Weasleyn joulurieha, S, turnajaisficci, Weasleyn klaani

[sugared]

Nimi: Weasleyn joulurieha
Kirjoittaja: sugared
Ikäraja: S
Genre: general
Disclaimer: J.K. Rowlingia on kiittäminen Weasleyn riemastuttavasta perheestä.
A/N: Uskallauduin tosiaan osallistumaan tällä ficillä Turnajaisiin. :--D Sain idean melkein heti, ja teksti oli suurinpiirtein valmis jo paljon ennen deadlinea, mutta osallistumisen kanssa arvoin aivan viime minuuteille... Itseasiassa tajusin 10 minuuttia ennen deadlinea, etten ollut vieläkään lähettänyt ficciä. Nimenkin vedin hatusta noin kolme minuuttia ennen kellonlyömää. Lähdin mukaan sillä periaatteella, että jos nyt yhden äänen sais niin olis jees, joten kolmas sija oli suuri ja mieluisa yllätys! Omasta mielestäni tästä tuli ihan mukavan herttainen paketti, lopun toimivuudesta en tosin vieläkään ole ihan saletti.
Kiitos kaikille äänestäjille <3

******

Weasleyn joulurieha

Talvi oli vetänyt Kotikolon hyiseen syleilyynsä. Pihalyhty loihti pimeästä esiin pakkaskeijuja, jotka tanssahtelivat ja säihkyivät mustaa taivasta vasten puhalluksenkeveissä paperihameissaan. Kylän valot loimottivat taivaanrannassa kuin revontulet, ja kaukaisuudessa siinsi Lovekivan talo, jonka savupiippua koristi räikeänpunainen tonttulakki. Kuivapuristettu lumi kohosi ilmaan hopeaisina spiraaleina kuin höyry noidankattilasta, pohjoinen tähtitaivas pyöri hitaasti akselinsa ympäri. Pakkanen oli jähmettänyt neiti Ajan rannekellon viisarit näyttämään ikuisesti kolmannen adventtisunnuntain iltaa.

Rouva Weasleyn keittiössä aika oli kaikkea muuta kuin pysähtynyt. Puuterilumi pöllysi sielläkin, kun ruipelo, pisamainen käsivarsi kurkotti kohti joulukalenterin luukkuja ja kaatoi kumoon paketillisen tomusokeria.
"Näpit IRTI!" Molly Weasley karjaisi ja väänsi pojan käden irti kalenterista. 7-vuotias Ronald Weasley ei ollut vieläkään sisäistänyt suurperheen kultaista sääntöä: opettele jakamaan. Ron ei saanut ajatuksiaan irti joulutontuiksi puetuista suklaasammakoista ("Myynnissä Vain Rajoitetun Ajan!") ja juoksi itku kurkussa karkuun vihaista, punaposkista äitiään. Molly huokaisi, ja hänen keuhkonsa täyttyivät jouluntunnelmasta ja vehnäjauhosta raskaalla ilmalla. Hän aivasti esiliinaansa eikä muistanut aikaa, jolloin ei olisi kärsinyt piparkakkunuhasta, laatikkokuumeesta ja rosollireumatismista.
"Missä kaksoset ovat? He lupasivat olla mukana", Molly ärisi ja vilkaisi epälukuista lapsikatrastaan, joka painui kumaraan hänen salamoivan katseensa alla.
"He sanoivat kyllä tulevansa myöhemmin", Bill mutisi ja hieraisi niskaansa. Hän toivoi, että olisi seurannut kaksosten esimerkkiä ja tehnyt katoamistempun ennen kuin oli tullut vedetyksi mukaan Molly Weasleyn piparkakkuhelvettiin.

Charlie nuiji piparkakkutaikinaa Billin kannustaessa äänekkäästi pikkuveljeään. Percy tihrusti äidin reseptivihkoa silmälasiensa takaa: hän oli varma, että Bill oli laittanut taikinaan vain yhden teelusikallisen ruokasoodaa, kun reseptissä käskettiin laittaa kaksi. Ginny nuokkui äitinsä jalkaa vasten ja marisi: hän olisi halunnut päästä jo koristelemaan.

