Kokkauksen salat (S • Jesse/Valtteri • draama, romantiikka)

[Felia]

Kokkauksen salat

(S • Jesse/Valtteri • draama, romantiikka • 320 sanaa)

A/N: Taas slashiä! Mulla on nyt ollut mini kirjoitusblokki, jonka toivon tässä pikkuhiljaa aukenevan. Tämä on ensimmäinen yritys purkaa tuota blokkia, joten tämä on tällainen ruuanlaittohömppä. Tekstissä seikkailevat jo Hopeajää (S) -originaalista tutut Jesse ja Valtteri. Hyviä lukuhetkiä!

Tämä osallistuu Finfanfun1000 -haasteeseen sanalla 439. Ananas.




”Oot sä nyt ihan varma tästä?”

”Kyllä, usko pois, ananas käy hyvin kanakastikkeeseen”, Valtteri totesi avatessaan ananaspalapurkkia.

”En oikein tiedä...” Jesse mutisi ja Valtteri kippasi ananaspalat paistinpannulla valmistuvan kanakastikkeen joukkoon. Jesse asetti kätensä puuskaan ja silmäili kastiketta skeptisesti. Ananas ei kuulunut hänen suosikkeihinsa, mutta ei hän sitä täysin vihannutkaan. Monesti tilatessaan pitsaa hän jopa otti siihen ananasta, mutta kastikkeisiin tai salaatteihin hän ei sitä ollut koskaan laittanut.

”Hei, sovitaanko niin, että jos et pidä tästä, niin mä voin syödä tämän ja sä saat tilata mun piikkiin jotain?” Valtteri ehdotti ja käänsi päätään katsoakseen Jesseä. Jesse pohdiskeli ehdotusta vähän aikaa – se kuulosti hyvältä, mutta toisaalta taas Valtteri oli nähnyt vaivaa kokatakseen hänelle, joten tuntuisi töykeältä jättää syömättä tämän valmistama ruoka. Ehkäpä hän kestäisi yhden pienen lautasellisen sitä, vaikka se ei maistuisikaan hyvältä.

”Hmm, katsotaan sitä sitten, kunhan ensin olen maistanut tuota”, Jesse sanoi viitaten kohti paistinpannua, jonka sisältöä Valtteri varovasti sekoitteli, katse yhä Jessessä. Valtterin huulille nousi pieni hymy, hän nyökkäsi, ja Jesse tunsi lämmön läikähtävän rinnassaan.


Reilu viisi minuuttia myöhemmin nuoret miehet istuutuivat alas pöytään, ruoka valmiina lautasilla. Jessen annos oli normaalia pienempi varmuuden vuoksi. Valtteri seurasi, kun tämä otti pöydältä haarukan ja huokaisi syvään ennen kuin otti varovaisesti pienen nokareen ananasta, kanaa ja riisiä lautaseltaan. Ensimmäistä haarukallista seurasi pian toinen ja kolmas eikä Jesse kommentoinut ruokaa ja Valtteri odotti kärsivällisesti syöden samalla itse.

”Olit oikeassa, ananas käy kanakastikkeeseen. Tämä on ihan hyvää”, Jesse lopulta sanoi hymyn kera. Valtteri katsoi tätä hieman yllättyneenä – hän oli jo varautunut siihen, ettei Jesse pitäisi kastikkeesta.

”Oikeasti?”

”Joo, tämä on itse asiassa paljon parempaa kuin odotin”, Jesse myönsi ja nyt Valtteri ei voinut estää leveää hymyä kohoamasta huulilleen.

”Tarkoittaako tämä nyt sitä, että saan jatkossa lisätä ananasta muihinkin ruokiin? Ehkäpä salaattiin?” Valtteri kysyi ja Jesse naurahti, mutta loi sitten hieman epäilevän katseen Valtteriin.

”Voihan sitä kokeilla, mutta kunhan et nyt ihan joka ruokaan ala laittaa sitä.”

