Title: Pullasta puolet
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Emil i Lönneberga (Vaahteramäen Eemeli)
Characters: Eemeli, Possuressu
Genre: Slice of life
Rating: S
Disclaimer: Astrid Lindgren on luonut Eemelin maailman, minä vain lainaan. En ole saanut rahallista korvausta tämän kirjoittamisesta.
Summary: Eemelillä on Possuressulle pieni yllätys.
A/N: Tämä on syntymäpäivälahja
Hilbertille, joka mainitsi toiveviestissään Astrid Lindgrenin kirjat. Toivottavasti pidät tästä pienestä tekstistä, vaikkei tää mikään ihmeellinen olekaan :3 Oikein ihanaa syntymäpäivää!
Laskiainen ei ole ihan vielä, mutta olen jo tänä vuonna syönyt laskiaispullaa (rakastan niitä ♥), ja siitä tämäkin sitten lähti
Mulla oli kirjoittaessa mielessä sellaiset vanhanaikaiset (eikä niin fiinit) laskiaispullat, joissa ei ollut kermaa (eikä mantelimassaa/hilloakaan) vaan ne syötiin lämpimään maitoon kastettuina lautaselta.
Pullasta puoletEemeli avasi sikalan oven ja astui sisään. Pahnoillaan pötköttävä Possuressu tunnisti tulijan oitis ja suorastaan hyppäsi jaloilleen kipittääkseen tätä tervehtimään. Se tökki Eemeliä hellästi kärsällään ja röhki iloisesti saparo vispaten.
”Hei Possuressu”, Eemeli tervehti sitä ja rapsutti korvan takaa. ”Arvaapas mitä. Tänään on laskiaistiistai, ja sen kunniaksi minulla on sinulle pieni yllätys. Mutta sen sinä taisitkin jo haistaa”, hän lisäsi vielä, kun Possuressu nuuski innokkaasti hänen takintaskuaan kankaan läpi.
Eemeli työnsi kätensä takintaskuun ja veti sieltä esiin puolikkaan pullan. Hän oli ottanut sen talteen päivälliseltä, kun he tuhdin lihakeiton jälkeen olivat nauttineet jälkiruoaksi Liinan leipomia laskiaispullia. Eemeli oli syönyt omastaan vain puolet maitonsa kera ja säästänyt loput, mistä isä oli häntä kehaissutkin (”Hyvä vain, kun et ahmi kaikkea kerralla, viisasta säästää vähän myöhemmällekin”), mutta jos tämä vain tietäisikin toisen pullanpuoliskon kohtalon… Eemeli oli varma, että isä ajaisi hänet verstashuoneeseen siitä hyvästä.
Mutta isä ei ollut nyt sikalassa eikä saisi tietää mitään, joten Eemeli saattoi hyvillä mielin ojentaa säästämänsä pullanpuolikkaan Possuressulle. Se vinkaisi iloisesti, heilutti saparoaan aina vain innokkaammin ja nappasi tarjotun herkun suuhunsa. Sen leuat jauhoivat pehmeän pullan hetkessä, ja sitten jäljellä ei ollut enää muruakaan, vaikka sen kärsä yrittikin vielä paikantaa lisää.
”Minulla ei valitettavasti ole enempää”, Eemeli pahoitteli. Hän istahti sikalan lattialle olkien päälle ja näytti Possuressulle tyhjiä kämmeniään. Se nuuhki niitä hetken aikaa, lipaisi sormiakin muutaman kerran, ja kun se lopulta ymmärsi herkkujen loppuneen, se kellahti Eemeliin viereen makaamaan ja laski päänsä tämän syliin.
”Siihen sitten päätit jäädä”, Eemeli naurahti. ”Mutta sekin käy. En aikonutkaan lähteä vielä mihinkään.”
Eemeli rapsutteli Possuressua taas korvien takaa kuin koiraa ja jutusteli sille lempeästi niitä näitä.
”Saat tänään illalla vielä lantun- ja perunankuoria ja muita ruoantähteitä”, hän kertoi. ”Eiväthän ne pullaa voita, mutta pidät niistäkin, vai mitä?”
Hän sai vastauksekseen hiljaisen röhkäisyn.
”Ja kuulin Liinan sanovan, että hän tekisi ensiviikolla uuden pullataikinan! Minä pidän huolen siitä, että sillä kertaa sinäkin saat kokonaan oman pullan. Mitäs siihen sanot?”
Possuressu röhkäisi uudestaan ja heilutti saparoaan. Se oli uutisesta niin mielissään, että näytti jopa hymyilevän.