"Jos olisit käyttänyt sähkövatikaania, olisit jo valmis", Arthur Weasley huomautti arasti ovensuusta, ja sana sähkö rätisi hänen kielellään. Hän ei oikeastaan tiennyt, mitä sähkövatikaanilla tarkkaan ottaen tehtiin, mutta valkoista muovia ja irrotettavia metalliosia ympäröi sellainen hyödyllisyyden ja monikäyttöisyyden ilmapiiri, että kyseessä täytyi olla erityisen tehokas härveli.
Molly loi aviomieheensä sääliä tihkuvan katseen eikä sanonut mitään. Arthur tiesi kyllä, mitä mieltä hän oli kaikista turhanaikaisista, vaarallisista jästivempeleistä.
"Charlie-kulta, voisitko kaulia sen taikinan?" hän pyysi. Hänen katseensa osui Billin korvannipukassa roikkuvaan kultaiseen renkaaseen, ja hänen hymynsä kiristyi. Bill, hänen kaunis Williaminsa, oli tullut täysi-ikäiseksi ja ottanut lävistyksen! Ja missä ihmeessä kaksoset oikein kuhnailivat?
"Käy katsomassa, mitä Fred ja George puuhaavat", Molly ärähti huomattuaan, että Arthur roikkui yhä toimettoman näköisenä ovenpielessä. Mies nyökkäsi ja luikki yläkertaan huojentuneena siitä, ettei häntä pyydetty liittymään piparkakkusavottaan. Keittiö oli Mollyn aluetta, miinoitettu kalaveitsillä, leikkuulaudoilla ja valkosipulinpuristimilla. Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.

"Valmis, äiti", Charlie ilmoitti ja osoitti tasaiseksi kaulittua taikinaa ylpeänä. Oli oikeastaan aika miehekästä purkaa murrosiän turhautumia piparkakkutaikinan tasoittamiseen.
"Hienoa, kultaseni", Molly huokaisi ja nosti Ginnyn syliinsä. Tyttö tarttui päättäväisesti piparimuottiin, ja Molly ohjasi lapsen pullean käden painamaan porsaan kuvia kiiltävään, kardemummalta ja neilikalta tuoksuvaan taikinaan. Ginny olisi kovin mielellään sijoittanut possut sylikkäin, ja Molly joutui jatkuvasti korjailemaan tämän käden asentoa, jotta jokaisella piparkakulla olisi yhtäläinen määrä raajoja.

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua porsaat juoksivat piparitaikinalla enemmän tai vähemmän suorissa jonoissa, ja Molly Weasley pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Vehnäjauho takertui tahmeaan ihoon ja liisteröi porkkananpunaiset hiukset ohimoille. Nainen ojensi lastan Percylle, joka siirsi porsaat yksi kerrallaan uunipellille ja asetteli ne sotilaallisen suoriin riveihin. Ginny taputti ihastuneena käsiään, kun Charlie työnsi piparkakut uuniin. Tyttö olisi halunnut jäädä uuninluukun eteen seuraamaan, miten porsaat pulskistuisivat ja saisivat väriä kylkiinsä, mutta Molly retuutti hänet mukanaan olohuoneeseen. Percy, Charlie ja Bill seurasivat äitiään kuin punavillainen lammaslauma ja asettuivat kukin tahoilleen jämäpaloista ja pieniksi jääneistä vaatteista ommeltua tilkkutäkkiä muistuttavaan olohuoneeseen. Hyasintit, olkipukit ja kynttilänjalat taistelivat näkyvyydestä täyteen ahdetulla takanreunuksella, ja istuutuessa oli syytä tarkistaa, ettei alle ollut jäämässä jokin keskeneräinen joululahjaprojekti. Bill ja Charlie raivasivat tilaa velhoshakille, Percy syventyi numerologian tutkielmaan, ja Molly alkoi parsia Arthurin sukkaa Ginny polvellaan. Myös Ron, silmät itkusta yhtä punaisina kuin pörröinen tukka, ilmestyi äitinsä viereen katuvaisena ja päätään riiputtaen.