Hymyillen Valtteri pudisti päätään.

”En laita, lupaan sen.”

[hiddenben]

Tämähän oli todella söpö pieni arkinen hetki Jessen ja Valtterin elämässä! Oli kiva palata näiden kahden pariin ja tietenkin Valtteri on jälleen puskemassa Jesseä mukavuusalueensa ulkopuolelle ja kokeilemaan uusia asioita En tiedä, kumman puolelle asetun ananas-kysymyksessä - se kyllä sopii moneen! Joten hyvä, että Jesse uskaltautui maistamaan ja vielä myöntämään, että ruoka on hyvää Jesse on muuten hahmona todella kohtelias ja hyvä käytökseltään. Varsinkin tuo Jesse pohdiskeli ehdotusta vähän aikaa – se kuulosti hyvältä, mutta toisaalta taas Valtteri oli nähnyt vaivaa kokatakseen hänelle, joten tuntuisi töykeältä jättää syömättä tämän valmistama ruoka kuvasti Jessen luonnetta hienosti.

Tässä hauska yksityiskohta on se, että tarinassa päästään ikään kuin kurkistamaan molempien ajatuksiin. Niihin ei mennä kovin syvälle, mutta alussa saadaan olla mukana Jessen epäileväisissä ajatuksissa ja lopussa taas ruokailua kuvataan Valtterin näkökulmasta. Näkökulman vaihdos kesken tarinan voi olla jossain teksteissä haitaksi, mutta tässä se toimii varsin täydentävästi, kun lukija saa kokea tilanteen vähän kuin kahdesta eri näkökulmasta Lopun pieni vitsailu (vaikka Valtteri taisikin olla ihan tosissaan siitä, että ananas sopisi moneen muuhunkin ruokaan) kevensi tilannetta kivasti ja oli jotenkin söpöä, että pojat päätyivät tuohon kompromissiin niin ystävällisessä hengessä!

Toivottavasti kirjoitusblokkisi helpottaa! Tätä tekstiä oli ainakin mukava lukea, kiitos siitä!

[Waulish]

Kiva kuulla, että kirjoitusblokki murtui ainakin tämän tekstin verran, ja toivottavasti se avautuu jatkossa kokonaan! Se on ikävä vaiva, mutta blokkia ei kyllä ollenkaan huomaa tästä tekstistä. Tartuin tähän nimen ja kanakastikkeen innostamana, koska kovin usein ei törmää ruoanlaitosta kertoviin tarinoihin, ja tämä osoittautui tosi söpöksi iltalukemiseksi!

Molemmat hahmot erottuvat tässä kivasti omiksi persoonikseen. Jesse on selvästi hieman epäluuloinen uusia asioita kohtaan, ainakin jos ne liittyvät ruokaan, ja ehkä hän on tottunut pysyttelemään omalla mukavuusalueellaan ja poistuu sieltä varovasti, askel kerrallaan. Hänestä onneksi välittyy kuitenkin myös kyky huomioida toisia ihmisiä ja tahto ylittää omia rajoja yhteisen hyvän vuoksi. Yleensä minulla menee hermot kaikenlaiseen ruokanirsoiluun ja siihen, jos suhtaudutaan kauhean epäluuloisesti kaikkeen ilman että suostutaan edes maistamaan, mutta Jesseen en menetä hermojani ollenkaan, koska hän on kokonaisuutena vaan niin symppis. Koen jopa ymmärtäväni hänen näkökulmaansa, vaikka hänen epäluulonsa kohdistuu niinkin arkiseen makuun kuin ananas kanakastikkeessa. On hieno ominaisuus, että Jesse on valmis joustamaan ja kokeilemaan, kun Valtteri on omin käsin laittanut hänelle ruokaa. Valtterista puolestaan välittyy ihanaa lempeyttä ja ymmärrystä, kun hän ei painosta eikä piikittele kumppaniaan. Hän vaikuttaa myös mukavan rennolta tyypiltä, joka ei turhia stressaa eikä murehdi. Hyvä esimerkki siitä on se, että hän ylipäätään lisää ruokaan ananasta, vaikka tietääkin Jessen epävarmuudesta. Ihanan rento ja luottavainen elämänasenne ja suhtautuminen!

