Title: Apua toivottomille
Author: Neiti Syksy
Rating: K11
Fandom: Harry Potter ja Twilight
Pairing: Remus/Severus
Warnings: väkivalta, uhkailu
Genre: seikkailu, HC, vähän kaikkea kivasta ja söpöstä ei-niin-kivaan ja söpöön
Disclaimer: En omista muuta kuin hyvin vilkkaan mielikuvituksen. Kaikki, minkä tunnistatte kuuluvan Rowlingille tai Meyerille, niin näin on.
A/N: TADAA! Vihdoinkin se on täällä, se maaginen joulukuu. Ilmeisesti olen produktiivinen ainoastaan kerran vuodessa.
Tämä on tosiaan multifandomina toimiva, paritus selviää toisessa luukussa! Tämä ei ole niin jouluinen kuin mitä kuvittelisi minun kirjoittavan, vaan tämä on täynnä seikkailua, HC, pientä romanssinpoikasta… Näin tästä hyvin eläväisen unen ja päätin laittaa töpinäksi. Minulla ollut oikein hauskaa tämän parissa, toivottavasti teilläkin. ❤️ Parituksen laitan näkyviin vasta toisen luukun yhteydessä, sitä voitte arvailla.
Haluan tämän kanssa toivottaa erityisen ihanaa joulunalusaikaa Kiirsulle - ja hyvää myöhästynyttä tai hyvin ennen aikaista synttäriä (kumman vain haluat valita)! ❤️
Sen pidemmittä puheitta oikein ihanaa joulukuuta kaikille ja toivottavasti nautitte pienestä reissusta Italiaan. 😘
* * *
LUUKKU YKSI
Piazza dei Priori aukeni mystisenä, aivan kuin aurinko olisi osaksi jäänyt paistamatta aukiolle. Ihmiset parveilivat aurinkoisella osuudella päivitellen sään kylmenemistä. Remukselle tämä sopi paremmin kuin hyvin, hänen onnistuisi olla huomaamattomampi ja ylittää verho jästiaukiolta taikovien keskuuteen.
Hän ei olisi missään nimessä ottanut tällaisia riskejä, jos ei olisi viime kuun yhteydessä ottanut viimeisenkin pisaran sydenmyrkkyjuomaa. Pakatessaan matkalle hän oli toiveikkaasti ajatellut saavansa kaiken työn päätökseen ennen kuin olisi aika palata kotiin - vain huomatakseen, että reissu oli kaikkea muuta kuin päätöksessä. Aina tuli uusi vihje ja sitä seurasi päätön ja raskas reissu. Tuloksena aina uusi vihje.
Mutta nyt hän oli lähellä. Hän tunsi sen suonissaan, jossa virtasi oman verensä lisänä kiihkeästi susi, joka kuiskutteli yöllä luovuttamaan.
Jos Remus olisi ollut vähän paremmalla mielellä, hän olisi ihaillut rakennuksien antiikkisia patsaita, taidetta joka puolella ja hengittänyt syvään historiaa. Italia oli täynnä vanhaa taikaa ja Remus rakasti uppoutua sellaiseen. Taikaoppi ja taikuuden historia olivat sellaisia, mihin hän ei uskonut ikinä tulevansa kyllästymään. Toisin kuin taikajuomiin, jotka vaativat jotain erityistä. Sellaista, mitä Remuksella ei ollut. Vaikka hän noudattaisi täsmälleen annettuja ohjeita ja jopa alentuisi maanittelemaan keitosta käyttäytymään kuin pitäisi, useimmiten tuloksena oli vain keskinkertaista (sudenmyrkkyjuoma vain keskinkertaisesti tehdysti voisi olla jo vaarallista). Ei ihmekään, että hän koki jonkinlaista hengenheimolaisuutta aina niin nokkelan Hermione Grangerin kanssa - jonka tekemistä taikajuomista kannatti kuitenkin pysyä erossa.
Remuksen huulet karkasivat hymyyn (ensimmäistä kertaa sitten kuukausiin). Hän ei sallinut ajatella läheisiään, ei nyt. Ei ainakaan nyt, kun hän oli jo muutenkin vähän herkillä. Nimenomaan siksi hänen pitäisi saada pullo juomaa nopeasti (varalta ehkä tietysti useampikin), jotta saisi etsimänsä päätökseen ja voisi palata turvallisesti kotiin.
Ihmisten puheensorina kaikkosi, mitä pidemmälle sivukujia Remus suunnisti. Hän oli saanut tietoonsa, että Italiassa oli muutamakin eri kykenevä liemimestari tekemään sudenmyrkkyjuomaa. Kävellessään taas uuden kujan päähän, hän näki pienen ja epäselvän kajastavan kyltin. Selkeästi Pozione Magiche ei kovin pitänyt huolta, löytäisivätkö ihmiset helposti. Toki
maagiset juomat nyt ei varmaan hirveästi mainostusta tarvitse.
Ovi liikkeeseen oli painava ja Remuksen täytyi työntää ovea koko painollaan saadakseen sen liikkumaan edes jonnekin suuntaan. Ovi vastusteli Remuksen sisääntuloa mutta mies oli ovelampi. Hän leikki taipuvansa oven tahtoon, kunnes yllätti ja ryntäsi pienestä välistä sisään. Hän oli kuulevinaan ovesta pienen valituksen äänen.
Remus räpytteli silmiään hämärässä liikkeessä. Vaikka ulkonakin oli ollut yllättävän harmaata, liikkeen pitäjä oli selkeästi päättänyt sammuttaa kaiken tarpeettoman valaistuksen, mihin Remus oli tyytyväinen. Hänen ei oikeastaan ollut tarve nähdä kaikkia purkkeja ja pulloja, missä olisi säilöttynä ties minkälaisia tuotoksia sisiliskoista hämähäkin silmiin ja peitetty mitä kummallisimmilla eritteillä. Hän olisi täydellisen tyytyväinen omiin ostoksiinsa.
Nähdessään oman heijastuksen sinertävästä pullosta hän vaistomaisesti ojentautui lähemmäksi. Pullo lauloi hänelle ja Remuksen olisi pakko tietää…
"
Non toccarlo!", käskevä ääni jylähti, mikä särki lumouksen ja Remus suoristi itsensä nopeasti. Hän kääntyi pahoittelemaan liikkeen myyjää, mutta ei ehtinyt kuin kääntyä katsomaan. "Mitä sinä kuvittelet tekeväsi täällä?"