Yhtäkkiä keittiöstä, tarkemmin sanottuna uunista, kuului pamaus, joka sai koko Kotikolon vavahtelemaan. Percy hyppäsi vaaksan verran ilmaan nojatuolissaan, ja hänen sulkakynänsä piirsi pergamenttiin tummansinistä sydänkäyrää. Charlie tuijotti säikähtäneenä olohuoneeseen luikertelevaa purppuranpunaista savupilveä, eikä huomannut, että hänen torninsa söi parhaillaan hänen toista lähettiään. Billin leuka luiskahti kämmeneltä pöydänreunaan, Ginny ja Ron purskahtivat pelästyneeseen itkuun, Molly pisti parsinneulalla sormeen ja Arthurkin kolisteli hätääntyneenä yläkerrassa.
"MINUN PIPARKAKKUNI!" Molly karjaisi ja ampaisi olohuoneesta kuin kyse olisi ollut vähintäänkin ihmishengistä. Hän seisahtui kauhistuneena ovensuuhun ja tuijotti absurdia näkymää: kärventyneet porsaat pakenivat savuavasta uunista röhkien ja vinkuen, saparot säikähdyksestä suorina. Ei tarvittu taikaministeriötä selvittämään, mikä leipomuksiin oli iskenyt – tarvittiin vain Weasleyn kaksosten äiti. Molly purskahti voipuneeseen, hysteeriseen nauruun: Fred ja George olivat sittenkin käyneet lisäämässä keitokseen oman ainesosansa. Molly katsoi ulos ikkunasta juuri ajoissa nähdäkseen, kuinka kaksi leimahtavan punaista päätä katosi korkean nietoksen taakse. Viime hetken tiedustelupartio Korvatunturilta vaiko vain kaksi rakastettua veijaria Kotikolosta?

[Fiorella]

Siinäpä oli riehaa yltä kyllin! Terveiset kommentinkerjäyshaasteesta, ja kiitokset tästä mainiosta ficistä. Hymy hypähteli suupielissä kaiken aikaa tätä lukiessani; voi Molly raasua, ei ole mamman elämä helppoa, ei ainakaan joulukiireiden alla. Olen iloinen, että minulle sattui tämä ficci; pidän erityisen paljon Weasleyn perheestä ja Mollysta, joka usein nähdään äkäisenä ja suorastaan tukahduttavan äidillisenä, kuten oikeastaan tässäkin tapahtui. Lapset eivät aina ymmärrä, mitä kaikkea äitinä olo pitää sisällään, mutta onneksi tässä nähtiin, miten he kuitenkin auttoivat kukin kykyjensä mukaan ja osallistuivat perheen puuhiin (vaikka se ehkä osaltaan Mollyn stressiä lisäsikin!).

Olet tehnyt tästä ficistä tiiviin ja toimivan paketin, jota oli ilo lukea niin tarinan kuin kirjallisen olemuksenkin puolesta. Tykkäsin hurjasti ensimmäisen kappaleen sydäntalven kuvauksesta pakkaskeijuineen ja Lovekivojen tonttulakkisine taloineen. Olit keksinyt ihania teemaan sopivia pikkujuttuja kuten tonttu-suklaasammakoita ja ottanut hyvin huomioon lasten iät ja luonteenpiirteet.

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää tuntui ehkä aavistuksen irralliselta, koskapa se oli niin ilmeinen viittaus muuhun (jästi-)kirjallisuuden alueeseen, vaikka joulunvalmisteluhässäkkä ehkä toikin rauhaarakastavan Arthurin mieleen helvetin portit. Toinen asia, mitä jäin hieman miettimään, oli se olkipukki - en tiedä onko se vain suomalainen perinne-esine vai ihan yleismaailmallinen. Tuntuu vain niin koti-Suomen hahmolle, että se tarttui mieleen.