Iloitsen siitä, että Jesse pääsee tässä kunnon kanakastikkeen makuun, koska minusta ainakin ananas on mitä mainioin kanaruokien piristäjä! Mukavaa, että ruoka lopulta maistuu ja kaksikko saa kokea miellyttävän yhteisen ruokailuhetken. Rakkaudella maustettu ja yhdessä jaettu ruoka on kyllä kaikkein parasta. ♥

Kiitokset tästä söpöstä iltapalasta! -Walle

[Hopearausku]

Iltapäivää!

En ole aikaisemmin Jessestä ja Valtterista lukenut, mutta he vaikuttivat kyllä niin suloisille hahmoille, että taitaa olla pakko käydä lukaisemassa myös tuo Hopeajää! Aivan ihanan parin olet luonut ♥

En yleensä lämpene ennakkoluuloisille hahmoille, varsinkaan jos kyse on ruoasta, mutta Jesse vaikutti tässä pelkästään symppikseltä (lukuun ottamatta ananaksen laittamista pizzaan Se pitäisi luokitella maanpetokseksi). Ihanaa, että hän pääsi ainakin hetkellisesti pelkonsa yli Valtterin vuoksi! Ja voi että, olipa Valtteri suloinen, kun antoi jo luvan tilata ruokaa jos ananaskanakastike ei kelpaakaan.

Ruoka on omasta mielestäni ehkä paras tapa vahvistaa ihmissuhteita, eikä se tässä tekstissä mennyt lainkaan metsään. Yhteinen kokkaushetki oli todella herttaista luettavaa ja itse syömisosio sitäkin parempaa! Toivottavasti Jesse löytää tulevaisuudessa Valtterin avulla myös ananassalaatin salat

Kiitos tästä päivän piristyksestä! ♥

[Kaarne]

EIH! Ei ananasta kanakastikkeeseen. 

Mutta jos tuota heresiaa ei oteta lukuun, tämä oli minusta kyllä ihana teksti! Tässä oli sellaista suloista arkisuutta, joka sai minut hymyilemään koko tekstin ajan, ja itse asiassa jopa vähän jännitti, että mitä se Jesse loppujen lopuksi on mielestä valmiista kanakastikkeesta. Tuollainen pieni jännitys on onnistuneiden hahmojen merkki, ja olikin kyllä hienoa, että näin lyhyessä tekstissä pääsi syntymään sellainenkin tunne.

Loppukin oli ihan lempeä ja leikkisä ja tuntui kertovan paljon hyvää poikien suhteesta. Hienoa, että Jesse on nyt valmis ylittämään rajojaan ruokien suhteen vähän helpommin, ja että Valtteri toisaalta tajuaa, ettei ihan kaikkea voi vaatia. Välillä tekee kyllä tosi hyvää lukea tällaisia tekstejä, joissa suurin konflikti syntyy siitä, että ruokaan saatetaan laittaa jotakin sellaista, mistä toinen ei kuvittele pitävänsä. Ah.

Kiitos, ihana perjantaisen alkuillan piristys. ♥

[Felia]

Voi apua, näin paljon kommentteja! Oon ihan häkeltynyt! Kiitos, kiitos, kiitos! ♥

hiddenben: Ihanaa, että palasit taas näiden kahden pariin ja hienoa, että arkisuus maistui! Joo, se hieman vaati suostuttelua, että Jesse maistoi kanakastiketta ananaksen kera, mutta onneksi tosiaan maistoi. Herra on varsin kohtelias, kun eihän sitä nyt kehtaa toisen mieltä pahoittaa, vaikka tuskin Valtteri siitä nokkiinsa olisi ottanut, jos Jesse ei olisi suostunut maistamaan kastiketta. Loppukevennyskin oli pakollinen, jotta homma ei nyt liian vakavaksi mene. Asioihin on osattava suhtautua vähän kevyemminkin joskus. Oli ilo kuulla, että pidit tästä! Suuren suuret kiitokset ihanasta kommentistasi! ♥

