Kirjoittaja Aihe: Ruusu | S | Draama  (Luettu 1612 kertaa)

Angelsneversleep

  • ***
  • Viestejä: 14
  • "Hymyile, se hämmentää ihmisiä"
Ruusu | S | Draama
« : 09.02.2022 00:44:43 »
Nimi: Ruusu
Ikäraja: S
Genre: Draama
Yhteenveto: Olit kuin ruusu maljakossa.

A/N: Ed Sheeranin kappaleesta Visiting Hours inspiroitunut, lähinnä ajatuksenvirtaa oleva, hieman angstinen ja ennen kaikkea melankolinen katkelma. Kommentit, risut ja ruusut, aina tervetulleita!



Puinen laituri tuntuu karhealta ja kostealta, kun laskeudun istumaan. Vesi liplattaa hiljaa vasten laituria, yksinäinen vesimittari liihottelee veden pinnalla, eksyneenä ystävistään. Aurinko värjää laskiessaan maiseman punertavan ja oranssin sävyillä. Kaikkialla on hiljaista, vain luonnon omat äänet rikkovat täydellisen äänettömyyden. Kuulen oman sydämeni sykkeen rinnassani; se lyö, lyö ja lyö. Ei lopeta, vaikka kaikki ympärillä seisoo paikallaan. Pitää hengissä, vaikka muistot repivät sitä riekaleiksi, iskevät sahalaitaisia veitsiä yhä uudelleen ja uudelleen. Sydän jatkaa, vaikka se sattuu.

Muistan ne monet kesäyöt, kun me istuttiin juuri samalla tavalla siinä laiturilla. Hiljaisuudessa, katsellen luonnon ihmeitä. Emme tarvinneet sanoja, emme halunneet rikkoa sitä tyyntä hetkeä. Hetkeä, jolloin olimme vain me, kahdestaan ja yhdessä. Sanoit aina, että hiljaisuus on kaunista. En mä alussa edes ymmärtänyt, mitä tarkoitit. Olisin halunnut puhua ja nauraa kanssasi, en istua katselemassa, kun luonto sulkeutuisi yöunilleen. Aina kuitenkin sydän halusi olla juuri siinä, vaikka järki keksi paljon parempia ideoita.
 
Sä sanoit aina, että mä ajattelen liikaa ja elän liian vähän. Ensin mä loukkaannuin ja ajattelin, että tarkoitit mun olevan tylsä. Tajusin sen kuitenkin myöhemmin. Ehkä opinkin elämään, sun kanssasi ja sun tavallasi; jokaisen sekunnin laskien. Meidän tavaksi muodostui se laituri, jolla mä nyt istun. Annettiin sekuntien kulua, katseltiin tyyntä luontoa. Oltiin läsnä ja samalla jossain muualla.

Olit meistä aina se viisaampi. Se, joka eli sydämellään. Mä mietin usein elämän tarkoitusta, kaiken merkitystä ja tavoitteita. Sulle sellainen oli turhanpäiväistä. Uskoit siihen, että meidän pitää elää tunteella, ei järjellä. Ymmärsin sen vasta paljon myöhemmin; sen, miksi sä ajattelit niin. Muistan, kuinka sä nauroit, kun mä mietin, mikä on kaiken tavoite. Muistan, miten mä pyöritin silmiäni ja muistan, kun sä kumarruit kuiskaamaan mulle sen yhden sanan: rauha.

Sun neuvot oli mulle kuin ruusu maljakossa. Mä kykenin näkemään siinä hetkessäkin, että ne oli viisaita, kuten voit nähdä ruusun kauneuden maljakossa. Mutta vasta, kun se ruusu kuihtuu pois, sä todella ymmärrät, miten kaunis se oli eläessään. Mä todella ymmärsin vasta silloin, miten viisaita sun sanat oli. Kun sä ruusun lailla olit kuihtunut pois. Ja mä kaduin. Enemmän kuin mitään.

Siinä laiturilla istuessani mä todella toivon, että sä ilmaantuisit mun viereeni. Niinkuin silloin joskus, kävellyt paikalle ja istunut siihen, sanomatta sanaakaan. Kertoisit mulle, miten jatkaa, miten elää. Kertoisit mulle, että sydän toimii kyllä ja ne sahalaitaiset veitset tylsistyy. Ja tiedänhän mä sen itsekin, koska sä olit jo opettanut mua. Silti mä toivon, että sä voisit olla siinä. Että mä voisin tulla vierailemaan sun luoksesi, pyytämään niitä neuvoja, joita en aiemmin ymmärtänyt ja arvostanut oikein.
 
Nousen hitaasti laiturilta, kun aurinko on jo aikaa sitten laskenut näkymättömiin. Hiljaisuus melkein kaikuu mun ympärilläni, kun mä lasken siihen laiturin reunalle ruusun. Sä olit mun ruusuni, ihme, jonka täyden merkityksen tajuaa sen kuihduttua. Mä tiedän, että sä hymyilisit, jos näkisit.

"I wish that heaven had visiting hours
I would ask them if I could take you home
But I know what they'd say, that it's for the best
So I will live life the way you taught me
And make it on my own

I will close the door but I will open up my heart
And everyone I love will know exactly who you are
'Coz this is not goodbye, it is just 'til we meet again
So much has changed since  you been away"

Ed Sheeran - Visiting Hours
"Voimme valittaa, että ruusupensaissa on piikkejä tai iloita siitä, että piikkipensaissa on ruusuja" (Abraham Lincoln)