En yhtään ihmettele, että ficcisi sijoittui kivasti turnajaisissa, siinä on kaikki kohdallaan ja pituuskaan ei vaikeuta lukemista. Luulenpa, että kommenteitta jääminen on johtunut juuri siitä, että kun kilpailuficin on lukenut nimettömänä, sitä ei tule etsineeksi kommentoidakseen enää jälkikäteen ellei ihan varta vasten sitä lähde tekemään. Näin joulunalusaikaan toivottavasti moni huomaa tämän ja lukee lisää, kyllähän tämä miellyttävän kotoisa tarina johtaa punaposkiseen ja puuhakkaaseen talvitunnelmaan ihan itsestään.

[Glorisablet]

Luettuani Weasleyn perheen jouluvalmisteluista minun alkoi tehdä kovasti mieli ostaa pipari- ja joulutorttutaikinaa sekä luumuhilloa ja mennä isovanhemmille leipomaan. Samalla muistin että minun pitäisi leipoa muutakin kuin naposteltavaa joulun pyhiksi. Nimittäin ficci siihen haasteeseen, vaikken tiedä muuta kuin sen kenestä aion kirjoittaa. Hitto mitkä paineet tuli luettuani näin onnistuneen jouluficin.

Percy numerologian tutkielman parissa taisi olla ajaturvirhe, kun Ron on kerran seitsemänvuotias. Puhtoisella Percylla ja Ronilla on neljä vuotta ikäeroa, joten poika on vasta ensimmäistä vuotta Tylypahkassa. Silloin ei ole vielä valinnaisia aineita kuten numerologiaa; valinnaiset valitaan toisella vuosikurssilla, ja ne alkavat kolmannella.

Mutta tuo oli ainoa häiritsevä kohta. Muuten oli valtavan hellyyttävä jouluficci. Oli tulla kyyneleet silmään kun oli niin hellyyttävä. Weasleyt olivat lutuisia pyöriessään Kotikolon ahtaudessa pipareita leipoen ja istuen jämäpaloista ja pieniksi jääneistä vaatteista ommeltua tilkkutäkkiä muistuttavassa olohuoneessa. Pidin erityisesti tilasta taistelevista joulukoristeista, joulukalenteria kohti kurkottavasta käsivarresta, ikuisesti kolmatta adventtia näyttävistä kellon viisareista ja kaksosten kepposesta. Jää arvailemaan hävisivätkö Fred ja George vai korvatunturilaiset nietosten taa, ja saivatko keppostelijat tukkapöllyä tai korvapuustit kirvelemään korvallisilleen.

[sugared]

Fiorella: Ensinnäkin iso kiitos kommentista! Molly-parka, hänet nähdään tosiaan usein vain Äitinä, ja minäkin sorruin siihen ihan vain stressaantuneen ja tiuskivan mutta yhtä kaikki rakastettavan emännän komiikka-arvon vuoksi. :--D Kiva, että tykkäsit. Vaikka en mikään superjouluihminen olekaan, musta oli hirveän mukava kirjoittaa lämminhenkistä joulufiilistelyä. Oot oikeassa noista... AU-ismeista. Weasleyt näyttävät nauttivan myös kovin suomalaista jouluruokaa. :---D Pakko myöntää, etten tehnyt tätä varten oikeastaan ollenkaan taustatyötä. Ehkä olisi pitänyt.

Lavinia: Hahaa, hyvä! Vaikutus oli siis toivotun kaltainen. Kiitos paljon kommentista, ja hienoa, että tykkäsit (ja ettei joulumieli ainakaan rapissut). Ajatusvirhe tuo Percyn tutkielma varmaan oli, kuten sanottua, en hirveästi tehnyt taustatyötä. ;---) Sen verran kyllä, että ipanoiden iät katsoin. Leikitään, että Percy on vaan Tosi Edistynyt. Tai tosi nolife.

