Ficin nimi: Kukkaistuoksua
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Paritus: Klance
Genre: Slice of life, suihkuhempeily
Summary: Rentoutumisessa ja rentouttamisessa Lance olisi voinut väittää olevansa aika haka.
A/N: Puolikas tästä oli lojunut pöytälaatikossa jo viikkokausia, mutta sainpa tämän vihdoin valmiiksi. ^^
***
Lance huuhtaisi kasvojaan vilvoittavan suihkun alla ja virnisti itsekseen mieleensä äkisti juolahtaneelle heitolle.
”Mitä luulet, takatukka, pitäiskö meidän tehdä valitus jollekin taholle? Täällä taitaa vähän sataa.”
Keithin kulmat kurtistuivat merkkinä siitä, ettei tämä ollut ihan kärryillä hänen leikinlaskunsa kanssa. ”Miten niin sataa?”
”Sataa sataa! Vai miksi sä sitten olet ihan märkä?”
Lance ei voinut parhaallakaan tahdollaan väittää vitsiä onnistuneeksi, mutta sitä hän ei ollut arvannut, ettei sitä tajuttaisi ollenkaan.
”Ehkäpä siksi, että me ollaan suihkussa?” Keith ehdotti, ja Lancen sarkasmi-impulssi oli vähällä räjähtää katosta läpi.
”Älä nyt vaan?”
Keith pyöräytti silmiään tuttuun tapaansa ja sammutti suihkun hetkeksi. ”Sun vitsit vaan huononee jatkuvasti.”
”Oliko ne susta muka sitten ennen hyviä?” Lance virnisti.
”Ehkä, mutta se on mennyttä se.” Keith hymyili takaisin, kun Lancen sormet kieputtelivat laiskasti hänen niskahiuksiaan. ”Nyt sä olet ihan ruosteessa.”
”Mikähän ihme se nyt on, kun mä jaan niin paljon kallista aikaani sun kanssa ja hukkaan samalla mun potentiaalin?”
”Sitä sietääkin miettiä.”
Lance kietoi toisenkin kätensä Keithin niskaan ja tukki suudelmalla mahdollisen lisäkommentin kysymykseensä, joka oikeastaan oli tarkoitettu retoriseksi. Keith vei käsivartensa rauhallisesti, melkein kokeilevasti hänen ympärilleen ja kallisti päätään syventäen heidän huultensa ja kieltensä keskinäistä tanssia. Myönnettävä oli, tästä oli tullut aika taitava siinä puuhassa.
Oikeastaan todella taitava. Vaikka hän taisi viedä yhä voiton.
Lance teki sormillaan hierovaa liikettä Keithin päänahkaan ja pani merkille, miten tämän hartiat yhä jännittivät aavistuksen liikaa. Keith oli toisinaan kireä kuin viulunkieli halailutuokioidenkin aikaan.
Vaan eipä se mitään. Rentoutumisessa ja rentouttamisessa Lance olisi voinut väittää olevansa aika haka.
”Okei, mun vuoro pestä sun selkä”, hän virkkoi pursottaessaan saippuaa keltaiseen pesusieneen ja viittasi paladiinia kääntymään.
”Saanhan mä sen itsekin pestyä”, Keith hymähti, mutta teki silti työtä käskettyä. ”Mutta ihan miten vain. Säästyypä itseltä se vaiva.”
”Nimenomaan!”
Niin paljon kuin Keith olikin antanut ymmärtää pitävänsä selänpesua kohtalaisen rutiininomaisena ja yllätyksettömänä aktiviteettina, sitä oli mahdotonta kiistää, etteikö tämä olisi pitänyt siitä kovasti. Lance kuljetti vaahtoavaa sientä kiireettä hartioilta selälle, ja vaikka Keith oli painanut päänsä kaakelia vasten, tämän rauhallinen hengitys kuului hänenkin korviinsa.
