Nimi: Syksy uneksi ihmeestä
Kirjoittaja: marieophelia
Ikäraja: S
Tyylilaji: Pian koittaa luonnonkatastrofi -draama, yksi-/ liian monipuolinen romance, 200 sanan raapale
Henkilöt: (Pohjolan) Syksy/(Kevät), Kesä/(Kevät), Talvi/ (Kevät)
A/N: Tämä on jatkoa kertomukselleni
Ja Kevät piti mykkäkoulua, S.
Larjus pohti, mitä Syksy mahtaa tuumia muiden vuodenaikojen kolmiodraamasta, joten pakkohan mun oli kirjoittaa sitten hänetkin mukaan soppaan. Kiitos inspiroivasta kommentista!
Varmaan näille tulee vielä jatkoa, mutta koetan nyt tosissani saada opinnäytetyötäkin eteenpäin ennen kuin Talvi huhuilee taas Kevättä saapumaan. Ai niin, eka lause on tietenkin viittaus T.S. Eliotin runoon
Kuolleiden hautaaminen.
Jätäthän kommenttia!
Syksy uneksi ihmeestäHuhtikuu on kuukausista julmin, sanotaan. Mutta kukapa arvaisi, että huhtikuu on julmin sille, joka ei sitä koskaan saa kokea.
”Joskus minä riennän Kevään luokse jo huhtikuussa”, kertoi Kesä Syksylle. ”Kevät ei voi vastustaa äkisti lämpeneviä auringonsäteitä. Vaikka tokihan Kevät moittii minua, sanoo, etten anna hänen tehdä työtään rauhassa. Mutta eihän hän sitä voi tosissaan tarkoittaa? Eihän? Hän odottaa minua, odottaahan? Kesä on Kevään täyttymys, tajuaahan sen tyhmäkin!”
Syksy ei osannut vastata. Kesä huokaisi, jolloin kevyt puhallus lennätti hahtuvaiset pilvet laskevan auringon peitoksi. Sitten Kesä haukotteli merkitsevästi. Hän kaipasi jo nukkumaan: mitä nopeammin aika kuluisi, sitä nopeammin hän kohtaisi taas rakkaan Keväänsä. Syksy rypisti avuliaasti kulmiaan niin, että puiden vihreät lehdet käpristyivät reunoistaan. Eihän hänen kuihduttava luonteensa kukkivan rakkauden arvoituksesta mitään ymmärtänyt. Mutta itsekseen Syksy mietti, mahtoiko Kevät todella olla niin ihmeellinen kuin Kesä uskotteli.
”Että mitä se nulikka sanoi!” Talvi jyrähti, kun Syksy tiedusteli asiaa häneltä.
Talvi jäädytti vimmoissaan sellaisen pakkasen, että Syksy päätti väistyä vähin äänin. Mutta nyt hänelle oli selvinnyt, että Kevät oli vieläkin ihmeellisempi kuin Kesä väitti. Kesän tunteet leimahtivat helposti metsäpaloiksi, mutta vain ihme kykeni sulattamaan Talven routaisen sydämen.
Ja niin Syksy uneksi ihmeestä, jota ei koskaan tapaisi. Talvi ja Kesä pitäisivät hänet visusti loitolla Keväästä.