[kanelimarja]

Tämäpä oli söpö

Tykkäsin käyttämästäsi kielestä, tuollaista yksinkertaista ja helppolukuista, mutta sitten itse ficci oli täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka tekivät siitä erityisen, kuten

Pihalyhty loihti pimeästä esiin pakkaskeijuja - -

sekä jo muidenkin mainitsemat tonttu-suklaasammakot sekä Ginny, joka halusi tehdä toisiaan halaavia piparipossuja (hellyin).

Itse en tosiaankaan ole mikään jouluihminen - ainakaan perinteinen sellainen - mutta tästä jäi jotenkin lämmin olo. En osaa selittää sen tarkemmin, mutta Weasleyn perheelle muutenkin ominainen yhdessäolo ja toisista välittäminen sopii erityisen hyvin Siihen Oikeaan Joulutunnelmaan ja tulee hienosti esille tässä.

Lisäpisteet Fredistä ja Georgesta sekä kepposesta Ja ehdottomasti tuosta lopusta, kruunasi koko jouluaaton odottavan tunnelman.

Kiitos kovasti tästä, tykkäsin.

[ibi]

Kommenttikampanjasta moro sanoi poro, vähän jouluteemaa hekoheko! 

Teksti oli oikein sujuvaa ja Weasleymainen fiilis kimposi tästä tekstistä loistavasti. Olit keksinyt hauskoja sanojakin tähän ja jouluntuoksut melkein leijuivat ilmassa täällä näytönkin ääressä!

Hajottavaa oli, kun possut räjätelivät uunissa ja jokainen reagoi asiaan kuka milläkin vahingollisella tavalla. Voi raukkoja..kiitos kaksosille tämä ficci päättyikin hauskalla tavalla.

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää, joku aikaisemmin sanoi että oli irrallinen, mutta musta jotenkin taas sopiva lausahdus. Melkeen voin kuvitellakin Mollyn valtakunnan ovesta kaikuvan tämän fraasin. Varpaillaan Mollyn keittiöön saakin tulla, jos possutkin räjähtelevät, onneksi ei ollut oikea joulukinkku uunissa, mitähän kaksoset olisivat sille keksineet? Olisi ollut pahempi katastrofi kuin harmittomat piparkakut!!

Vaikea sanoa, mitään rakentavaa, mutta oli kyllä hauskan piristävä tarina!

[Violetu]

Ihanaa, jopa riitti menoa ja meininkiä
Tässä oli paljon hienoja kuvia, ja myös sellaista Weasleyn perheelle tyypillistä  joulun lämpöä. Tykkäsin hirmuisesti kaikista taikajutuista, esimerkiksi uunista pakenevat pipariporsaat olivat ihan huikeat. Sähkövatikaani sai myös tyrskähtämään. On aina kivaa lukea Weasleyn lapsista, kun ne olivat pienempiä (Billiä ja Charlieta näkee nyt vaikka canonissa niin vähän), tässäkin jokainen oli löytänyt selkeästi oman paikkansa.
Näen niin sieluni silmin kaksoset pakenemassa rikospaikalta😂👌
Vaikkei enää joulu olekaan, niin tämä toi kyllä elävästi pienen palan jouluhärdelliä tammikuuhun, kiitän ^^

~ Violet

[Rowena]

Moi kommenttiarpajaisista!

Muistan lukeneeni sulta ihanan jouluficin ("Aattoaamun sarastuksessa"), joten oli kiva löytää sulta myös lisää jouluista luettavaa. Lukiessa harmitti, että en ostanut tänään kaupasta glögiä, vaikka pidin sitä jo kädessänikin! Onneksi pipareita oli vielä jäljellä muutama... harmi, etteivät ne olleet porsaita .