”Mitä, kehräätkö sä ihan?” Lance virnisti ja painoi sienellä hieman kovempaa. Se sai Keithin ynähtämään.
”Ehkä”, tämä tokaisi ja kallisti päätään taaksepäin sienen hangatessa ristiselkää. ”Tuntuu tosi hyvältä.”
”Mmm, niin pitääkin”, Lance myhäili. ”Painanko mä tarpeeksi lujaa?”
”Joo, odotas... Voitko vähän alempaa?” Keith korjasi asentoaan hiukan.
Lance tunnusteli viitattua kohtaa. ”Tästäkö?”
”Joo, just siitä.”
”Okei, hengitä ulos...”
Lancen ei tarvinnut käyttää paljoakaan voimaa, kun selässä rusahti herkullisesti, ja Keith päästi helpottuneen voihkaisun, joka oli täysi vastakohta hänen säikähtäneelle kiljaisulleen.
”Whoou, oletko sä okei?”
”Mm-hm”, Keith huokaisi seinää vasten. ”Tekipä hyvää...”
”Eikö olekin jännä se uudestisyntymisen fiilis?” Lance totesi hieroessaan sienellä keveästi naksauttamaansa kohtaa, kunnes antoi kätensä pysähtyä. ”Haluatko sä toisen kierroksen?”
Keith pohti tarjousta muutaman sekunnin ja kohautti sitten olkiaan. ”Jos sä haluat jatkaa.”
”Mikäs tässä!” Lance virkkoi, lisäsi saippuaa pesusieneen ja vei sen jälleen paladiinin hartialle. ”Tarttuu ainakin kunnolla tää kukkaistuoksu!”
Keith naurahti myöntävästi ja keskittyi tuntemaan sienen kosketuksen ihollaan. Lance kuljetti sen niskanikamia pitkin selälle, hieroi kiireettä hengityksen tahtiin kohoilevien kylkien kohdalta ja ristiselältä pykälän alemmas tehden iholle vaahtoavia ympröitä. Tapa, jolla Keith huokaisi, kertoi selvästi, miten miellyttävää se oli. Lance puolestaan oli hyvillään osatessaan tehdä Keithin olon niin hyväksi.
”Jo vain! Entistä ehompi!” hän julisti avatessaan jälleen suihkun ja pyyhkäisi saippuavanat paladiinin selältä parilla hellällä vedolla.
”Se rentoutti ihan älyttömästi.” Keith kääntyi häntä kohti ja veti hänet kiinni itseensä. ”Kiitti.”
Lance vei nenänsä tämän olkapäätä vasten ja nuuhkaisi syvään. ”Eipä kestä! Hitsi miten sä tuoksut hyvältä...”
Keith puhalsi kevyesti hänen korvanlehdelleen tavalla, joka sai hänen varpaansa kipristymään. ”Sä myös. Se on kai joku altealainen kukka.”
”Jep, joku jolla on kuitenkin niin ihmeellinen nimi, ettei sitä muista enää hetken päästä.”
”Ihan varmasti.”
”Mä niin voisin jäädä haistelemaan sua koko illaksi”, Lance mumisi ja hetken mielijohteesta painoi huulensakin Keithin hartialle. Hänen jalona tavoitteenaan oli kietoa itsensä tiukemmin tämän käsivarsien lomaan, mikä ei sitten lopulta käynytkään niin yksinkertaisesti. Ottaessaan askeleen eteenpäin Lancen jalka lipesi kaakelilla hieman, mikä taas johti siihen, että hän rojahti yllättäen vasten Keithiä, joka puolestaan löi kyynärpäänsä suihkuhanaan.
Veden lämpötila kääntyi päälaelleen silmänräpäyksessä, kuten myös tunnelma suihkussa.
”IÄÄÄH! HELVETIN KYLMÄÄ!” Lance kirkaisi minkä henkensä haukkomiseltaan pystyi.
”ÄLÄ HUUDA MUN KORVAAN!”