Ficin nimi: Jokirannas
Kirjoittaja: Hymypurkki
Ikäraja: k-11
Tyylilaji/Genre: romantiikka, slice of life, raapale
Paritus/Hahmot: Lauri/Johanna
Fandom: Originaali
Varoitukset: Ei varoituksia
Yhteenveto: "Ja sit me kävellään, siit kauppatorin ohi. Sil on joku kantapaikka, ja mä nauran kun se kattelee niin tosissaan ja vihasena ku joku mies ohittaa sen. Se on pieni mun vieres, ja jotenkin tuntuu et pitää sovittaa askeleet sen rytmiin. Aina välillä se pyöräyttää katseensa muhun, ja jotenkin tuntuu et tukehtuu, ja sydän rummuttaa hetken tosi kovaa."
-
Istun siin koulun aulatilas ja katon sen jalkoi. Ne roikkuu yli sohvan, ja se hymisee. Välillä se heiluttelee niitä, ja samalla kääntelee sivuja sen kirjassa. Se on joku venäläinen, niin se ainakin selitti mul. Sen silmät siristyy ku aurinko osuu niihin, ja sit se käännähtää eri asentoon.
Mä katon sitä ja se ei kato mua. Sen silmät on kun liimattu siihe kirjaan, ja nään miten ne lukee. Se on ihan sikanopea lukija, yläasteella ope aina laitto se lukee kaikki jutut. Ja nii se lukiki, tasasesti ja nätisti, ja mä katoin takarivis. Mietin et miten se aina jaksaa olla niin kärsivällinen.
Yhtäkkiä se pamauttaa sen kirjan kiinni. Se on niit vanhoi kirjoi joist tuntuu nousevan pölyä aina, ja katon ku se sujauttaa sen reppuu ja nousee istuu. Se kattoo muhu ja hymyilee, sanoo et:
”Ny lähetää jätskil Lauri.”
Ja sit me kävellään, siit kauppatorin ohi. Sil on joku kantapaikka, ja mä nauran kun se kattelee niin tosissaan ja vihasena ku joku mies ohittaa sen. Se on pieni mun vieres, ja jotenkin tuntuu et pitää sovittaa askeleet sen rytmiin. Aina välillä se pyöräyttää katseensa muhun, ja jotenkin tuntuu et tukehtuu, ja sydän rummuttaa hetken tosi kovaa.
Kiskan tyyppi ojentaa mul tuutin ja sille kupissa jonkun sorbetin, ja vittuillaan toisillemme siitä ettei se osaa syödä tuutista. Se näpäyttää aina takaisin, ja punastun kun se muksasee olkapäähän. Me kävellään joen vieres, ja se kysyy ootanks mä kesää. Vastaan että kai, kun en mä oikein tiedä.
Kesä tulee olee lämmin, niin ne väittää Iltalehdeski. Mä huomautan siit sille ja se naurahtaa, sanoo et pitää mennä sit heti uimaa ku pystyy. Sen kädet viuhtoo ilmas ku se selittää niitten lähirannast ja miten siel on nii paskaset vessakopit et se on kamalaa jos tulee huono olo kesken kaiken. Lokki lentää meiän yli ja huutaa, ja se sanoo et nyt on kyl kesänen fiilis.
Ku ollaa syöty jätskit, istutaa portail. Se on lähellä ja mä heiluttelen jalkoi hermostuneena. Se nappaa reidestä kii, sanoo et älä siin tärisytä. Mä hymähdän ja vetäsen jalan pois sen otteesta. Se hymyilee ja selittää lisää, ja mä nojaan mun käteen ja kuuntelen.
Istutaa kaks tuntia siin ja mietin miten sen hiukset heiluu jotenkin tosi kivasti, ja se kertoo miten sen mummo tulee niille pesee ikkunat ens viikolla. Se on vihanen vanha nainen, se sanoo ja mä nauran ajatukselle. Sit se vilkasee kännykkää ja kiroaa, viimenen bussi tulee ihan kohta ja sen äiti on kuulemma niin vitun vihanen jos se taas myöhästyy.
Mä nyökkään, ja sit me juostaan ja liukastellaan sillan yli ja se vetää mua kädestä ja unohan hengittää. Kun sit seison sen pysäkil se ehtii nippa nappa bussiin. Kattoo mua ikkunasta ja hymyilee, lähettää lentosuukon ja mä näytän keskaria.
Sit sen bussi kaartaa pois, ja mul on yhä hymy mun jätskist tahmeil huulil.