Tässä oli tosi paljon ihania yksityiskohtia, esimerkiksi tonttulakki Lovekivojen savupiipun päällä ja pakoon juoksevat piparkakkuporsaat. Kaikista ihaninta tässä kuitenkin oli se yhteisöllisyyden tunne, jota kuvaat, kun Molly lapsineen siirtyy olohuoneeseen – kaikilla on itseään kiinnostavaa tekemistä, mutta kaikki ovat kuitenkin yhdessä. Tuli tosi lämmin olo lukiessa! Ja hienosti myös maalaat kuvia kautta koko tekstin, tykkäsin varsinkin ihan alun ulkokuvauksesta sekä olohuoneen (täynnä joulukoristeita oleva takanreunus <3) kuvauksesta. Niiden avulla pääsi hyvin mukaan joulufiilikseen.

Kiitos tästä, tykkäsin! Jouluficit on kyllä niin mun heikko kohta... seuraavaksi haluaisin lukea lisää siitä Lovekivan tonttulakista .

[sugared]

Tuntuupa älyttömältä, että tämä ficci on 10 vuotta vanha... :'') Kuten myös, että täällä on melkein yhtä vanhoja kommentteja, joihin en ole vastannut. 

kanelimarja: Erittäin myöhäinen kiitos sinulle kommentista, jos vaikka vielä sattuisit pyörimään Finissä! Ihanaa, että tykkäsit ja jouluinen tunnelma kuitenkin maistui.

ibi: Ja melkein yhtä myöhäinen kiitos sinulle! Ilahduttaa kuulla, että loppu toimi ja viihdytti!

Violetu: Hauskaa, kun ei itse enää muista, mitä on tullut kirjoitettua - ja olihan tässä todellakin riehakas meno. Ihanaa, että joulun henki välittyi! (Vaikka henkilökohtaisesti olen jo enemmän, liiallisen optimistisesti, kevättunnelmissa.) Kiva myös, että taikajutut toimivat, itsekin tykkään aina sellaisista yksityiskohdista. Hehee, Fred ja George tosiaan antoivat viimeisen silauksen jouluvalmisteluille.. Kiitos sulle tosi paljon kommentista!

Rowena: Hahah, ihanaa, että tämä viritti vielä joulun tunnelmaan, jos siitä ei ole saanut jo kyllikseen! Kiva kuulla, että tykkäsit, ja erityisesti se ilahdutti, että lämmin olo tavoitti sinut! Lovekivan tonttulakki on kyllä melkoinen paloturvallisuusriski - ehkä joku jästiviranomainen tulee tekemään asiasta ilmoitusta ja Arthur ilmestyy innokkaana selvittämään tilannetta... XD Kiitos sinullekin oikein paljon kommentista!

[Angelina]

Nappasin sut ihailtavakseni Ihailijakaarti-haasteessa ja lähdin penkomaan sun listausta. Vaikka nyt ollaankin menty jo loppiaisen yli, niin eiköhän jouluficin voi vielä lukea :'D Weasleyn joulurieha kuulosti sen verran riemukkaalta, etten voinut ohittaa tätä!

Molly huokaisi, ja hänen keuhkonsa täyttyivät jouluntunnelmasta ja vehnäjauhosta raskaalla ilmalla. Hän aivasti esiliinaansa eikä muistanut aikaa, jolloin ei olisi kärsinyt piparkakkunuhasta, laatikkokuumeesta ja rosollireumatismista.

Hahha, täytyy kyllä hattua nostaa että Molly (ja Arthur) vuodesta toiseen jaksavat joulukiireet monipäisen lapsikatraansa kanssa Tästä ficistä välittyi kyllä hienosti se kaikki kaaos, mutta myös jouluinen tunnelma ja tuoksut!

