No voihan perhonen sentään, todellakin
Tässä söpö mutta hauskakin meininki, sellainen, mistä mulle tuleekin Viktuuri mieleen. Kivasti myös olit ottanut alkuperäissarjan kulun huomioon tässä, vaikka fanifiktiossa onkin kiva että voi halutessaan unohtaa canonista melkein kaiken, mun mielestä on aina niin hienoa kun omat kirjoitukset saadaan sovitettua canoniin ja sen tapahtumiin.
En kyllä yhtään ihmettele, miksei Yuuri kehtaa tuollaisesta sielunkumppanimerkistä muiden kanssa puhella, varsinkin kun Yuuri on näin ujo ja siveellinen, mutta onneksi Viktor on suorempi. Ilman sellaisia hahmoja ei välttämättä saataisi mitään tapahtumaan. Varsinkin kun Yuuri tuntuu melkein polkevan jarrua pohjaan käytöksellään ja ajatuksillaan, ettei saisi ajatella Viktoria ja sielunkumppanuutta tai mitään muutakaan.
Eikä Yuuri itse nähnyt, kuinka hänen eroksensa purkautui upealla tavalla hänen liukuessaan jäällä luistellessaan lyhytohjelmaa.
Ai kauhee tästä kohdasta tuli väkisinkin mieleen Chrisin luistelut ja ei juma... 😂😂🙈🙈 Onneksi Yuuri ei nyt ihan Chrisin tasolle nouse (tai laske, miten kukin haluaa asiasta ajatellakaan
). Vaikka saakin Viktorin huokailemaan
ja vähän muutakin asdfsdfjkf.
mutta olisi kiva tietää mitä sinä piilottelet kulkustesi takana?
😂😂 Kuten sanottu, onneksi Viktor on Yuuria suorempi. Vaikka näin suorat puheet suunnilleen aiheuttavatkin Yuurille sydärin.
kunnes viimein koitti Barcelona, jolloin Viktor viimein pääsi näkemään Yuurin sielunkumppanimerkin.
( ͡° ͜ʖ ͡°)( ͡° ͜ʖ ͡°)
Hyvä valinta, että tarina oli pohjimmiltaan todella viaton, mutta sitten loppu antaa lupauksia jostain vähän syvemmästäkin. Yuuri kun vaikuttaa sellaiselta henkilöltä, joka tarvitsee aikaa niin itselleen kuin suhteen syventymiselle ennen kuin mitään sen kummemmin tapahtuu, oltiin sitä sielunkumppaneita tai ei.
Kiitos tästä ficistä! Oli kiva lukea taas vaihteeksi Viktuuria ^^
