Nimi: Sisämeri
Fandom: Squid Game
Paritus: Sae-byeok/Ji-yeong
Ikäraja: K11, väkivallan vähäisen kuvailun vuoksi.
Kirjoittaja: Lyygia
Vastuunvapaus: En omista hahmoja, en saa tästä rahaa.
Summary: Sae-byeok haluaisi kääntyä takaisin sinne, minne Ji-yeong jäi.A/N: Watched Squid Game, had a breakdown at episode 6, bon appetit. Osallistuu 12+ virkettä -haasteeseen, jonka sanalista löytyy tekstin lopusta. Kuuntelin tätä kirjoittaessani St. Vincentin Smoking Section -kappaletta, jonka lyriikat
sometimes I feel like an inland ocean, too big to be a lake, too small to be an attraction inspiroivat tekstin nimeä ja ehkä myös vähän sitä, miltä Sae-byeokista tuntuu. Suosittelen lämpimästi!
Spoilaa Squid Gamen jaksoja 6 & 7!
Sisämeri
Itkeminen saa näkökentän hämärtymään pelkäksi sumuksi, eikä siihen ole nyt varaa: siksi Sae-byeok kuristaa kyyneleensä pelkäksi paineeksi kurkunpohjaan. Matka takaisin makuusaliin on varovaisen hiljainen kuten aina pelin loputtua, kun oma elämä tuntuu vielä vähän hauraalta, melkein väärältä.
Pastelliportaiden kierteissä kulkevat tietävät eloonjäämisensä olevan armoa, ja sitä Sae-byeok olisi suonut Ji-yeongillekin.
Kun joukko saapuu makuusaliin, Sae-byeok haluaisi kääntyä takaisin sinne, minne Ji-yeong jäi. Mi-nyeon keimailu tuntuu säädyttömältä ja likaiselta jopa paikassa, missä mikään ei tunnu sitä olevan. Sae-byeokin tekee mieli iskeä Mi-nyeon pää kerrossänkyjä ylläpitäviä palkkeja vasten ja huutaa
sinun olisi pitänyt kuolla hänen sijastaan, mutta sanat juuttuvat hänen kurkkuunsa, teot jäävät kihelmöinniksi sormenpäihin.
Menetyksen kipu on yllättävää mutta samalla tuttua. Se saa värit helmeilemään Sae-byeokin näkökentässä niin, ettei muulle ole tilaa. Hän istuu portailla ja syö perunansa hitain liikkein, vaikeasti ja väärin, aivan kuin hänen ranteensa olisivat sidotut syyllisyyden käsiraudoin.
Sae-byeok tietää, että hänen täytyy suorittaa leikkaus; hänen on revittävä Ji-yeong pois sydämestään sitä samaa pienen pientä uomaa pitkin, jota hän sinne alun perin pääsikin. Hän on suojellut sydäntään peitsin ja kilvin koko elämänsä ajan, mutta Ji-yeong löysi tiensä niiden lävitse kujeilevan virneensä avulla.
Ji-yeong sanoi kerran, ihan ohimennen vain, että hänen lempihedelmänsä on viekkaan kirpeä yuzu, joka pirskahtaa kielellä ja maistuu liikaa. Sae-byeok ei ole koskaan maistanut yuzua, mutta nyt hänen täytyy, sillä hän on saanut tehtävän:
hänen täytyy yrittää elää Ji-yeongin puolesta Ji-yeongille kuuluvia kokemuksia, sillä ilman Ji-yeongia Sae-byeok mätänisi hedelmän kuorien lailla jossain leikkikentän liepeillä.
Seuraavana aamuna Sae-byeok herää valojen välkähtäessä päälle ja huomaa muiden tavoin pelaajan numero 69 päättäneen pelinsä, mutta hänestä se ei ole lainkaan yhtä hupaisaa kuin esimerkiksi Deok-susta, joka näyttää myhäilevän.
Silloin Sae-byeok toivoo polttavan lujaa, että olisi valinnut Deok-sun parikseen marmorikuulia varten, sillä silloin hän olisi ehkä saanut nähdä Deok-sun aivojen valuvan marmorikuulien jättämiä vanoja pitkin, silloin hänen ei tarvitsisi kantaa Ji-yeongin kohtaloa harteillaan.
“Ei kannata olla rakastunut, siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää”, Gi-hun toteaa surumielisesti viitaten avioparin kärsimykseen, ja hetken Sae-byeok on samaa mieltä, mutta kieltää ajatuksen itseltään nopeasti. Hän ei aio avata sitä mielensä ovea, ei nyt, sillä kyse on yhä kilpailusta kuoleman ja pelastuksen välillä.
Sae-byeok voi melkein jo maistaa päivänvalon huulillaan ja nähdä Cheolin kirkkaan hymyn, kun heillä on viimein rahaa käydä ostamassa ihan mitä vaan ihan mistä vaan. Sitä varten Sae-byeok on valmis taistelemaan, sitä varten hän suunnittelee kaikki liikkeensä etukäteen, mutta Ji-yeongia hän ei osannut odottaa.
Ji-yeong saapui hänen vierelleen verkkaan mutta varmasti, aivan kuin olisi tiennyt Sae-byeokin ottavan hänet vastaan, vastahakoisesti mutta ottavan kuitenkin.
Kuolemalla maustettujen astinkivien huone on viileä, mutta Sae-byeok keskittyy manaamaan pois pelkoa, joka korventaa hänen suoniaan. Kun ensimmäisen pelaajan ruumis kolahtaa kaukana olevaan lattiaan, Sae-byeok rauhoittuu.
Lasisen astinkiven läpi hulahtaminen olisi nopeasti ohi oleva kuolema, ilman punapukuisten vartijoiden aseita tai muiden pelaajien läpitunkevaa kauhua. Silloin olisivat vain sirpaleiden hohde ja tunne lentämisestä.
Viidennen pelin koittaessa Sae-byeok lupaa itselleen, että jos hänen on määrä pudota, sen hetkellä hän antaa itsensä haaveilla Jejun saaresta, Ji-yeongin hymystä ja maailmasta, jossa voittajia voikin olla kaksi.
***
Sanalista:
1. sumu
2. hiljainen
3. armo
4. kun
5. säädytön
6. sana
7. kipu
8. väri
9. käsiraudat
10. leikkaus
11. kilpi
12. hedelmä
13. mädätä
14. hupaisa
15. valua
16. rakastunut
17. yhä
18. kirkas
19. liike
20. verkkaan
21. viileä
22. kolahtaa
23. ohi
24. hohde
25. haaveilla