Waulish: Ihana kuulla, että blokki ei näkynyt tässä tekstissä, ja toivon tosiaan, että se pian helpottaa. Ananas tosiaan toimii hyvin kanaruokien piristäjänä - itse käytän sitä lähes aina kanakastikkeessa - joten omasta mieltymyksestä tämä pikku tarina lähtikin liikkeelle. Jesse on symppis ja rauhallinen kaveri, joka tykkää useimmiten olla omalla mukavuusalueellaan. Valtteri sitten tarjoilee näitä uusia kokemuksia hälle. Mahtavaa, että päädyit tämän lukemaan ja kommentoimaan. Suuret kiitokset ihanista sanoistasi! ♥

Hopearausku: Hienoa, että päädyit lukaisemaan tämän pikku tarinan! Vaikka olenkin kirjoittanut vasta kaksi tekstiä tällä parilla, niin täytyy kyllä myöntää, että näistä on jotenkin erityisen ihanaa kirjoittaa. Joo, pakkohan Valtterin oli jollain tavalla helpottaa Jessen epäluuloisuutta, ja tarjosi sitten mahdollisuuden tilata ruokaa. Onneksi kanakastike kuitenkin kelpasi Jesselle. Ruuanlaitto on varmasti sellainen asia pariskunnilla, joka voi aiheuttaa pienoisia ongelmia - tässä toki ei ongelmaa syntynyt, kun kumpikin ovat valmiita joustamaan. Ihana kuulla, että tämä piristi päivääsi! Kiitän suuresti kommentistasi! ♥

Kaarne: Mahtavaa, että luit tämän siitäkin huolimatta, että ananas lisättynä kanakastiikkeeseen ei kuulosta houkuttelevalta. Arkisuus teksteissä vetoaa muhun myös ja musta on hauska kirjoittaa niistä pienistäkin arjen jutuista. Ne kun tosiaan useimmiten ovat niitä päivänpiristäjiä. Kun hyvässä yhteisymmärryksessä ollaan, niin vältytään suurimmilta konflikteilta. Molemmat tuli toisiaan vähän vastaan tässäkin, ja lopputulos miellytti sitten molempia. Ihana kuulla, että pidi tästä! Suuret kiitokset sydäntä lämmittävästä kommentista! ♥

[Kineza7]

Tulen jonon jatkoksi kommentoimaan.

Tykkäsin tästä todella paljon ja oon kyllä ananaksen puolella. Tosin en nyt oo kanaa syöny pitkään aikaan (syön siis pääasiassa kasvisruokaa), mutta kyllä voin suoraan sanoa, että kanakastike ananaksella maistuu hyvälle.

Tästä teki erittäin mukavan se, että oon tehnyt kanakastiketta ja pastaa mun ystävän kanssa yhteen aikaan, tosin laitettiin sinne herkkusieniä kanssa. Eli voi kuulostaa jonkun mielestä pahimmalta painajaiselta. Suosittelen.

Tässä oli niin mukava tunnelma, että tää sai mut vain hymyilemään. Kiitos tästä!

[Felia]

Kineza7: Oi, mahtavaa, että on muitakin, jotka on ananaksen puolella! Ja ehdottomasti voi laittaa myös herkkusieniä - niin on tullut monestikin tehtyä, koska tykkään herkkusienistäkin toooodella paljon. Se tosiaan voi olla jonkun pahin painajainen, mutta makuasiat on mielipiteitä jakavia. Ihana kuulla, että pidit tunnelmasta. Isot kiitokset kommentistasi! ♥