että olisi luullut Shōtan perhanan edes vähän säpsähtävän. Paha kyllä mokoma hyväkäs uinui yhä kuin mikäkin prinsessa tornikamarissaan.
A/N: Yksinkertainen skenaario, josta sain ihan liiaksi viihdettä. xD Jotenkin minusta tuntuu, että tämän parituksen nukkumajärjestelyistä saisi aikaan varmaan kymmenen erilaista tarinaa aina johonkin tiettyyn juttuun keskittyen... Lisäksi minulla oli ajatus tämän ficin kohdalla, että kohtaus sijoittuu sarjan nykyhetkestä taaksepäin jokusen vuoden. Sovitaan, että hahmot ovat 26, eivätkä vakituinen pari. Lisäksi Hizashin sänky on 120cm leveä. xD Osallistuu haasteisiin Fluff10 #3 ja Neliottelu.
***
Hizashi silmäili sänkyään ja totesi joutuneensa kevyenlaisen pulman eteen.
Hänellä ei toden totta ollut mitään sitä vastaan, että Shōta oli jäänyt yöksi ja mennyt aikaisemmin nukkumaan, mutta olisi hän totta vie ollut mielissään, jos olisi mahtunut sänkyyn itsekin. Tarkoituksella tai tarkoittamattaan Shōta oli pötkähtänyt kyljelleen kohtalaisen keskelle. Sen lisäksi sillä puolella, jolla olisi ollut enemmän tilaa hänelle, Shōtan koukistuneet jalat eivät tarjonneet juurikaan mahdollisuutta viettää yötä siinä. Kainaloon kietoutuminen oli turha toivo, kun edessä aukeni käsivarsista, kyynärpäistä, polvista, sääristä ja kintuista koostuva Kiinan muuri.
Ylipäätään Hizashi ei ymmärtänyt, miten kukaan koki sikiöasennon tarpeeksi nautinnolliseksi nukkuakseen sellaiseen sykertyneenä. Hänen meritähtipreferenssinsä sopi sekin huonosti kimppauinumiseen, mutta hän olikin valmis tekemään tiettyjä uhrauksia sänkyrauhan säilyttämisen nimissä.
Hizashi nojasi suorin käsivarsin sängynpäätyyn pohtiessaan tilannetta. Shōtan selän puolella tilaa olisi ollut tarpeeksi ehkä pikkulapselle. Jos hän päättäisikin ujuttautua siihen, hänen selkänsä painuisi koleaa seinää vasten ja hyvät yöunet jäisivät houkan haaveiluksi. Jep, seinän puoli oli out of question.
Hizashi pohti lisää. Sohvalla nukkuminen oli kylmää seinääkin huonompi vaihtoehto, ja Shōtan herättäminen – epähuomiossakin – kaikista huonoin. Mitään muuta Hizashi ei olisi kaivannut kuin oman tilan tämän vieressä, mutta sellaisen saaminen näytti olevan massiivisen työn ja tuskan takana. Kenties Shōta oli ajatellutkin ovea lähempänä olevaa puolta hänelle, mutta tullut sitten kääntyilleeksi turhan paljon. Lopputulos puhui sitten puolestaan.
Kiinan muuri voitti joka tapauksessa hyytävän seinän, Hizashi tuumi sitoessaan pitkät hiuksensa sykerölle ja astui pari vaadittavaa askelta sängyn viereen.
Siinä samassa Shōta murahti hiljaa ja kaikista maailman manöövereistä päätti oikaista jalkaansa suoremmaksi niin, että Hizashin oli turha haaveillakaan mahtumisesta aikomaansa kohtaan.
”Aha, vai sellaista...” hän tuhahti kuitenkin niin hiljaa, ettei herättänyt sänkynsä vallannutta typerystä. ”Saletisti sinä vainusit aikeeni ja nyt vain vittuilet, hmm?”
Vastausta ei kuulunut kevyen kuorsaamisen välistä. Hizashi nojautui taasen sängynpäädyn puureunaa vasten ja naputteli sitä nyrpeästi. Suunnitelma A:n kariuduttua kohtalo mitä ilmeisimmin pakotti hänet harkitsemaan vakavasti seinän puolelle oikaisemista. Ajatuskin hytisytti, mutta oikeanlaisella varustautumisella hän ehkä kestäisi koettelemuksen. Ainakin hän saisi hyvän syyn likistäytyä Shōtan selkään ensiluokkaisen iilimadon tapaan.