Luen pääasiassa aina parituksellisia ficcejä, mutta tällaiset Weasleyn perheeseen keskittyvät palaset ovat kyllä tosi kivoja ♥ Tykkäsin kovasti siitä, että olit ottanut tähän kaikki perheenjäsenet omalla, hahmoille uskollisella tavalla mukaan. Mun omia suosikkeja ovat ehdottomasti Fred ja George, kuten tässäkin Olisi pitänyt arvata, että kaksosilla oli jälleen kerran metkut mielessä. Ilahduin siitä, että lopulta Mollya nauratti heidän kepposensa - ehkä hänkin sen myötä hieman rentoutui ja muisti, ettei joulu ole stressaamista varten

Kiitos tästä kivasta tekstistä!

[Pahatar]

Terveisiä Tonttuiluhaasteesta! Sain toteutettavaksi hiddenbenin toiveet, jossa hän toivoi ficciä itselleen ja kommenttia johonkin sinun ficciisi, joten tässä sitä nyt ollaan. Valitsin tämän listauksestasi, kun ajattlein että tämän ficin jouluaihe sopii erinomaisen hyvin juuri tähän päivään, kun ollaan melkein aatossa.

Tässä oli samaan aikana hyvin ihastuttava ja ahdistava tunnelma. Saatoin samaistua tuohon Mollyn ahdistukseen, että tee siinä sitten pipareita ja järjestele joulua, kun on jatkuvasti vahdittavia käsipareja, kuten vaikka luvattomilla teillä oleva Ron. Oikeastaan itse olisin kaivannut tuohon hetkeen eniten hiljaisuutta ja rauhaa, ja siksi jäinkin miettimään, miksi Molly olisi halunnut joulusekasotkuunsa vielä kaksosetkin mukaan? Mutta ehkä siinä oli sekin juttu, että yhdeksänhenkinen perhe joutuu leipomaan pipareita aika lailla, että niitä riittäisi kaikille, ja onhan siinä oma hommansa. Ja ilmeisesti oli tarkoitus, että kaikki osallistuvat, paitsi ehkä Arthur.

Tämä oli hyvin kauniisti ja tunnelmallisesti kirjoitettu, ja sisälsi runsaasti ihania yksityiskohtia, kuten vaikka tässä:

Percy, Charlie ja Bill seurasivat äitiään kuin punavillainen lammaslauma ja asettuivat kukin tahoilleen jämäpaloista ja pieniksi jääneistä vaatteista ommeltua tilkkutäkkiä muistuttavaan olohuoneeseen.

Kaikki hahmot olivat hyvin tunnistettavia ja rakastettavia tässä. Molly piti touhua kasassa räiskyvällä temperamentillaan, jota Arthur osasi selvästi jo vuosien kokemuksella varoa, vaikka ei voinutkaan olla ehdottamatta vaimolleen jästivempeleiden käyttöä, ne kun olivat hänelle niin rakkaita. Isommat Bill ja Charlle olivat aika tyypillisiä teinejä, mutta ei heistä ollut myöskään mitään haittaa, ellei sitten Mollyn paheksumaa korvakorua lasketa. Percy oli tietenkin sääntöjä ja järjestystä rakastava jo pienestä pitäen. Ginny taas oli niin hellyydenkipeä, että halusi piparipossutkin lähekkäin, ja Ron oli yhtä perso herkuille kuin Tylypahkassakin, ja kyseistä piirrettä Hermione taisikin sitten siellä olla usein paheksumassa. Todella hauskasti ja lämminhenkisesti oli kuvattu tämä Weasleyn perhe tässä.  

Loppu oli sitten ihan loistava, kun siinä kaksosetkin tulivat mukaan tarinaan, ja tietenkin hyvin heille tyypilliseen tapaan. Mutta olihan se hienoa, että tässä tuli vielä taikuuskin mukaan leivontaan. Olisipa mahtavaa nähdä juoksevia pipariporsaita!
 
Kiitos paljon tästä. Tämä oli todella hyvin toteutettu ja uskottava kuvaus Weasleyn perheen joulutouhuista, ja todellinen hyvän mielen ficci.