Title: Yritys ja erehdys
Author: Draconette
Beta: Ei ole
Genre: angst, incest, (slash)
Pairing: Luc/Dr
Rating: S
Warnings: insesti varmaankin ainoana
Summary: Mikään ei saa mennä vikaan.
Dislaimer: !Rowling omistaa hahmot ja tapahtumapaikat. Minä vain vähän lainailen näitä vailla rahallista korvausta. (: !
Muuta: Sananlaskuhaasteen osallistuja; "Ylenkatse lapsen sydämen särkee.", triplaraapale, ja myös FF10-ficci sanalla 05. Kuukausi.
A/N: Hmm, minulla on erittäin sekavat mielipiteet tästä rääpälekasastani, mutta ajattelin nyt kuitenkin tämän julkaista, koska luulen ja uskon, että tämä voisi olla vielä hirveän paljon sekaisempikin. Minulla oli parikin vaihtoehtoa tämän loppuun, mutta mielestäni tämä nyt oli se himpun verran parempi..
Kun aloin kirjoittaa tätä, ajatuksenani oli kirjoittaa jotakin melkoisen paljon muunlaista tavaraa, mutta tähän minun on tyytyminen, kun aivoni näin päättivätkin puolestani luoda, ja vetoan myöhäiseen ajankohtaan ja erittäin railakkaaseen, ja niin paljon tästä tekstistä eriävään tunnelmaan, että älkää kiltit olko ihan kauhean julmia tätä tuotosta kohtaan, vaan ottakaa se tällaisena kuin se on. (:
Yritys ja erehdys
*
Minun isäni, ylväs, aristokraattinen ja tyylikäs, mutta myös julma. Julma, kyyninen ja ironinen - Lucius Malfoy.
Hän kasvatti minut - kaltaisekseen. Hän opetti minua, ei yrityksen ja erehdyksen kautta, vaan teroitti mieleeni todella, että erehdys ei ole hyväksyttävä. Ja toisaalta, että yrittäessä on laitettava kaikki likoon. Mikään ei saa mennä vikaan.
Onnistu tai kuole.
Se oli hänen sairaantotinen mottonsa, sen hän muisti minulle joka kerta sanoa, ennen kuin minulla oli jonkinlainen koetus, testi tai mikään vähänkään kilpailua muistuttava tapahtuma. Minun oli kamppailtava isäni kiintymyksestä. Ei, kiintymys on väärä sana - kunnioituksesta.
Silkasta kunnioituksesta, sillä isä-poika-suhteemme oli kuihtunut jo monia vuosia aiemmin. Hän murhasi rakkauteni lyhyillä lauseillaan ja sairailla, yön pimeydessä tapahtuvilla teoillaan. Ja sen kaiken jälkeenkin hän jaksoi saarnata aina minulle perheen kunnian olevan tärkein tehtäväni.
Ja minähän pyrinkin siihen, kaikin voimin, keinoja kaihtamatta.
Tai kuole. Ne sanat kummittelivat mielessäni aina, ja etenkin silloin, kun pimeyden lordi antoi minulle tehtävän, jonka luulin koituvan kohtalokseni, tuhoontuomituksi yritykseksi. Mutta isäni sanoi vain, että tämä olisi se kerta, jolloin minun tulisi näyttää, mitä osaan.
"Onnistu tai kuole", hän muistutti minua kääntyessään kannoiltaan katsomattakaan järkytyksen turruttamiin kasvoihini. "Jos et onnistu, ansaitsetkin kuolemasi." Hänen käärmepäisen sauvansa kärki särki hiljaisuuden, joka uhkasi tukehduttaa minut, ja muutti sen tuskaisaksi kärsimykseksi, joka jatkui monta kuukautta.
Mutta koska hän oli kasvattanut minut lujatahtoiseksi, minä aloin noudattaa yritystä ja erehdystä, otin ne ohjenuorikseni mottonsa sijaan.
Ehkä sen vuoksi mahdottoman tilanteen kohdatessani onnistuin aina jotenkin kääntämään vaikeuden edukseni. Varmasti sen vuoksi lopulta onnistuinkin saamaan lordin tehtävän päätökseen menestyksellä.
Isäni väitti myöhemmin olleensa todella ylpeä minusta, mutta minä tiesin paremmin. Tiesin, että jos tämä mies - hän ei ollut enää edes isäni - sanoi mottonsa useammin viikossa kuin nimeni, ei hän voinut koskaan tuntea ylpeyttä minusta.
Kuinka katkeransuloista, että onnistuin juuri yrityksen ja erehdyksen kautta, ajattelin isäni muistuttaessa omista opeistaan jälleen kerran kovakouraisesti. Onnistuin, en kuollut.
*
*hipsii nukkumaan puoliksi nukuksissa, puoliksi kauhunsekaisesti*