Vaatekaappiinsa kurkistaessaan Hizashin silmiin ei millään ilveellä osunut erästä tiettyä mustaa T-paitaa, jota hän kaikkein mieluiten käytti yöpaitana suloisen pehmeän kankaan vuoksi. Kenties hän olisi tuon tuosta voinut vähän siivotakin, mutta edes kasuaali epäjärjestys ei ollut hyvä syy hukata kokonaista paitaa. Ei ainakaan hänen mielestään.
Sitten hänellä välähti. Kyseinen paita oli takuulla otettu panttivangiksi.
Hizashi mulkaisi silmä kovana sängyn suuntaan. Pari sekuntia kestänyt tarkempi salapoliisitutkinta osoitti epäilyksen oikeaksi. Toki hän oli aiemmin pannut merkille Shōtan mustan paidan, mutta eipä hänellä silti ollut juolahtanut mieleen sen olevan peräisin hänen komerostaan. Paidanpöllijävällyjenvaltaaja pahimmasta päästä.
Hizashi puki ylleen jo parhaat päivänsä nähneen bändipaidan – sellaisia hän tuntui omistavan suunnilleen kymmenen – ja kääntyi takaisin sänkyään kohti. Hän oli juuri nostanut toisen jalkansa päädyn yli, kun Shōta sai päähänsä kääntyä selälleen estäen hänen potentiaalisen aikomuksensa sujahtaa seinän viereen. Eikä sitä tietenkään sopinut toisellekaan puolelle. Johan se oli todettukin, ettei hänen sänkyynsä mahtunut kuin yksi meritähti!
”Kiesus, Eraser, vitun runkkunaama, minäkin tahdon nukkumaan...!” Hizashi nurisi tempaistessaan koipensa sängystä ja polkaisi lattiaa sitä rataa, että olisi luullut Shōtan perhanan edes vähän säpsähtävän. Paha kyllä mokoma hyväkäs uinui yhä kuin mikäkin prinsessa tornikamarissaan. Hizashi olisi voinut valahtaa epätoivosta polvilleen. Päänsärkyhän kaikesta siitä perseilystä vielä iskisi.
”Okay, kuuntelepa hetki, sinä senkin...” Hizashi hymisi vaarallisen herttaisesti sängynpäädyn yli nojaten. Kasautuva väsymys sai hänet näyttämään varmasti kohtalaisen seinähullulta. ”Sinun on paras olla ihan aikuisten oikeasti kanttuvei, ellet sitten halua tietää, miten keskiaikaiseksi minulta löytyy kanttia käydä tuolle söötille turpavärkillesi, jos saan selville, että sinä vain juk –”
Hizashi hätkähti ja hänen jupinatulvansa katkesi, kun Shōta käänsi jälleen laiskasti kylkeään. Huuli pyöreänä hän pällisteli, miten tämä oikaisi kasvot kohti seinää ja jätti taakseen enemmän kuin tarpeeksi tilaa häntä varten.
Jösses. Kerrankin hänen urputuksensa oli johtanut johonkin rakentavaan. Vahinko, ettei Shōta ollut hereillä todistamassa sitä.
Henkeään pidättäen Hizashi tuikkasi silmälasinsa yöpöydälle ja puikahti sänkyyn niin nopeasti kuin kintuistaan pääsi. Se oli kerrassaan välttämätöntä, ennen kuin Shōta saisi taas päähänsä pyöriä miten sattui. Asetuttuaan kotoisasti peiton alle hän huokaisi silkasta helpotuksesta ja antoi itselleen luvan venytellä niin leveästi kuin kykeni, vaikkakin sen seurauksena puolet hänen raajoistaan käväisivät Shōtan päällä. Sellainen naurettava pikku kosto oli ihan tuiki hyväksyttävä.
”Kiitos nyt vihdoin ja viimein, sinä senkin ihastuttava kusipääkakka...” Hizashi mumisi sekaisiin mustiin hiuksiin kahmaistessaan Shōtan hellästi pienemmäksi lusikaksi. Ummistaessaan silmänsä Hizashi hengitti syvään nenä ryövätyn paitansa kaulusta hipoen. Ennen kuin väsymys vei voiton, hän ehti ohimennen hymähtää, miten somalta paitaan jääneet Hugo Bossin häivät tuoksuivat Shōtan tuoksuun sekoittuneena.
